Lapsi ei syö

Meillä on kans kamppailtu huonosyömäisen lapsen kanssa. Noita aikoja on varmasti kaikilla, aina ei ole kasvukausi niin energian tarve ei ole niin suuri.



Eihän maitomäärä vie nälkää? Juoko tavallista maitoa vai jotain korviketta tms?



Meillä syömistä houkuttelin erilaisilla annoksilla. Esim. ruokaa kasa keskelle lautasta, ja vaikka pikkuporkkanoista auringon säteet kasan ympärille. Nallen herkkupata maistuu taatusti paremmalta kun lihaperunasoselaatikko ;) Kasviksetkin alkoivat maistumaan, kun keitin ne aluksi sokerivedessä josta sitten ajan mittaan vähentelin sokerin osuutta pienemmäksi.



Onhan annokset varmasti sopivan kokoisia? Itse joskus annostelin ihan liian suuria määriä lautasella. Ennemmin laittaa vähän, jolloin lapsi ei heti totea hommaa toivottamaksi, vaan onhan se paljon mukavampi syödä lautanen joskus tyhjäksi kuin että jää kamalasti ja sillon saa vanhemmilta yleensä toruja kun näyttää ettei mikään maistu.

Meillä kaikista parhaiten uppoaa ruoka siten että on koottu lautaselle kutakin ruoka-ainetta erilliseen kasoihin: esim. riisiä, lihaa, kasviksia, leipäpala, kun taas ruuat missä on kaikki sekaisin ei tahdo millään upota. Lapsi ei myöskään suostu syömään yhtään lihaa joka on sitkasta, joten hauduttelen aina kaikki supermureaksi uunissa. Lisäksi esim. lihapullat kannattaa tehdä ihan pieniksi, niin niitä sitten on kiva napostella vaikka kylmänä.



Monesti itsekin olen hermoni menettänyt ja yrittänyt puolipakolla syöttää (meillä lapsen kasvu on välillä ollut tosi heikkoa). Nyt olen opetellut kuuntelemaan lapsen ääntä noissa asioissa, jos ei jaksa tai halua syödä niin sitten ei jaksa. Sitten odotellaan seuraavaa ruoka-aikaa, turhat välipalat yleensä vievät nälän joten niitä ei sitten anneta.

Onhan ruoka-ajat tarpeeksi väljät? Entäpä jos jotain ruokaa siirtäisit vähän myöhemmäksi tai siihen pisteeseen asti että lapsi on todella nälkäinen?

Eli jos nyt tosiaan 3 viikkoa on ollut syömättä, menisin sinuna lääkäriin. Tuossa ajassa painokin menee jo alas. Meillä tytöllä 15% alipaino, seurataan ihan lastenosaston polilla pari kertaa vuodessa. Esim keliakia SAATTAA oireilla syömättömyydellä (näin meille sanottiin), samoin allergiat (jotka voivat myös ilmetä vähäisellä pituuskasvullakin!)



Toki 1,5v saattaa olla vain niin kiinnostunut touhuamisesta, että syöminen on ihan ajanhukkaa. Silloin auttaa, jos syömisen ajaksi antaa jotain tekemistä, vaikka se periaatteessa ei oikein olekaan. Mutta on eriasia " kasvattaa" hyväkuntoista lasta - valmiiksi pieni ja vähäsyömäinen lapsi ei kestä kunnon huononematta pitkiä aikoja syömättä.

Meillä on ollut aikoja että syöminen meni alas vain lapsen huomaamatta kun hän itse touhusi jonkun lelun kimpussa. Keittiötyövälineet olivat parhaita, esim valkosipulinpuristin.

Ja korostan, että oli jo todella laiha, ja oli pakko saada syömään, tässä ei ollut kyse mistään uhmaikäisen pompottamisesta vaan terveyden peruselinehdosta. Meillä oli niin pitkä infektiokierre, että ruokahalu meni aivan tykkänään.



Ruokaa on jokaisen saatava, se on selvä. Joten jos ei kotikonstit auta, on neuvoteltava lääkärin kanssa.

eli hänen lapsella tepsi että ruoka-ajat väljennettiin, että lapsella tosiaan ehti tulla nälkä - meillä päinvastoin.



Vuorokauden kokonaisruokamäärän sain isommaksi tarjoamalla lyhyin väliajoin edes pieniä määriä - jos väli kerkesi tulla pitkäksi, nälkä jotenkin " tyrehtyi" ja tyttö ei huolinut enää sitäkään vähää. olisiko jo nälästä tullut tavallaan maha niin kipeäksi ettei mennyt.

Päiväkodissakin on huomattu että tyttäremme syö kerrallaan vain niukasti, mutta söisi useammin kuin pkodin normaali rytmi.



