Kolmas lapsi haaveissa. Kertokaa kokemuksia te joilla 3 lasta
Meillä lapset ovat nyt 3v ja 5,5v. Nyt minulla vauvakuumetta ja miehellä ehkä hiema
Pelkään kuitenkin miten sitä jaksaa vauvan kanssa ja isompien lasten kanssa. Esikoinen oli helppo vauva, mutta kuopuksen kanssa oli kaikenlaista vaivaa ekana vuonna ( syntyi 3vko etuajassa, oltiin valohoidossa 1viikko ja oli kirjaimellisesti joka kuukausi nuhassa eka vuoden ja se oli todella RASKASTA kun öitä tuli valvottua). Tällä hetkellä menee hyvin kun lapset jo isoa ja sen takia varmaan vauvakuumetta kun elämä sujuu hyvin (saa nukkua koko yön).
Mies yrittää hieman jarrutella mm. että vauva maksaa ja matkustaminen kallistuu kun 5 hlö perhe matkustaa.
Kertokaa kokemuksia.... :)
Kommentit (5)
Meillä on kolme itse synnytettyä lasta, vahimmat jo 12- ja 11-vuotiaat (ikäero 1 v 9 kk), nuorin 4 v. Lisäksi meillä asustaa sisareni tytöt 15- ja 14-vuotiaat, aika ajoin olemme tukiperheenä kahdelle lapselle (poika 11 ja tyttö 10 v).
Vilskettä ja vipinää riittää, ruokaa laitetaan aina vähintään 10 litran kattilassa. Pyykkiä on ihan tolkuttomasti ja aina saa olla siivoamassa. MUTTA...
En yhtään lasta antaisi pois, en omia enkä toisten. En koe elämääni raskaaksi, en lainkaan, ainoastaan työntäyteiseksi. Matkustaminen ja eläminen ei lopultakaan ole yhtään sen kalliimpaa, onko lapsia 2 tai 5. Perheen sisäinen kierrätys ja suurempien aterioiden edullisuus tuo paljon säästöjä ja lapsimäärän kasvaessa kulut / lapsi putoavat yllättävän paljon.
On aivan sama, matkustaako autossa 4 tai 5 henkilöä, jos ajatellaan km-kuluja. Etelän lomakohteisiin suurperhe saa huoneistohotellin, jossa on yleensä keittiö ja kylmätilat, jälleen matkan kokonaishinta per henkilö putoaa.
Mutta jokainen perhe elää haluamallaan tavalla. Meille Luoja soi ainoastaan kolme ns. omaa lasta ja olemme ottaneet huostaamme muiden lapsia. Toisille sopii pienempi perhe, toiset nauttivat suuremmasta..
Vanha sananlasku sanoo, että kyllä lapsi leipänsä tuo. Tähän yhdyn, sillä yhdenkään lapsemme vuoksi emme ole joutuneet miettimään taloudellisia asioita. Sopu sijaa antaa ja suurkatraan tarpeita tyydytellessä ei itse ehdi "tuhlaamaan rahojaan".
Kuulostaa kenties hassulta, mutta noita vauva-ajan valvomisia tulee vielä jälkeenpäin ikävä, etenkin siinä vaiheessa, kun etsii murrosikäistä lasta yömyöhään kyliltä. Oli se vaan niin ihanan helppoa, kun vauva makasi äidin kainalossa. Vaikka valvottikin, mutta turvallisesti vieressä oli!
Meillä lapset siis 5v, 4v, 6kk. Ja arki on lasten kanssa touhuilua. Meillä mennyt hyvin. Eihän arki kovin "kummoista" ole joidenkin mielestä. Mutta ehkä sen takia meillä mennytkin hyvin. Joku päivä kaikki nukkuvat jopa samaan aikaan päiväunet, toisina päivinä jää isommille omaa aikaa, kun pienimmäinen nukkuu. Osa päiväaskareistakin tehdään yhdessä, tiskaus ym. niin itselle jääpi aikaa käydä vaikka netissäkin joku päivä. Ja kait tuo kustannus puoli totta on. Tila-auto vaihdettiin, kun teemme pitkiä mummola-matkoja, mutta toisaalta muut tarvikkeet tulevat kierron kautta kolmannelle...Matkustaminen esim.ulkomaille tietenkin kalliimpaa, mutta elämä on valintoja..Meidän perhe nauttii tällä hetkellä monista ilmaisista asioista, luistelu, hiihto, retket luontoon... Tekemistä riitää ja mikä hauskempaa kun kokemuksia on jakamassa monta ihmistä. En voi kun suositella 3 lasta...Katsotaan mitä mieltä sitten olen kun kaikki ovat teini-iän saavuttaneet, hih,hih.
Jokainen perhe ja jokainen sen jäsen on tietty yksilöllinen, mutta omassa perheessäni juuri tuo kolme lasta tuntuu tosi hyvältä määrältä. Jos ikä, asunnon koko jne. sallisi voisi niitä tulla enemmänkin...
Kolmen kanssa ei on/off-tilanteita esim. leikeissä niin helposti synny, vaan variaatioita riittää: joko kaikki leikkivät keskenään tai jotkut yhdessä ja yksi puuhaa omiaan. Ts. aina löytyy kaveri, mutta yksinkin voi olla ilman että kaveria kaipaava sisarus jäisi kaveria paitsi. Meillä kaikki ovat vielä alle kouluikäisiä ja kotihoidossa (plus kerhot päälle), joten em. leikkikaveriasiat painottuvat.
Meillä 4v , 6 v ja 2v lapset. Pitkään mietin minäkin kolmatta, että olisi kiva kun on enemmän porukkaa ympärillä ja sisaruksia enemmän, isona heille mukavampaa. Ihanista ajoista haaveilin mutta tämä kolmas onkin vaikeasti liikunta/monivammainen vaikka tervettä lasta odotimme, elämä yllätää rankalla tavalla mutta silti ihanat 3 lasta meillä on vaikka se kolmas tuleekin olemaan hoidettava kokoikänsä.
... mutta neljä... (8 kk-6v)
Tässä ei kyllä toisten kokemukset auta kun jokainen perhe on niin erilainen. Meillä menee tosi hyvin ja hauskaa on, mutta jollain toisella ehkä ei.
Se, mikä auttaa, on miettiä onko oikeasti valmis "uhraamaan" taas oman elämänsä--- onko valmis siihen, että jos vauva onkin hankala ja seuraavaan vuoteen ei saa yhtään nukuttua --- onko valmis siihen, että isommat lapset tulee mustasukkaisiksi ja alkaa siksi jatkuvasti tapella keskenään ja vanhempien huomiosta --- onko valmis siihen, että rahallisista menoista joutuu tinkimään --- onko valmis siihen, että lapsenvahtia ei olekaan ehkä niin helppo löytää, kun haluaisi mennä miehen kanssa kahdestaan johonkin --- onko valmis siihen, että matkustamisen täytyy jäädä useammaksi vuodeksi rahan tai hankalan tai sairaan vauvan takia--- jne.
Tietenkään ei pidä ajatella negatiivisesti, että kaikki tulee menemään pieleen eikä oikeasti voi olla valmis kaikkeen, mutta on hyvä miettiä mahdollisimman paljon mihin molemmat vanhemmat oikeasti on valmiita.
Jos jo perusasioissa tökkii, niin kannattaa harkita hyvin tarkkaan, jos tuntuu että kyllä sitä tarvittaessa kaikesta selviää niin siitä vaan. Isompi perhe on tosi kiva juttu!