PÄIVÄHOITO on hyväksi!
Tästä asiastahan on jatkuvasti ollut vääntöä täällä viedäkö lapsi päivähoitoon, jos äiti on vauvan kanssa kotona.
Tässä lyhyesti meidän tarina:
Meille syntyi vauva viime kesänä ja isoveli joka täytti syksyllä 3v jatkoi tutussa pk:ssa muutamana päivänä viikossa. Ongelmia alkoi tulla mutta laitoimme ne uhman ja mustasukkaisuuden piikkiin. Neuvolantäti oli 3v. tarkastuksessa kuitenkin sitä mieltä että jotain erikoista tuossa käytöksessä on ja koska päiväkodin raportitkin olivat sellaisia suostuimme jatkotutkimuksiin, vaikka itse ei juuri oltu asiasta huolissaan. Nyt puolen vuoden kuluttua poika pääsi neurologisiin tutkimuksiin ja asiat alkoivat selvitä: dysfasia - tarkemmin puheen ymmärtämisen vaikeus. Niin moni asia on nyt loksahtanut paikalleen ja olen tosi helpottunut tästä diagnoosista. Pidin nimittäin itseäni tosi huonona äitinä joka ei vaan osaa kasvattaa tuota poikaa. Meillä oli jatkuvasti kinaa, koska minäkään en osannut aina selittää asioita niin että lapsi olisi ymmärtänyt. Suoraa huutoa ja raivokohtauksia kotona harva se päivä. Nyt kun tiedän mistä on kyse osaan selittää asiat paremmin ja huuto on heti vähentynyt. Jatkossa poika pääsee sekä puhe- että toimintaterapiaan ja saadaan varmaan koko perhe viittomaopetusta. Nämä ongelmat eivät katoa ajan kanssa itsekseen vaan niihin on puututtava ja saatava apua. Miten onnellinen olen että asia huomattiin nyt ja apua saadaan ajoissa, ettei sitten kouluun mennessä ole edessä entistä isompia ongelmia! Siis jos poika olisi jäänyt kotiin vauvan synnyttyä niin tuskin olisimme mihinkään tutkimuksiin hakeutunueet, koska päivähoidon, jossa ne isoimmat ymmärtämisongelmat nousivat esiin, olisi jääneet pois.
Lukekaapa seuraava Opettaja-lehden (12/2007) asiallinen juttu aiheesta: Tuen tunnistamisen paine kasvaa
http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/200…
Kommentit (11)
Mielestäni osoittaa kapea-alaista ajattelua väittää yksioikoisesti, että päivähoito on hyväksi isommalle sisarukselle, kun perheeseen syntyy vauva.
Kotona hoidettujen lasten mahdollisia ongelmia pystyvät huomioimaan ensisijaisesti vanhemmat sekä neuvolatoiminta.
Entä sitten ne lapset, joilla ei ole mitään ongelmia kehityksessään? Joita kuitenkin valtaosa lapsista on. Miltä heistä tuntuu, kun heidät viedään päivähoitoon, jotta äiti saa jäädä vauvan kanssa kahdestaan kotiin? Kaikille lapsille se päivähoito ei todellakaan ole hyväksi.
ps. Dysfasian esiintyvyydestä on esitetty erilaisia tulkintoja, mutta kansainvälisten määritelmien mukaan dysfasian yleisyys vaihtelee 0,5-7,4 prosenttiin.
Onnittelut, Siniliina!
Tosi hienoa, että tuo dysfasia selvisi ja haasteet pojan kanssa ovat vähentyneet. Teille oli ilmiselvästi hyväksi tuo, että vanhempi lapsi on päiväkodissa muutamana päivänä viikossa, vaikka äiti on vauvan kanssa kotona.
Voisin hyvin kuvitella, että meillä olisi samanlainen tilanne, jos meillä olisi vauva. Minun rahkeeni eivät välttämättä riittäisi tunnistamaan vanhemman lapsen ongelmia.
On todella hienoa, että teillä alkaa tilanne selvitä ja näin hyvissä ajoin. Oikein paljon voimia teille dysfasian kanssa elämiseen.
