1v10kk raivokohtaukset - toiminko väärin? Apua!
Hei,
Poika 1 v 10 kk on alkanut viime aikoina saada ihan uskomattomia raivo- ja itkukohtauksia. Useimmiten alkaa ruokailun yhteydessä, kun ei halua istua syöttötuoliin tai ihan muuten vain yhtäkkiä yllättäen alkaa lyödä kättään ruokaan ja kun kieltää, siitä se alkaa. Itku sitten jatkuu ja jatkuu, eikä rauhoitu millään. Syliin kyllä haluaa, mutta pitäisi sitten kantaa edes takaisin, ja jos istuu esim. sohvalle raivo jatkuu. Minulla ei selkä kuitenkaan kestä pitkää kantamista. Sylittelyä muuten kyllä harrastetaan rauhallisina hetkinä istuallaan ja halaillaan paljon.
Olen kokeillut kaikkea. Olen yrittänyt jättää huomioimatta ja jatkanut puuhia, olen istunut rauhassa ja odottanut ja aina välillä tarjonnut syliin ottamista, olen myös raivostunut itsekin välillä, mistä olen tosi pahoillani ja silloin yleensä lähtenyt viereiseen huoneeseen rauhoittumaan parin sekunnin ajaksi. Mikään ei kuitenkaan auta.
Aamut on aina pahimpia, yleensä iltaa kohden vähän rauhoittuu. Mutta itkut saattaa jatkua yhtäjaksoisina parikin tuntia. Pihalla yleensä sitten menee paremmin ja on hyvän tuulisempi. Tänään oli pakko laittaa vähän aikaisemmin päikkäreille, kun itku vain jatkui ja syömisestäkään ei tullut mitään.
Tätä tekee vain minulle, isälleen ja isovanhemmilleen on tosi kiltti ja rauhallinen.
Alkaa olla voimat lopussa, en tiedä enää mikä olisi oikea tapa toimia ja pelkään, että jos toimin väärin, poika saa elinikäisiä traumoja.
Kokemuksia, neuvoja?
t. Mitsuliini ja poika
Kommentit (9)
Puhuuko poikasi? Meillä on ainakin turhauva poika kun ei vielä sanallisesti pysty ilmaisemaan tahtoaan.
Ja toki kokeilee kaikenlaista, vaikka että miten neste käyttäytyy lasissa kun lasia heiluttaa.... ;-)
Pahin vaihe kestää yleensä muutamia kuukausia ja kuuluu tuohon ikään. Tässä linkki MLL:n sivuille, tuolta löydät vinkkejä miten tukea lasta ja jaksaa itse:
http://jkk.mll.fi/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen/lapsi_kiukkuaa_ja…
meillä ei ole suvaittu kiukkukohtauksia ruokapöydässä siitä lähtien kun lapsi oli noin 1.5 v. Nostin aina pois pöydästä ja sanoin, että syömään saa tulla jos ruoka maistuu, muuten mennään muihin puuhiin mutta pöytään ei tulla kiukkuamaan eikä ruualla leikitä. Sama toistui vaikka muutamaan kertaan aterian aikana, ja joskus sitten laitoin tosiaan ruuan pois kun lapsi selvästi ei ollut nälkäinen.
1v 11kk käyttäytyy nyt ruokapöydässä oikein kohtuulisesti.
En tiedä olenko sitten liian tiukka, toisaalta lapsetkin on niin erilaisia.
että istuisiko lapsesi jo mieluummin " isojen" tuolissa kuin syöttötuolissa? Oma ipanamme alkoi jossain vaiheessa kapinoida juuri syöttötuoliin laittoi ja rauhoittui kun sai tavallisen tuolin.
näköjään tavallaan.
Itse en jätä lasta selviämään pahasta kiukkukohtauksesta yksin vaan hän saa aina rauhoittua sylissä. Joskus kiukku voi kestää vähän kauemmin, mutta yleensä lapsi rauhoittuu huudettuaan pahimmat kiukut pois. Samalla kun nostan lapsen rauhoittumaan syliin silitän häntä selästä ja " puen hänen tunteensa sanoiksi" eli selitän että olet nyt vihainen jne.
Kiukkukohtaus on lapselle itselleenkin usein pelottava, joten mielestäni pieni tarvitsee tässä ihan konkreettiset rajat. (syli.)
