Onko muilla vastaavaa?10kk jää unille sänkyyn kiltisti, mutta nousee heti seisomaan...
Eli siinä ongelma pähkinän kuoressa.
Tyttömme on aina ollut kiltti nukkumaanmenijä eikä olla nukuteltu vaan jätetty sänkyyn suukkojen saattelemana nukahtamaan itsekseen. Ongelmia alkoi tulla kun tyttö oppi nousemaan pystyyn. Eli kun laitan tytön sänkyyn ja peittelen, en pääse ovea pidemmälle kun tyttö nousee seisomaan. Alkuun yritin etten noteeraa mutta tyttö ei mene itekseen makaamaan, mutta ei liioin valitakaan, höpöttelee vaan kunnes heittää tutin sängystä, sitten alkaa kitinä jolloin käyn antamassa tutin ja kaatamassa kumoon. Sitten uusi peittely ja poistun huoneesta, mutta sama show alkaa uudestaan.
Olen yrittänyt varmaan kaikkea: jäänyt viereen pitämään hellästi kiinni niin kädestä, pepusta kuin silittämäänkin, istunut vieressä ja vähän kauempanakin, mutta aina sama, tyttö nousee seisomaan heti kun viereltä poistuu.
Tätä rallia on menty muutamana iltana jopa kaksi tuntia kunnes kyllästyn aina uudelleen palaamaan huoneeseen kaatamaan tyttöä kumoon, jolloin jään viereen pitelemään kädestä, näin uni onneksi tulee, välillä nopeastikin välillä puolen tunnin pitelyn jälkeen.
Outoa tässä on se ettei olla alusta asti valvottu unen tuloa vierellä vaan tää on joku ihan uus juttu.
Miten te, joilla samanlaista, olette ratkaisseet tilanteen, löytyykö keinoja saada pystyyn punkeva lapsi nukahtamaan ilman vierellä vahtimista?
Kiitos jos jaksoit lukea ja vielä vastatakin!
Jade ja tyty 10,5kk
Kommentit (12)
Ei kyllä ole mikään mukava ajanjakso tuo sängyssä seisominen. Meillä siihen ei muu auttanut kuin aika. Itse en halunnut totuttaa ipanaa siihen että nukutan olemalla vieressä (koska siihen tottuu tosi nopsasti), joten useimmiten käytiin vaan kippaamassa alas. Ja tosiaan se tuntui loputtomalta, kun tuntui ettei nuku ikinä. Siinä meni kyllä oma aika iltasin aika tehokkaasti. Välillä kävi sitten niin että oli ihan yli väsynyt ja silti vaan nousi niin sitten pidin esim. jalasta kiinni ettei pääse kääntymään mahalleen ja siitä nousemaan. Huutohan siitäkin tuli että kiinni piti, mutta simahti yleensä noin parissa minuutissa kun oli niin väsy. Varmaan pari-kolme viikkoa kesti tämä vaihe, eli vaikkei niin mukavaa ole, kyllä se menee ohi.
Jaksamista
Tipy+ipana 1v2kk+papuliini rv 28+6
Poika on nyt 11kk. Hänellä alkoi tuo vaihe varmaan 2kk sitten. Nukutamme hänet edelleen iltamaidolla sylissä (sanokoon kuka tahansa mitä sanoo) - jos hän on TOSI väsynyt, hän jää sänkyynsä ja nukahtaa heti. Jos ei ole, nousee pystyyn ja en todellakaan jaksa huudattaa ja kaataa häntä " alas" montaa kertaa. Nostan sitten viereeni isoon sänkyyn, missä alkaa sama touhu... (nousee sängyn päätyä vasten) ." Hivuttamalla" saadaan nukkumaan. Nyt on tosin ollut pari iltaa, milloin ei ole enää noussut ylös suuressa sängyssä!! Kun nukahtaa, nostan omaan sänkyynsä. Olen huomannut, että jos hampaiden tulo vaivaa, nouseminen on sitä varmempaa.
