Miten pienten ensimmäiset päivät päivähoidossa ovat sujuneet?
Meillä poika 14kk on nyt harjoitellut päivähoitoa ilman äitiä pari lyhyttä päivää.
Kun tänään hain poikaa pois, tämä oli niin tohkeissaa kaikista uusista autoista ja leluista ettei olisi millään lähtenyt kotiin. Poika suuttui minulle kun aloin pukea jalaittaa rattaisiin.
Ensimmäisenä päivänä poika ei kuulemma itkenyt päiväkodissa lainkaan (ei tosin nukkunut päiväunia hoidossa) ja toisena päivänäkin kuulemma itki vain hyvin vähän ja silloinkin ennen päiväunia. Syöminen sujuu kuulemma helposti.
Poika on kiukutellut vähän tavallista enemmän iltaisin minulle, mutta muuten tuntui alkavan helposti.
Mites muilla ?
Kommentit (4)
Kiukkuisempi iltaisin mutta voisin väittää 100% varmasti että johtui väsymyksestä. Aluksi olikin paljon paljon väsyneempi hoidosta kun tultiin kotiin. Aktiviteettia paljon enemmän kuin kotona.
Parin viikon päästä hoidossa oloa kun oli kulunut niin alkoi itku kausi. Joka päiväinen jääminen hoitoon oli itkua huutoa ja taistelua.
Meidän perhepäivähoitaja joka on viim 30vuotta tehnyt samaa työtä, varoitteli minua jo alussa. Sanoi että lähes poikkeuksetta alku alkaa hyvin mutta parin viikon jälkeen tulee itkuisempi vaihe.
Meni n viikossa ohi. Oli itselle todella rankkaa, samoin tietysti pojalle. Sitkeästi piti vain lähteä itkukurkussa pois ja jättää poika itkemään. Onneksi hoitotäti lohdutti ja unohtui kuulemma todella nopeasti itku
Poikamme aloitti kunnallisessa päiväkodissa 10,5kk ikäisenä. Kävimme muutaman päivän treenaamassa edellisellä viikolla -pisimmillään oli 3-4h siellä päiväkodissa ilman äitiä.
Meillä on mennyt hirmu hienosti koko päivähoitoon sopeutuminen ja haluaisinkin sanoa, että aina siihen tarhaanmenoon ei liity mitään dramatiikkaa. Poika on ollut alusta asti aurinkoa, iloa ja vauhtia täynnä. On hyvin luottavainen ja tutustuu uusiin asioihin innolla.
Meidän tarhassa on sellainen oma hoitaja -järjestelmä, jossa pojalla siis oma nimikkohoitaja, joka viettää hänen kanssaan enemmän aikaa. Tämä on mielestäni hyvä, koska selvästi poika hänet tunnistaa ja jos on joku suru tai väsymys niin juuri oman hoitajansa syliin hakeutuu.
Kotona oli meilläkin alku aika rankkaa. Siis tarkoitan, että poika oli aika kränkkä iltaisin. Tarhassa ei mitään protestia tai itkuja, mutta iltaisin sitten kränäsi varsinkin minulle. Uskoisin sen olevan osittain väsymystä ja osittain protestia muutokseen. Myös päiväunirytmin kanssa oli hakemista -poika siirtyi itsekseen yksiin uniin, vaikka selvästi tarvitsi kahdet. Sovimme päiväkodin kanssa, että meidän poika laitetaan kaksille unille. Se helpotti myös iltoja kotona.
Nyt poika on 1v1kk eli ollut tarhassa 3kk. On siirtynyt yksiin kunnon päikkäreihin (2-3h) ja kotona ei ole enää iltakäninöitä. Ne kestivät ehkä kuukauden.
Mielestäni tarhasta on ollut hyötyä varsinkin motoriselle kehitykselle. Lisäksi siellä lorutellaan, lauletaan ja askarrellaan tosi paljon, missä poika kehittyy hurjasti.
Tarhan lisäksi meillä ei ole mitään muita aktiviteetteja. Iltaisin sitten ihan vaan ollaan kotosalla, käydään kaupassa, ulkoilutetaan koiria jne. Ettei olisi liikaa hässäkkää. Vierailut sitten viikonloppuisin, jos niitä on.
Kiitos vastanneille, rauhoitun vähän.
Päiväkodissamme ei ole mitään omahoitaja-järjestelmää...voi kun olisikin. Tosi ammattitaitoisilta ja päteviltä hoitajat kyllä vaikuttavat. Katsotaan miten etenee.
Yritin löytää uusinta tutkimustietoa päivähoidon vaikutuksesta lapsiin. Aika ristiiriitaista tietoa löytyy. Kaikilla tuntuu olevan asiasta oma käsityksensä. Onko joku löytänyt aiheesta jonkun mielenkiintoisen kirjan yms..?
Meillä poika oli 1v10kk kun aloitti tarhassa. Aloitus kävi äkkiä kun työllistyin, joten pehmeä lasku ei meillä ollut mahdollinen. Siitä huolimatta kaikki on mennyt hyvin. Tottakai ensimmäisinä päivinä ja vielä välillä edeleen jää itkun kanssa aamuisin, mutta tiedän että itku loppuu melko heti kun äiti katoaa näköpiiristä. Mitään ongelmia päivähoidon kanssa ei meillä ole ollut. =)