mummun hautajaiset, poika 1v9kk?

ensinnäkin pahoittelut mummun poismenon johdosta.



Oma mummoni kuoli kun pikkuveljeni oli 2-vuotias ja muistan vieläkin hyvin kuinka äiti ja isä miettivät tarkkaan noita hautajaisia juuri pikkuveljen osalta (itse olin 12v).

Niissäkin hautajaisissa oli lapset mukana ja jos niin on toivottu niin silloin on varmaan otettu huomioon että pienimmät eivät tietenkään osaa asianmukaisesti käyttäytyä siellä.

Meillä oli silloin pikkuveljellä jugurttirusinoita mukana ja kirja jota isäni selaili hänen kanssaan välillä. Taisivat myös kirkossa vähän kierrellä ja katsella seiniä ja tauluja yms, oli myös varauduttu että jos itkee tai huutaa kovasti niin lähteväy sitten kirkosta pois. Ja siis isäni hoiti veljeä että äiti sai rauhassa keskittyä äitinsä siunaamiseen...



Muuten kuolemasta puhuttiin kaikille meille lapsille aika suoraan ja vastattiin niihin kysymyksiin mitä lapset osasivat esittää. Eli pienihän ei kauheasti osaa kysellä niin liikaa ei ehkä tarvitse selittää. Keskustelee vaikka sitten myöhemmin valokuvien kanssa tms. Hautajaisvastaanottoahan voisi kommentoida tyyliin, että muistelemme mummua nyt kun mummua ei enää ole ja meillä kaikilla on ikävä mummua.. tai jotain mikä teidän perheelle sopii.



Vaatteista sanoisin (ihan oma mielipide tietty) että lapsilla tuskin on mitään pukukoodia, mutta kiva varmasti kunnioittaa tilaisuutta vähän hillitymmillä (tummemmilla, yksivärisillä siisteillä tms...) vaatteilla.



Mutta tämä siis kaukaisena muistona sävytettynä omiin mielipiteisiin. Lähinnä siis kannattaisi ehkä ottaa pojalle jotain rauhallista puuhaa mukaan ja ottaa rennosti ja kertoa rauhallisesti sen verran kun itse kokee tarpeelliseksi. Ja jos paikalle saa varmuuden vuoksi hoitajan joka voi lähteä kävelylle tarvittaessa siunaustilaisuudessa niin miksei?



-iiris

ensiksi osanottoni suruusi. Varmasti moni asia mietityttää hautajaisten suhteen, mutta mielestäni on "hienoa" että lapset ovat tervetulleita mukaan.



Itse mietin montaa asiaa viime keväänä (samoja kuin sinäkin) kun oma mummoni nukkui pois ja hänen hautajaisiaan mietittiin. Poikani oli sillon 2v2kk, ja hän oli mummolleni ensimmäinen lapsenlapsenlapsi ja äärettömän tärkeä. Ja tottakai hän oli mukana hautajaisissa, vaikkei varmaan muista siitä mitään. Eikä kukaan aikuinen pahalla katsonut vaikka hän pientä meteliä piti (lähinnä jutteli isänsä ja minun kanssa) Isänsä piti häntä sylissä ja mukaan olimme ottaneet rusinoita ja viinirypäleitä (jotka siis poikamme herkkuja) ja kun poikamme alkoi hermostua isänsä otti ne hänelle esille. Hienosti poika jaksoi olla paikallaan ja katsella ihmisiä jotka antoivat viimeisen tervehdyksensä mummolleni. Eikä kukaan ainakaan tullut sanomaan meille että poikamme pitää meteliä, eikä kuulu sinne.



Vaatteista, me ostimme pojallemme tummat housut ja kauluspaidan (meiltä ei löytynyt sopivia vaatteita ja minä halusin hänelle juhlavammat vaatteet kuin mitä kaapistamme löytyi) mutta varmasti jos teiltä löytyy siistit ja tummat vaatteet niin ne käyvät.