Mupsi
Voisi nimittäin luulla, että tarkoitit, että päivähoito on KAIKILLE lapsille AINA paras vaihtoehto. Tietenkään et tarkoittanut tätä.
Hieno juttu, että teidän lapsenne ongelma selvisi, kiitos hyvän neuvolanne.
t. K rv 33+6 ja poika-05 (esikoinen kotihoidossa hieman yli 3-vuotiaaksi ja tuleva vauva hieman yli 1-vuotiaaksi asti)
oma vastaukseni oli ehkä hieman kiihkeä, koska juuri tuo yleistävä otsikko sai karvat pystyyn.
Teidän tapauksessanne päivähoito on varmasti hyvä ratkaisu, mutta sen perusteella ei saisi tehdä yleistystä, että päivähoito on hyväksi kaikille lapsille, kun perheeseen tulee vauva.
Luulenpa, että ajan kanssa olisit huomannut asian itsekin! Dysfasia tuskin jää täysin huomaamatta. Meillä nimittäin kävi niin, että poika oli 4-vuotiaaksi asti päiväkodissa. Aina oli kaikki mennyt " tosi hyvin" . Sitten poika jäi kotiin, kun pikkusisko syntyi. Aloin ihmettelemään raivareita, pojan puheen kehittymättömyyttä, kömpelyyttä..... Ja sitten neuvolan 5v. tarkastuksessa saatiin lähete tarkempiin tutkimuksiin. Pojalla todettiin neurologinen häiriö ja yhtenä osana oli myös dysfasia. Mutta ihmettelen kovasti, miten päiväkodissa ei asiaan kiinnitetty ollenkaan huomiota, vaikka siellä on ns. " ammatti-ihmisiä" aina lapsia tarkkailemassa :/ Eli näinkin voi käydä. En pidä päiväkotia minään ihmeitä tekevänä instanssina vaan laitoksena, kuten koulukin..... Toki ihan hyvää hoitoa siellä lapsemme ovat muuten saaneet, silloin kun sille on ollut tarvetta...
Itse olen kotihoidon kannattaja ja jäädessäni kesällä äitiyslomalle, esikoinen jää kanssani ja uuden tulokkaan kanssa kotiin. Itse elän siinä onnellisessa asemassa, että kummatkin mummit ja papat asuvat lähellä ja saan tarvittaessa auttavan käden sieltä.
Kuitenkin perheitä on hyvin erilaisia ja erilaisilla voimavaroilla varustettuina. Haluaisin sosiaalialan ammattilaisena tuoda esille sen, että päivähoitoa käytetään hyvin paljon lastensuojelun avohuollon tukitoimenpiteenä, jolloin osa perheen lapsista saattaa olla päivähoidossa toisen vanhemman tai kummankin ollessa kotona muiden lasten kanssa tai ihan ilman pienempiä sisaruksia.
Tämä asia ei yleensä tule ilmi muille perheille. Henkilökunnalla se tietenkin on tiedossa. Kirjoitin tämän vaan siksi, että perheitä on erilaisia ja jokaisella on erilaiset tarpeet ja joskus voi olla parempi, että vanhempi lapsi on päivähoidossa, vaikka pienempi on äidin tai isän kanssa kotona -silloinkin, kun kyse ei vielä ole lastensuojelullisista toimenpiteistä.
itsekin olen kokenut (hyvän ja pienen) päiväkodin hyväksi vaihtoehdoksi lapsillemme. Esikoinen oli aikanaan pph:lla josta pidimme myös valtavasti, mutta nyt vertailun jälkeen en vaihtaisi takaisin pph:lle.
