Missä iässä alatte kieltää lasta?
Hei!
Minkä ikäiselle olette alkaneet opettaa ei:n merkitystä? Esim. että videoihin ei saa koskea tai muuta sellaista yksinkertaista? Neuvolan lapuissa muistaakseni luki että noin puolen vuoden iästä lähtien lapsi ymmärtää tarpeeksi että voi alkaa opettaa, ja sitä meillä on nyt kokeiltu, mutta enpä tiedä tajuaako tuo meidän 8kk vekara siitä yhtään mitään :) Ainakin saa jankata päivästä toiseen kymmeniä kertoja päivässä, eikä sillä ole mitään vaikutusta. Ensin sanotaan painokkaasti ei ja jos (kun!) sillä ei ole vaikutusta, niin nostetaan lapsi pois videoiden ääreltä. Tässä vaiheessa videot on koko talossa ainoa laite, mihin ei saisi koskea.
Onko muita yhtä kovakalloisia ;)? Tiedän kyllä että sitten isompaa lasta saa jatkuvasti olla kieltämässä eikä välttämättä tehoa, mutta olin kuullut tuttavilta että tämän ikäiset lapset oppisi helpommin :-o? Ei taida ihan pitää paikkaansa vai onko meillä poikkeustapaus?
Kommentit (20)
Mun on pakko kommentoida tuota sun näkökantaa ;)
Siis ajatustasollahan tuo toimii hyvin, ja lapsille joilla ymmärrystaso on jo sellainen että puhetta ymmärretään ja kun asiasta kesukstellaan sekä selitetään, mutta...
..pienen lapsen (alle 2v) ajatusmaailmassa tuollainen " opettaminen" johtaa lasta aivan väärille poluille -> eli kaikesta tuolliasesta puuttu ns. johdonmukaisuus ja johdonmukaisuus on yksi tärkeimmistä kriteereistä lapsia valistettaessa ja kasvatettaessa maailmaan.
Esimerkkinä käytän nyt yhtä, mutta siis pätee jokasieen esimerkkiin joita sinä esim käytit+ miljoonaan muuhunkin:
Lapsi saa kertaalleen koskea videoita tai mahdollisest toisen ja kolmannenkin kerran, kun on pääsyt sen " makuun" jne luvan kanssa KUNNES tulee se että: ei enään, nyt olet saanut käsityksen mitä se on jne ja nyt en enään halua että pikkuiseni tätä kosket.
Miten ihmeessä pieni lapsi, joilla ymmärrystaso on vielä heikolla pohjalla, ymmärtää vanhempien käytöksestä sen, että ensin sain, kerran pari, ja sitte siitä tulikin kiellettya?
Ja kohta koti on täynnä rakennettuja esteitä kielletyn ympärille, ja niitähän luonnollisesti tulee useita, kun pienestä lapsesta on kyse ;D
Tällaisista epäjohdonmukaisuudesta lapsi menee kyllä hyvin pian aivan sekaisin erottaakseen oikean ja väärän =/
Pelottavaa minusta!
Olisikohan se nyt ollut siinä 6 kk:n iässä tai hieman aiemmin. Meillä kiellettiin ja kielletään ainoastaan asioista, jotka ovat lapselle itselleen vaarallisia. Hän on tosi hyvin oppinut nyt vuoden ikään mennessä, mitä kotona ei saa nykiä ja alkoi aiemmin jo näyttää itse sormellaan sinne päin, mitä ei saanut koskea ja pyöritti päätään. Itse en jaksa olla kieltämässä mistään videoiden, dvd soittimen, telkkarin, kaukosäätimien, kannettavan koneen tms. vaarattomien laitteiden takia. Ne eivät häntä vahingoita, jos hän niihin koskeekin ja nappeja painelee. Meillä ei yhdessäkään kyläpaikassa olekkaan niin alhaalla nuo vehkeet olleet, kuin meillä kotona, että poika olisi niihin päässyt, joten kylässäkään ei tarvinnut noiden päältä kieltää, joten ei tullut mitään ristiriitaa lapselle. Kyläpaikoissa kaukosäätimiä hän kyllä räpläili, ei menneet rikki nekään. Nyt on kiinnostus noihin häneltä jo lopahtanutkin, mutta jossain vaiheessa näpersi niitä jatkuvasti. Etenkin kannettavaa konetta. Ei sekään vahingoittunut, vaikka poika saikin aina eri ohjelmat päälle. En nähnyt siinä mitään tarvetta kieltää. Esim. takka ja uuni on meillä taas täysin kiellettyjä, kylmänäkin, ja ne poika on kyllä hyvin oppinutkin. Samoin kuin suuhun laittaminen esim. nuo kaukosäätimet ja kännykät. Hän ei ollutkaan mikään himonuoleskelija koskaan, joten jos kädessä oleva esine vahingossa eksyi suuhun, sanottiin aina että, ei suuhun. Hän näytti senkin oppivan melko hyvin, sillä melkoisen nopeasti jätti suuhun menevän esineen puolitiehen kiellon kuullessaan ja jäi sitä siiten muuten tutkiskelemaan. Nämäkin asiat taitavat olla sellaisia yksilökohtaisia, toiset lapset oppivat nopeammin ja toisilla kestää kauemmin. Ja paljonhan vaikuttaa myös lapsen oma persoona ja kuinka voimakas tahto on.