Meillä vauva menee nukkumaan vasta samoihin aikoihin kun vanhempansa. Lapsi nousee seisomaan ja annan seistä siinä. Kun menen itse nukkumaan omien iltatoimieni jälkeen, niin vauva yleensä laskeutuu kontilleen ja tulee katsomaan minua sängyn päätyyn. Meillä on siis sängyn pääpuolet vierekkäin. Siihen hän sitten nukahtaa. Kun hän on nukahtanut, tarkistan nukkumisasennon. Lapsi kun näyttää nukahtavan ihan miten päin hyvänsä.
Lisään vielä että meillä tyttö nukkuu omassa huoneessa(on nukkunut 1,5kk asti joten se ei voi olla syynä) ei siis sängystään näe mua, lisäx tyttö menee nukkuu 19.30 ja vanhemmat vasta 22-23.00. Tuntuu vaan tää rumba aika turhauttavalta.
Aattelin jo et laitan tutin remmillä kiinni yöpukuun ettei ainakaan pääse heittää sitä sängystä jolloin alkaa kitinä, mut mietin että mahtaiskohan se painaa nukkuessa. Se auttais varmaan myös yöheräilyyn, joka johtuu aina tutista, joka on kateissa.
Nyt uutuutena meille on tullu uudestaan aamuyön syöttö n.05.30, kun sillä saadaan uni jatkumaan, muuten ei saa enää tyttöä nukahtamaan(tämäkin siis tullut pystyyn nousemisen myötä, sillä yösyötöt jäi kokonaan pois 4kk iässä)
Noh, ei kai se auta kuin olla tyytyväinen kun nukahtaa edes sillä pitelyllä ja silittelyllä :)
Kylläpä kaikkien kertomukset kuulosti niin tutuilta ;) Meillä 8kk poika tekee ihan vastaavaa. Viikonlopusta lähtien ollaan tehty niin, että kun poika on tosi väsynyt, viedään nukkumaan normaalein iltatoimin. Sitten poistutaan itse huoneesta ja kun kiipeileminen alkaa, ei mennä huoneeseen ennen kuin sieltä alkaa kuulua kitinää ja se tutti lentää kaaressa. Siinä vaiheessa kaadetaan poika sänkyyn. Tämä toistuu useamman kerran, mutta lopulta poika nukahtaa sänkyynsä useamman " kaatamisen" jälkeen... Ja uskomatonta kyllä, nämä kiipeämiset on vähentyneet ihan radikaalisti siitä mitä aloitettiin! Aikaisemmin piti ottaa poika lopulta viereen (kun tätä rumbaa kesti n. 1.5h pahimmillaan), nyt siitä on päästy ja tähän rumbaan menee enää ehkä viitisen minuuttia. Toisaalta tässäkin voi olla se, että aika tekee tehtävänsä, poika on nyt seissyt reilun kuukauden, ei enää ole niin uusi juttu kuin ennen.
Poika on nyt 9 kk ja oppi seisomaan tukea vasten noin 2 viikkoa sitten. Sen jälkeen on ollut joka ilta just tuota, eli nousee aina heti ylös ja lopulta tutti putoaa suusta ja siellä sitten huutelee kunnes joku tulee taas kellistämään makuulle ja laittamaan tutin suuhun... Joskus kyllä istahtaa itsekin alas ja etsii tutin, onneksi! Eli meillä tuo rumba ei kestä noin kauan kuin teillä.
Tänä iltana poika on jo nukahtanut kun nukkui noita päiväunia niin huonosti. Mutta esim. eilen kesti tunnin ennen kuin nukahti!! Kävin huoneessa useita kertoja laittamassa makuulle ja tutti suuhun.
Kyllä tämä on vain sellainen jakso joka on kestettävä. Kunhan sinnikkäästi vaan jaksaa, niin kyllä se vauva lopulta lopettaa tuonkin " seisoilun" sängyssä ja ainakin oppii sen että pitää mennä makuulle jos haluaa nukahtaa.
Meidän ei siis ole vielä ainakaan tarvinnut olla vieressä ja olen yrittänytkin sitä välttää, koska meillä on muitakin lapsia enkä voi olla jokaisen vieressä nukkumishetkellä!