Meillä poika jaksoi olla valveilla koko päivän, nukahti sitten illan suussa autoon, kun lähdimme ajamaan kotia kohti. Mutta vaunut/rattaat kannattaa silti varata mukaan, jos pieni ei jaksakaan kävellä esim kirkosta/kappelista haudalle. Meillä oli kaikilta lapsenlapsilta ja pojaltamme pieni "kukkatervehdys" (sinivuokkokimppu) sinne arkun viereen heitettäväksi, jonka myös poikamme kävi heittämässä/tiputtamassa hautaan. Ja tietty kannattaa ottaa muutama lelu/kirja mukaan (ehkä ostaa joku uusi lelu, joka uutuuden viehätyksineen vie huomion hetkeksi muualle...)



Tässä nyt mitä mieleeni muistui viime keväältä. Voimia teille raskaaseen päivään! Toivottavasti poikanne jaksaa olla niin hienosti kuin toivotte.

*Otan osaa suruusi!* Itse pohdin noita asioita reilu kuukausi sitten, kun mummumme yllättäen menehtyi. Tytöt on nyt 10kk ja 2v (maanantaina täyttää). Soitin neuvolaan ja kysyin mitä mieltä ovat esikoisesta, että otetaanko edes mukaan vai ei. Th oli sitä mieltä, että saattaahan se hämmentää pientä lasta kun aikuiset on surullisia ja täytyy koittaa yrittää selittää mummun poismenoa, mutta on aivan normaalia että ihmiset kuolevat ja menevät pois.



Pappan tahto oli, että olisimme kaikki paikalla ja että hautajaiset pidettiin siunausta myöden ulkona. Ulkovaatteiden lisäksi meidän tytöillä oli mustat housut, bodyt sekä tumma paita (Bamse kuvallinen musta) / tunika (musta-vallko-pinkki). Mä olen niin perfektionisti että pyrin mahdollisimman tummiin tytöt pukemaan,



Siunauksen aikana isoimmat lapset (4v+) osasivat olla paikoillaan ja kuunnella papin puhetta, pienemmät sitten leikkivät vieressämme lumikasassa ja aivan pienimmät olivat rattaissa ja syleissä (isi piti mein nuorinta).



Eipä siellä paljon murehdittu miten toiset käyttäytyivät ja pukeutuivat, vaan saatettiin yhdessä rakkaamme tuolle puolen. Pappa oli otettu ja onnellinen, kun me lapsenlapset kävimme vuorotellen halaamassa "Anna sinäkin itkun tulla" oli pappan sanat meidän korviimme :)

Ihan etikettisääntöjenkin mukaan ei lasten pukeutuminen hautajaisissa ole yhtä tarkkaa kuin aikuisten. Tummaa pukeutumista tietysti suositellaan, mutta nämä eivät ole niin tiukkoja koodeja. Tietysti nyt ihan räikeimmässä kukkamekossa ei kannata lähteä.



Teillä taisi olla poika? Mielestäni ihan siisit farkut ja jokin tumma siisti neule ovat ihan passelit vauvalle.



Osaanottoni vielä mummosi johdosta.

.. Mutta hyvin kannattaa toki varautua. Olin juuri hautajaisissa 1v. 3kk lapseni kanssa. Kirkkoon varauduin pikkumutusteltavalla ja kirjoilla (mutta kirkon perällä olikin lasten puuhailupöytä, huh), ja annoin lapsen kävellä käytävillä kunhan ei mennyt etuosaan.. Ihan hyvin meni. Muistotilaisuudessa lapset saivat tietenkin juosta ympäriinsä, ja heidän iloiset äänensä kevensivät tunnelmaa kivasti - se on ikäänkuin merkki siitä, että kuolema on osa elämää ja senkin jälkeen elämä jatkuu. Itsekin jännitin tilaisuutta paljon, mutta niinhän se on, että lapset eivät aina osaa istua hiljaa paikoillaan ja se on OK - tämän varmaan suurin osa surijoista joka hautajaisissa ymmärtää.

Nukkui pois setäni avovaimo. joka oli meille kaikille tärkeä. hän vaati et meidän sisarusten lapset pitäis olla kirkossa ja oltiinhan me sit. itselläni ei silloin lapsia ollut. mutta veljelläni oli kaksi, toisella oli kaksi ja siskolla yksi. olivat kaikki alle 2v.



kukaan vieraista ei katsonut pitkään vaikka teuhasivat kirkossa. tietty vanhemmat yrittivät rauhoitella mut ei se lasten kanssa onnistu.



veljen poika heitti siskonsa alas penkistä ja siitähän huuto syntyi hänen äitinsä vei itkevän sit ulos.