Mielestäni tutkimusmatkailua saa tehdä aika paljon ennen kuin lähden kieltämään. Vaaralliset asiat ovat kiellettyjä, tottakai. Mutta reilusti alle vuoden ikäisen ymmärrys ei riitä käsittämään että jokin on kiellettyä koska on vaarallista. Tällöin tuskin pientä päätä sekoittaa se, että vain siirretään kielletystä paikasta pois. Tai kielletty paikka " aidataan" /piilotetaan muulla tavalla. Isomman lapsen kanssa toimin toki erilailla.
Eli meillä on pääosin raivattu kaikki, esim videot ja dvd, stereot ovat kaapissa suljettavien lasiovien takana, tv sen verran ylhäällä tasolla, ettei lapsi yletä jne. itse pääsee helpommalla kun ei koko ajan tarvii kieltää ja kun koko ajan ei voi edes olla kieltämässä varsinkin jos on enemmän lapsia. Ainoa vaikea oli kiipeily, eli tuoleja ei oikein voi hävittää kokonaan ja lapsi oppi niitä siirtämäänkin, tuloksena että kiipesi sata kertaa päivässä pöydälle seisomaan, aina kun silmä vältti. Silloin oli varmaan jotain vuoden vanha ja mielestäni vaikein ikä oli nimen omaan vähän päälle vuoden ikäisestä vähän alle kahteen vuoteen. Sen jälkeen tulee jo vähän älliä päähän.
Nyt tyttö on jo kolmen kohta ja puhutaan vähän toisenlaisista jutuista. Että tarroja ei saa liimailla seiniin eikä piirrellä vääriin paikkoihin jne. tämän ikäisellä toimii hyvin se, että jos piirtää seinään, kynät lähtevät takavarikkoon. Muistaa jo jutun joten harvemmin sitä sattuu. No, koti on kumminkin elämistä varten joten oman ja lasten mukavuuden vuoksi siitä kannattaa tehdä " lapsenkestävä" . Jos on jotain aarteita niin ne kannattaa laittaa talteen ja toisaalta huonekalut yms. kannattais olla sellasia ei-korvaamattomia, edullisia että voi sitten surutta vaihtaa toiset kun lapset ovat isoja jo. Kuitenkin joskus lapsi löytää sen kuulakärkikynän, kalvotussin tai huulipunan ja taidetta syntyy...
Mä olen myöskin samoilla linjoilla! Mun mielestäni ei ole mitään järkeä kieltämällä kieltää vauvaa! Sen ikäinen ei vielä pysty käsittämään kieltoa, vaan toteuttaa vain tutkimushalujaan. Siinä puolentoista kahden vuoden hujakoilla voi jo olla toivoa. ;)
Meillä on tehty niin, että vaaralliset ja rikkoutuvat on siirretty pois (nostettu ylös, laitettu ovien taakse - eikä tämä ainakaan meillä ole vaatinut mitään kovin kummoisia sisustuksenmuutoksia). Pöydälle kiipeiltiin kyllä monta kertaa päivässä välillä 1v-1,5v, mutta sitten sen viehätys katosi. Meillä muutenkin tuo 1,5v tuntui olevan ikä, jolloin tavarat alkoivat saada rauhan (kukat pöydällä jne).