Toivotaan että teillä tuo vaihe menisi nopsaan ohi. Yleensä kai tuota tehdään just siinä vaiheessa kun ollaan just opittu seisoskelemaan ja sitten se innostus siitä pikkuhiljaa laantuu.
Tsemppejä!
Kun tätä kiipeilyä on kestänyt hetken (ja vauva vaikuttaa oikein väsyneeltä) niin yritän sitten lopulta aina kääntää vauvelin kyljelleen ja pitelen joskus melkein väkisin hetken siinä kylkiasennossa ja sit taputtelen vastavuoroisesti peppua ja silittelen selkää. Siihen usein rauhoittuu niin paljon, että voin hiipiä ulos huoneesta ENNEN KUIN vauva on kuitenkaan nukahtanut. En halua nimittäin opettaa siihen että olen vieressä kun nukahtaa. Tuo silitys on meillä toiminut ihan pienestä, kai se on jonkinlaista " tassuttelua" sitten.
Meillä on seisty tukea vasten jo kohta 2kk ja nyt on ottanu jo useita askeleita ilman tukea ja siksi nyt alkaakin jo ihmetyttää kun tää seisominen ei meillä ole enää uus juttu vaan tosiaan kohta kaksi kuukautta tätä rumbaa kestänyt. Noh, ehkä se kaksi kuukautta ei sittenkään ole vielä kovin kauan!
JOKA ilta. Vaunuihin käy kyllä nätisti " heittämällä" nukkumaan mutta nää yöunet näyttää olevan se pahempi paikka. Ylös,ylös, yhä uudestaan ja uudestaan ja huvittavaa kyllä meillä, niinkuin monella muullakin, tutti lentää kaaressa kun mitään muuta ei enää jakseta :-)) Meillä ongelma _yritetään_ hoitaa niin että ennen sänkyyn menoa tisuttelun jälkeen pidän lasta hetken sylissä että alkaa kuulua sitä tuttua uninunnutusta ja sen jälkeen laitan sänkyynsä. Kahdella ensimmäisellä lapsella tämä on toiminut joten oletan että tällekin sällille valkenee se että nyt tosiaan nukutaan.
Jaksamista vain kaikille ja hyviä hermoja!
7-kuisen kanssa. Tyttö oppi seisomaan tukea vasten jokin aikaa sitten ja sitä pitää nyt sitten vissiin treenailla enemmänkin. Kiva tosiaan että on kohtalotovereita :)
Meillä kävi esikoisen kanssa ihan sama. Eli aina oli kiltisti ihan vauvasta asti mennyt nukkumaan itsekseen, mutta sitten alkoi tuo ylös nouseminen. Minä siirsin tuossa vaiheessa pojan patjalle nukkumaan oman huoneen lattialle, kun jotenkin tuntui, että juuri se pinnasänky inspiroi sitä seisomaan nousemista. Patjoilla nukkuikin sitten 1,5-vuotiaaksi, jolloin siirtyi tavalliseen lastensänkyyn. Ja meni silloin ja menee edelleen nätisti nukkumaan itsekseen. En sitten tiedä toimiiko kaikilla, meillä toimi.
Patja oli siinäkin mielessä kätevä, että siinä lapsen rauhoittelu yöllä oli helpompaa syliin nostamaatta kuin pinnasängyssä, jossa asento on usein rauhoittelijalle huono. Meillä kun poika heräili pienempänä paljon öisin, eikä silloin osannut rauhoittua itsekseen nukkumaan, vaikka iltaisin nukahtikin aina itsekseen.
ollaan käyty vain tunnollisesti sängyllä tekemässä kaato, silitys ja tutitus. Rumba on kyllä melkoinen, joinain iltoina on toisia helpompaa. Huomasin myös, että on helppo jäädä sängyn viereen nukuttamaan, mutta siinäpä taitaakin mennä koko juttu ojasta allikkoon.
Eli suosittelen vain käyntiä sängyllä ja ei kannata ihan heti mennä, kun vauva vähän huutelee, että joko sitä tullaan.