GALLUPPI TUTISTA VIEROITTAMISESTA

Meidän pojalla ikää oli 1v3kk (nyt 2v4kk) kun tutista pääsimme eroon.Voipa jopa sanoa että ihan vahingossa.Unohdin(siis ihan oikeesti unohdin)yhtenä aamun ottaa tutin mukaan, kun lähdimme mummulaan.Olin aivan varma sieltä pois lähtiessämme, ettei poika rattaisiin nukahda matkalla kun tuttia ei ole.Vaan niinpä vaan nukahti ja minä ajattelin itsekseni, että katson illalla nukkumaan mennessä, vaatiiko tuttia.Ihan kuin poju olisi unohtanut kokon tutin,ei vaatinut sitä myöskään illalla, vaan nukahti ilman sitä eikä herännyt yölläkään sitä itkemään tms. Siitä asti meillä ei ole tutti käytetty.



Suohomppeli

Meillä on aina tutti ollut vain sängyssä unituttina ja se jätettiin pois vasta 2,3v. Muutama kuukausi aiemmin syntyi pikkusisko ja pari kuukautta ennen sitä vanhempi siirtyi omaan huoneeseensa jatkettavaan sänkyyn, joten ei viitsitty ajoittaa kaikkia muutoksia samaan aikaan. Tutti alkoi tulla koko ajan tärkeämmäksi vähän ennen kuin täytti 2 vuotta, joten siinä mielessä ehkä paras aika olisi ollut luopua siitä n. 1,9-2v. Olosuhteet olivat kuitenkin sellaiset, ettei se meillä tullut kyseeseen. Tutista luopuminen oli tosi helppoa, parina iltana sitä itkettiin, mutta yöt nukuttiin heti läpi heräämättä. Toisaalta nukahtaminen vaikeutui jonkun verran tutin poisjäännin jälkeen. Välillä saattaa toista tuntia touhuta huoneessaan ennen kuin nukahtaa päiväunille.

Alkoi tulla tosi tärkeäksi. Tyttö kävi hakemassa tutin sängystä monta kertaa päivässä. Onneksi hänellä oli tapana kiukustuessaan heittää tavaraa parvekkeelta ja niinhän se tuttikin eräänä päivänä lensi... kas kummaa kun ei sitten millään enää löytynytkään, taisi lintuäiti viedä poikasilleen. Pelkäsin illalla pahinta, mutta kun kyseli tuttia ja muistutin että itse heitti, totesi saman itsekin ja nukahti ongelmitta. Sikäli hyvä ikä, ettei osannut vaatia muita tutteja, jotka heti piilotimme. Bonuksena vielä puhetta ja uusia sanoja alkoi tupsahdella solkenaan heti vieroituksen jälkeen.

vieroitimme meidän tytön tutista, jota käytti vain nukkuessaan, mutta silloin sen piti olla aina suussa. Syy oli se, että pureskeli tuttia niin lujaa, että tutti ei kestänyt kuin muutaman päivän ja oli jo rikki. Kuusi viikkoa jaksoi huutaa tutin perään raivoissaan joka ilta 45 min-1½h.

Tutti oli muutenkin käytössä vain unituttina, ja ainoastaan sängyssä, vaunuissa sitä ei koskaan käytetty. Ensimmäisenä iltana nukahtaminen oli hankalaa, mutta sen jälkeen ei ollut mitään ongelmia.



Nyt tekisin samoin, eli antaisin tutin vain unitutiksi (en ymmärrä miksi se on joillain vauvoilla jatkuvasti suussa), ja vieroittaisin aikaisin. Tällä kaksivuotiaalla kuopuksella ei ole tuttia ollutkaan, koska hän ei sitä huolinut. Luonteeltaan hän on kyläl sellainen että olen ihan iloinen ettei tarvitse tutista vieroittaa, hän osaa vaatia haluamaansa pitkään ja äänekkäästi...



Ainoastaan jos on hoitoonmeno yksivuotiaana, en ajoittaisi tutista vieroittamista samaan aikaan. Muuten uskon että reilu yksivuotiaalle on tutista luopuminen paljon helpompaa kuin kaksivuotiaalle.

Moi!

Tämä tutista vieroitus on meillä juuri ajankohtaista ja erittäin hankalaa. Lapsi täyttää kohta 1,5 vuotta ja tutti on ollut poissa vajaa kaksi viikkoa. Lapsi huutaa ja rimpuilee eläimen raivolla sekä päiväunille että yöunille mennessään, kun häntä rauhoitellaan. Rauhoittuu huomattavasti nopeammin, jos rimpuilun estää pitämällä häntä tiukassa mutta tietysti mahdollisimman hellässä otteessa sylissä.



Tutti tuli viime aikoina aina vain tärkeämmäksi, vaikka oli aina ollut apuna vain nukahtamisessa. Reilu 1-vuotias kävi etsimässä tuttia sängystään monta kertaa päivän aikana ja joskus tuli itsekin sorruttua tutin antamiseen, jotta sai vaativan huudon lakkaamaan jossain hermoja kiristävässä tilanteessa.



Onneksi luin tästä, että joillakin on ollut yhtä hankalaa. Se antoi vähän uskoa tilanteen helpottumiseen.



Onko ideoita selvästi väsyneen, mutta nukahtamista vastaan taistelevan lapsen rauhoittamiseen? Pinnasänkykin taytyy vaihtaa lastensänkyyn, koska pinnasängystä sukeltaa melkein yli laidan. Eli sängystäkin pääsee kohta itse pois... Olo on aika epätoivoinen!!



Niin, ja nyt siis ajattelen että olisi pitänyt vierottaa tutista alle 1-vuotiaana, ja sitten rinnasta vähän myöhemmin. Nyt vierotin rinnasta reilu 1-vuotiaana enkä raaskinut samaan aikaan viedä tuttia.

Eli tosi helpolla päästiin. Poika ei vaan enää halunnut syödä tuttia. Tätä ennen oli tarvinnut tuttia lähinnä vain nukahtamiseen. Noin kuukaus siitä jäi myös imetys pois. Imetyksen jättäminen vaati hiukan työtä, mutta helpolla jäi lopulta.



Vaikea sanoa hyvää ikää. Tietysti jos tapahtuu itsestään, niin silloin se ikä on varmaan hyvä. Mutta jos lapsella on selvä imemisen tarve, niin antaisin imeä ehkä puoleentoistavuoteen saakka, ehkä pitempäänkin.

otin pois noin 11kk iässä ja helposti kävi. minusta kannattaa ottaa noin 1 vuoden iässä niin ei ole tullut turhan rakkaaksi rutiiniksi eikä ole uhmaa päällä. Kaverit jätti 1,5-2vuoteen ja sanoivat, että olisi pitänyt ottaa aiemmin. Meillä päästiin yhden yön huudoilla. En voi muuta kui suositella ns aikaista poisottoa. Tuttipullo jätettiin samoissa ajoissa ja olipa helppoa, kun kaikki vauvavieroitukset oli pitkään ollut takana, kun kaverit tuskailivat asian kanssa. Unilelu oli täydellinen korvike eikä vielä tajunnut vaatia ja kovaa kuten 2v.Siis tämä vain oma kokemus ja mielipide.

ei kylläkään ollut mikään kova tutin syöjä ja luopuminen oli helppoa ei osannut sitä vielä pyytää . toinen oli vuoden ikänen ja samoin heitin vaan kaikki pois ... oli jonkin verran vaikeempaa etenkin oisin jollon sitä enimmäkseen söi eli muutamia öitä meni itkeskellen mutta pian ei ollu tietoakaan tuteista.