On onni löytää hyvä päiväkoti, sillä kaikki ei ole sellaisia. Meilläkin varahoitojen kautta kokemusta niistä " huonoista" paikoista. Kun elämän realitettit vaikuttaa siihen, että vanhemmat käy töissä ja lapset on päivähoidossa on suuri onni saada viedä omat aarteet hyvään hoitoon. Meilläkin on väsymättä kerrottu aina lasten päiväkuulumiset, ongelmat ja ilot ja muistettu sanoa jos johonkin kannattaisi kiinnittää huomiota. Yhteistyö päiväkodin ja vanhempien välillä voi olla todellakin kullanarvoista lapsen kehityksen kannalta. Meillä ei ole mitään suurempia löytynyt, mutta on hyvä tietää aina päivän päätteeksi mitä on tehty ja onko ollut jotain ihmeellistä josta lapsi saattaa puhua kotona. Päiväkoti voi olla hyväksi - vaikka omien kokemusteni perusteella en olisi ikinä uskonut sanovani niin. Omat lapsuuden traumat on ja pysyy, mutta ihanaa, ettei omille lapsilleni ole tullut sellaisia kokemuksia.
Niin tuo aloittamani otsikko " Päivähoito on hyväksi" viittaa nimenomaan meidän tapaukseen. Neurologi oli nimittäin ehdottomasti sitä mieltä että päiväkotipäiviä on nyt lisättävä, eli kun tähän asti poika on ollut hoidossa 2-3 pv/vko niin nyt jatkossa sitten 4pv/vko (neurologin mielestä voisi olla jopa sen 5pv/vko jatkuvasti). Toisten lasten seura ja mallioppiminen sekä päiväkotirutiinit ovat kuulema hyväksi. Antamani lehtiartikkeli kolahti minuun, koska juuri olimme saaneet tämän dysfasia-diagnoosin. Totuuden jyvä siinä varmasti piilee että ammattimaisen päiväkotihenkilökunnan on helpompi huomata tukea tarvitsevat lapset ja ongelmat jo varhaisessa vaiheessa jos vain resurssit siihen riittävät. Absurdi ajatus on kuitenkin se että kaikki Suomen lapset olisivat päivähoidossa, sitä en missään nimessä tarkoittanut eikä se varmasti kaikille lapsille olisikaan hyväksi.
Kuitenkin lapsen päivähoitoon viemiseen voi olla monia eri syitä - sen lisäksi että molemmat vanhemmat ovat töissä kodin ulkopuolella. Itsekin koin hieman syyllisyyttä (ulkopuolelta tulevien paineiden takia) kun syksyllä vein vanhemman pojan hoitoon vaikka itse jäin kotiin vauvan kanssa - mutta enää en! Ja pahalta tuntuu kun jatkuvasti näin tekeviä äitejä syyllistetään tai edes ihmetellään heidän ratkaisuaan. Varmasti jokainen äiti haluaa lapselleen parasta ja joskus se voi olla myös päivähoidossa käynti, syystä tai toisesta.
Toki neuvolalla ja vanhemmilla on edelleen se ratkaiseva asema lasten hyvinvoinnin tarkkailussa, mutta kaikki mahdolliset kanavat kannattaa varmasti käyttää hyväksi. En tiedä missä vaiheessa itse olisin huomannut viedä pojan tutkimuksiin, vaikea sanoa kun esikoinen on kyseessä eikä paljoa kokemusta siitä millaisia 3-vuotiaat ovat - joka tapauksessa varmasti paljon myöhemmin kuin nyt. Lähipiirikin (mummot ja ukit) olivat sitä mieltä että ihan normaali poika tuo on ja isäänsä tullut, kuulema oli ollut samanlainen raivoaja pienenä (isällä ei kuitenkaan mitään dysfasiaa ole ollut, sehän voi olla periytyvääkin.) Meillä tilannetta hämää vielä se että poika osaa puhua ihan kohtuullisesti, vaikka ei sitten ymmärräkään kaikkea sanomaansa saati sitten kuulemaansa.
Mutta, täytyy nyt siis sanoa että suuresti helpotti elämää tuo diagnoosi ja nyt lähdemme yhdessä päiväkotihenkilökunnan ja puheterapeutin kanssa miettimään miten saadaan arki toimimaan ja komminikointi sujumaan nyt heti. Varsinaiseen terapiaan pääsemme mahdollisesti vasta syksyllä - jonoa ja tuen tarvitsijoita kun tuntuu riittävän.
Mielenkiinnolla seuraan keskustelua tästä ja jos jollakin on omakohtaista kokemusta dysfasiasta niin olisin tosi kiinnostunut kuulemaan.