Kun olet itse rauhallinen ja ymmärrät ettei kiukuttelu vaurioita lastasi selviää hän ihan varmasti traumoitta.
Se että lapsi uskaltaa kiukutella on hyvä merkki. Ja ilmeisesti sinä olet lapsellesi turvallisin aikuinen koska hän uskaltaa purkaa pahan olonsa sinuun.
uudestaan ja tuli mieleen että kiukuspäissään ei lapsi itse tiedä mitä haluaa. Joten sinuna ottaisin vain syliin; en antaisi lapsen itse valita mitä haluaa tehdä.
että en minäkään lasta yksin jätä kiukkuamaan. Kiukun tullen ei meidän ipana halua sylissä olla, ja väkisin sylittely tuntuu minusta huonolta ajatukselta.
Kun kiukkukohtaus tulee, olen paikalla ja puhun lapselle. Uskon, että lähes 2v ymmärtää jo aika hyvin syy-seuraussuhteita tyyliin " jos heittelen ruokaa pöydässä, joudun vähäksi aikaa pöydästä pois, siispä ei kannata heitellä" .
Jos pöydässä riehumisesta ei seuraa mitään ikävää, voi kestää aika kauan ennen kuin lapsi ymmärtää lopettaa sen.
Meillä lapsi puhuu jo aika paljon, kysyy mm. perusteluja kieltoihin ja sanoo ymmärtävänsä, kun kysytään ymmärtääkö ettei esim. hellan nappuloihin saa koskea.
Mainitsit, että lapsesi tekee tuota vain sinulle, ei miehellesi tms. Ehkä muut suhtautuvat siihen jotenkin tiukemmin ja lapsi vaistoaa sen (arvaus vain)?
Meillä on poika nyt 3v ja ajoittain ( olen yhdistänyt kasvupyrähdykseen) on valtavia raivareita ja ne ajoittuu aina ruokailuu. Helpottaa kun saa syödäkseen :)
Olen sanonutkin aina ennen ruokailua pojalle " hyvä ruoka, parempi mieli" :)
Toki varmasti uhmalla on myös iso osansa.
Jämäkkyys, säännöllisyys, säännöistä poikkeamattomuus, lapselle asioiden perusteleminen auttaa meillä. Huutoon ei lähdetä mukaan itse huutamalla.
Nämä ovat meillä auttaneet. Myös se että kun lapsi huutaa ruokapöydässä en kiinnitä häneen mitään huomiota. Esim olin laittamassa astioita tiskikoneeseen. Poika istui selkäni takana syöttötuolissa, huusi raivosi ja kiljui ( ei saanut vettä kun " piti" juoda maitoa). En ottanut mitään kontaktia häneen. Muutaman minuutin jaksoi huutaa. Sitten jo kuului vieno hiljainen ääni " äiti saisinko vettä" . Vastasin että " ei, ensin juodaan maito ja sitten saa vettä" . Siihen hän tyytyi ja jatkoi syömistään naurusuuna :)
ja välillä saa samanlaisia itkukohtauksia kun on aikas omapäinen, mutta meillä auttaa tuo että en kiinnitä niihin mitään huomiota, niin voi hetken päästä tulla hymyssä suin jatkamaan syömistä tai mitä nyt olikin tekemässä.
Aluksi se ei auttanut meilläkään, mutta muutaman kerran jälkeen huomasi vissiin, että eihän tää tehoakkaan äitiin niin lopetti ja oli ihan muina tyttöinä.
Meillä täällä nyt ihmetellään 3veen riiviö käyttäytymistä.. on alkanut läpsiin ja heitteleen tavaroita kun ei mene hänen tahdon mukaan.. niinkuin joku mun viestiin vastasi, että kärsivällisyyttä vaan kyllä ne ohi menee sitä toivotan myös sinulle.
Ai niin ja silloin kun tämä pienempi tyttö saa niitä itkujaan niin jos häntä " paapoin" ja paijailin niin itku tosiaan vaan yltyi ja saattoi kestää vaikka kuinka ja kauan, mutta koitahan vielä tuota että et kiinnitä pikku mieheen mitään huomiota josko se alkais tuottaan tulosta. Vaikka lapset onkin yksilöitä ei kaikki käy kaikille, mutta silti kannattaa vielä sitä testata. Mukavaa pääsiäistä sinne ja jaksamista!