Ja mitä tästä kieltämättömyydestä seurasi? Meillä on nyt 3,5-vuotias, joka osaa käyttää stereoita (+videota, dvd:tä), tietokonetta, ei todellakaan räplää mitään kukkamultia tmv. Sitä mukaa, kun lapsi on itse yltänyt tavaroihin, saanut ovia auki, hän on usein ollut riittävän iso käsittelemään niitä. Olen myös sitä mieltä, että kieltämällä saa vain aikaan suuremman halun tutkia juuri sitä evättyä asiaa. Lapsihan ei tee kiusaa näillä tutkimusmatkoillaan, vaan toteuttaa vain oppimisviettiään! Olen itse yrittänyt välttää samasta asiasta jankuttamista. Tarpeen tullen menen väliin ja vien lapsen (pienemmän houkuttelen) pois tilanteesta samalla selittäen, ettei niin voi tehdä. Jos tämäkään ei toimi, sitten huomio kiinnitetään muualle (tarjotaan muuta kiinnostavaa tutkimista). Tämä on toiminut tähänkin asti. Ja kyllä sitä jankuttamistakin on kokeiltu ja todettu, ettei ole apua. Usein se vaan vie tilannetta huonompaan suuntaan.
Lapset oppivat valtavasti asioita myös ihan vain seuraamalla. Luottaisin itse siihen, että lapsi kyllä kasvaessa oppii vähemmälläkin päähän paukuttamisella. Mulla oikeastaan on punaisena lankana se, että jos aikuinen yrittää ottaa lapsen näkökulman huomioon, lapsikin oppii ottamaan muut huomioon. (No tämä meni jo vähän aiheen sivusta...)
Minä olen kyllä Sihisuijarin kanssa vähän eri linjoilla. Sinänsä vauvan maailman tutkiminenhan on ihan hyvä ja luonnollinen asia, mutta mielestäni on hyvä opetella myös ein merkitystä. Tietystikään kodissa ei saisi olla liikaa kiellyjä juttuja. Ja koti on myös hyvä järjestää sellaiseksi, että kieltojen määrä voidaan minimoida. Mutta yksi tai kaksi kiellettyä juttua ei ole mielestäni liikaa.
Jos vauva saa kotona tutkia kaikkea mahdollista, niin miten hän voisi ymmärtää, että kyläpaikoissa ei näin mahdollisesti olekaan. Entä sitten kun ikää ja taitoja tulee lisää, onko ok esim. että leikki-ikäinen tutkii, mitä tapahtuu kun sähköjohdon leikkaa saksilla tai videoihin kaataa vettä kastelukannulla. Samasta tutkimisestahan siinäkin on kyse..
Kyllä vauvakin vähitellen alkaa ymmärtää kiellon merkityksen, kun johdonmukaisesti ja jämäkän rauhallisesti jonkun asian kieltää. Ja sanallisen kiellon jälkeen hakee sitten pois kielletystä jutusta. Eikä sitten tarvitse aloittaa kieltojen harjoittelemista ihan nollasta esim. kaksivuotiaan uhmaikäisen kanssa. Enkä usko, että vauva kokisi kiellon niin, että tutkiminen sinänsä on kiellettyä, kun kuitenkin suurin osa tutkimuskohteista on sallittuja.
En usko, että alle 2v ymmärtää kieltoja, vaikka vanhemmat saattavat näin asian tulkita lapsen reaktioista, kun toiminta keskeytyy ja lapsi katsoo vanhempaan. Vasta 3v ainakin kasvatustieteilijöiden mukaan osaa sisäistää kiellon eli ymmärtää miksi kielletään. En tarkoita, ettei sitä ennen voisi kieltää, mutta meillä ainakin eliminoidaan kielletyt paikat, kiinnitetään huomio muualle tai otetaan lapsi vain pois tilanteesta ja toimii kyllä huomattavasti paremmin kuin jatkuva ei:n hokeminen jota tuttavapiirissä näkee. En ymmärrä miten joku voi olettaa, että alle 1v pystyisi noudattamaan kieltoa.
Hehei... Löytyihän täältä samalla tavoin ajattelevia! Jokaisella perheellä on tietysti oma tyylinsä ja varmasti kaikissa tavoissa omat hyvät puolensa. Vielä esimerkki asiasta... Meillä on koira ja poikamme tietysti " silittelee" sitä jatkuvasti kun koira sattuu tarpeeksi lähelle. Aluksihan tämä " silittely" oli tietysti hirvittävää repimistä, mutta neuvoimme aina, että " Näin silitetään... aiii..." ja otimme lapsemme kädestä kiinni ja neuvoimme miten silitetään koiraa. Totta kai lapsi (8kk) repisi koiraa turkista sen minkä pikku näpeillään pystyisi kun hän ei VIELÄ OSAA muuten koskea kuin tarttumalla. Ei hän osaa silittää, ennen kuin oppii taidon...