Eli tässä on kyllä valtavia yksilöllisiä eroja

niin ehkä kannattaa vain lakata kiinnittämästä syömiseen huomiota? Toki allergiat, keliakia sekä melko yleinen laktoosi-intoleranssi yms. täytyy sulkea pois.



Mutta kerron esimerkkinä oman kokemukseni: vaikeasti allergisella pian 2-vuotiaalla lapsella syöminen on aina ollut tosi heikkoa (varmaan monesta syystä eli ainakin niukka ruokavalio, aikaisemmat kokemukset huonosta olosta ruokaan liittyen sekä jatkuva ruuan tyrkyttäminen) ja koska pituuskasvu on ollut hidasta, olen jotenkin oppinut leikittämään, laulelemaan ja viihdyttämään syödessä ja mikä pahinta, tyrkyttämään ruokaa joka käänteessä suuhun. Viime viikolla oltiin siinä pisteessä, että lapsi sanoi ei, heti kun sanoin, että ruoka on valmis. Niinpä tein täyskäännöksen ja lopetin syöttämisen, tuputtamisen ja huomion kiinnittämisen täysin: katson kellosta ruoka-ajat ja sanon, että ruoka on valmista ja pöydässä. Tämän jälkeen en kiinnitä enää mitään huomiota asiaan, vaan annan lusikan käteen ja annan hänen syödä, sotkea yms. ihan rauhassa. Kun hän haluaa lopettaa syömisen, kysyn vain, että onko masu täynnä ja sanon, että seuraavan kerran syödään sitten paljon myöhemmin. Maidolla tai vedellä en enää anna täyttää vatsaa ennen syömistä, vaan tarjoan nälkään aina ruokaa. Poikani tosin osaa puhua ja kommunikoida hyvin sekä ymmärtää puhetta täysin, joten asiasta keskustelu onnistuu suhteellisen hyvin. Mutta nyt, jo viikon kuluttua, hänen asenteensa syömiseen on muuttunut täysin - toisin sanoen meillä syyllinen löytyi ruokaa tyrkyttävästä äidistä:)

oikeaa ruokaa on syöty. Meillä nuorempi (nyt 2v2kk) on aina ollut varsin huono syömään, kasvaa -17 käyrällä painon ja pituuden suhteen. Hänelle en anna leipää koskaan ennen kuin ruokaa on syöty. Ja maitoakin usein annan vasta ruokailun ihan loppupuolella. Kumpikin niistä täyttää mahaa eikä välttämättä mikään sitten maistu. Aterioiden välipaloja ei kannata antaa eikä varsinkaan mitään makeaa, jos on muutenkin huono syömään. Siis tarkoitan sitä, ettei anna vähän ennen ruokaa jotain pientä herkkua käteen tai ennen oikeaa välipalaa.



Meillä on tuollaisia syömättömyyskausia usein ollut esim. korvatulehduksen yhteydessä, ei välttämättä ole muuten oireillut ensi alkuun. Suosittelen myös lääkärillä käyntiä, jos ruoka selkeästi ei maistu samalla tavalla kuin ennen.



Onko teillä lapsi syönyt itse vai syötätkö vielä? Oma lusikka tai haarukka käteen saattaa herättää kiinnostusta. Ja välissä voi tehdä ihan vain lasta kiinnostavia ruokia, kalapuikkoja, lihapullia ym sormiruokaa, jota lapset mielellään syövät.

Meillä 1,5-vuotiaalla syömättömyys on aina johtunut korvatulehduksesta. Vaikka muuten nukkuukin ja touhuaa normaalisti. Eli poissulje ensin sairaudet.

Meillä oli kanssa esikoisen kanssa tosi vaikeat ruokailut. Tai on vieläkin vaikka hän täyttää 3 kk päästä.

Muistan kuitenkin niin selvästi kuinka hän n. 1,5-2v protestoi täysin ruuan kanssa. Muutaman päivän hän oli syömättä ja sitten meni pikkuisen ja sitten taas ilman. Muakin huolestutti aina se paino koska hän on aina ollut pieni. Nytkin painaa n. 12,5kg.

Lelut oli aina parhaita. Smurffit taisi tepsiä parhaiten.



Mutta meillä oli myös ongelmia nielurisojn kanssa. Tosin ne eivät ole vieläkään leikattu pois, mutta muistan kun hän valitteli että on kurkku kipeä. Ja nielurisat ovat aika isot vieläkin.



Yks mitä voisi olla että kaikki mahdolliset välipalat pois. Ite mä melkein suutuin kun neuvottiin olla antamasta mitään, kun enhän mä annoinkaan, mutta kyllä se vesikin täytti masun.



Muuten se oli vaan yhtä taistelua se aikaa. Mutta kannattaa kuitenkin käydä tarkistuttamassa lääkärissä ettei tosiaan ole mitään.

Koska tiedän useita lapsia jotka eivät valita (niin kuin joku jo kirjoitteli) korvakivuista, niin ettei vaan ois tulehdus.