Siniliina
Onko oikein viedä vanhemmat lapset päivähoitoon, jos on vauvan kans kotona? Ehdottomasti KYLLÄ, kaikilla siihen ei tosin ole varaa. Asun Norjassa ja tuttavapiirissä täällä on ihan luonnollista viedä vanhemmat lapset päivähoitoon (Ei pehepäivähoitoon, jotka huonossa maineessa)ja päin vastoin asiaa ihmetellään ja säälitellään vauvan kannalta jos isommilla lapsilla ei hoitopaikkaa. Vauvahan vie aika paljon äïdin aikaa jo pelkästään imetykseeen ja vaipanvaihtoon ja onhan myös lapsella nro 2,3,4 oikeus saada olla kaksin äisin kans välillä. Miten myös öisin imettävä aïti ihan oikeasti jaksaa heti aamulla olla virkeänä ja tehokkaana lasten kans? Rehellisesti varmaan monessa tapauksessa olisi kaikkien etu että isommat lapset on päivähoidossa esim 4-5 tuntia aamusta, jolloin äiti saa levähtää vauvan nukkuessa ja sen hereilläollessa antaa 100% aikaa vauvalle. Saman aikaisesti isommat lapset saavat ikäistensä kanssa leikkiä ohjatusti tarhassa. Täällä tosin päiväkotien taso korkeampi aiknakin oman kokemuksen mukaan, enemmän hoitajia, paljon retkeilyä ei kä kaikkia laiteta samaan muottiin esim. päiväunia nukkuu ne jotka tarvii ja siihen aikaan kuin on vanhempien kans sovittu, eikä malliin kaikkin samaan kellonaikaan ja yhtä kauan. Ja taas aitikin jaksaa paremmin touhuta aktiivisesti isompien kans iltapäivällä.
Esikoisen puheenkehitys oli myöhässä ja neuvolassa suositeltiin päiväkodissa jatkamista vauvan syntyessä. Sukulaiset ja kummit asuvat satojen kilometrien päässä, joten ylimääräistä hoitoapua ei juuri ole tarjolla. Meidän kolmevuotias menee mielellään hoitopaikkaan samanikäiseen seuraan (7-8 pv/kk) ja samalla saan tilaisuuden leikkiä ja seurustella kahdestaan 1v kuopuksen kanssa.
Kukaan ei ole suoranaisesti arvostellut meidän perheen ratkaisua, mutta ilmapiiri tuntuu hiukkasen tuomitsevalta.. Ikäänkuin kyseessä olisi pelkkä äiskän laiskuus tai sitten ongelmia perheessä ;) Mutta niinkuin joku jo aiemmin mainitsikin, niin tarpeet ja ratkaisut ovat erilaisia, eikä niitä minusta pitäisi joutua selittelemään sen kummemmin.
- tässäkin tapauksessa sanomasi mukaan se oli neuvolantäti, joka puuttui asiaan ja päiväkodin raportit vain vahvistivat päätöstäsi antaa tutkia asiaa. Antamasi artikkeli tuntuu puhuvan siitä, että kaikkien pitäisi olla päiväkodissa, jotta muutama ongelmallinen tapaus löydettäisiin. Eikö se hoituisi neuvolatoiminnan kautta, kuten sinunkin tapauksessasi näytti toimivan. Se on sitten eri asia, jos vanhemmat ei usko neuvolatädin ehdottamia tutkimusjuttuja, vaikka ongelmia havaittaisiinkin. Ja uskoisin että suuri osa kotihoidossa olevien lasten vanhemmista sen verran tarkkailee lapsiaan, että ainakin pahimmat ongelmat huomataan - kuka tahansa saa tietoa, jos sitä hakee, tunnistamiseen. Oma asia on sitten, jos ei halua edes ajatella, että omalla lapsella voisi ola vaikeuksia, silloin saattaa päiväkodinkin asiantuntijoiden olla hankala vakuuttaa...
Vähän kärijistettyä kenties, mutta en vain ollut artikkelin kanssa samaa mieltä - ja olen myös kasvatusalan ammattilainen...