Olemme siis aina silitelleet koiraa yhdessä. Yllätyksekseni huomasin juuri tänä aamuna, kun koiramme tuli meidän viereen taas silitettäväksi, niin tämä pikku tyyppimmepä haroi koiran turkkia käsi auki ennen kuin ehdin taas ryhtyä neuvomaan kuinka koiraa silitellään. Eli hän oli siis saanut pieneen mieleensä jonkinlaisen muistijäljen kuinka koiraa silitellään! Niin suloista...pikku tyyppi kämmen apposen auki läihmii koiraamme! =) Mutta tätä ei varmasti olisi vielä tapahtunut, jos emme olisi joka kerta neuvoneet kuinka koiraa silitellään, vaan olisimme vaikka kieltäneet lastamme koskemasta koiraan koska hän ei osannut muuta kuin tarttua ja repiä turkkia.... Eihän hän voi oppia ennen kuin hänelle neuvotaan kädestä pitäen(sen 700 kertaa =) kuinka koiraa pitäisi silitellä. Ja tiedän, että joudun vielä jatkossakin olemaan neuvomassa kuinka sitä koiraa oikein siliteltiinkään, mutta jotain hän on silti oppinut jo tähän mennessä!
Samain tavoin ajattelimme toimia tavaroidemme suhteen esim. kukkiemme kanssa. Totta kai se pikku tyyppi painaltaa repimään kukkia sen mikä ehtii, koska hän haluaa tutkia niitä ja ei tiedä muuta tyyliä kuin sen repimisen ja maistamisen. No kukat eivät ole myrkyllisiä, joten maistakoon. Tietääpä miltä maistuu, eikä hän siihen kuole! Sitten voimme neuvoa, että kukkiakin voi tutkia hellästi koskemalla. Ei tarvitse repiä... Hänhän vain tahtoo ottaa selvää tästä maailmasta. Ja se selvitys on tosiaan aloitettava esimerkiksi niistä kukista. Ja me olemme mieluummin neuvomassa, kuin kieltämässä....
Wilmina:
Entä sitten kun ikää ja taitoja tulee lisää, onko ok esim. että leikki-ikäinen tutkii, mitä tapahtuu kun sähköjohdon leikkaa saksilla tai videoihin kaataa vettä kastelukannulla. Samasta tutkimisestahan siinäkin on kyse..
Sitten, kun ikää ja taitoja tulee lisää, voi jo selittää, miksi johonkin ei voi koskea tai miten jotain tavaraa täytyy käsitellä. Ja lapsella on myös enemmän motorisia taitoja käsitellä riittävän varoen. Tottakai lapset vähän isompanakin aiheuttavat vahinkoja, mutta harvemmin ja todennäköisesti myös oppivat niistä nopeammin.
Usein olen törmännyt siihen ajatteluun, että jos lapsia ei hirveästi kouli heti alkuun, ne oppivat kaikenlaista epätoivottavaa/tottuvat kaikenlaiseen, josta niitä ei sitten saa totutettua pois millään. Mun näkemykseni mukaan lapset eivät kyllä ole ihan niin yksioikoisia.
Eli tarkoitin kirjoittaessani itsestäänselvyytenä sitä, että kieltämistä on sekin, kun mennään lasta neuvomaan eli kun hän takkaa lähestyy, otan syliin ja siirrän hänet kauemmaksi ja vaikkei hän ymmärräkkään vielä täysin, mitä tarkoitan, niin selitän hänelle että poppa, ei saa mennä, tulee poppa, hui. Minä käsitin siis tällaisen toiminnan juuri kieltämisenä. Kukkia ei meidän poika ole tykännyt koskea koskaan, ei varmaan hortonomia tule, heh! Ne ovat saaneet rauhassa lattialla ja tasoilla olla. Olen siis ihan samoilla linjoilla kanssasi. Turhan päiväinen kieltäminen on ihan joutavaa ja itselle raskasta. Lapsi saa tutustua maailmaan ihan rauhassa ja omaan tahtiin. Siksipä noita elektroniikka laitteitakaan ei ole siirretty mihinkään ja poika osaakin halutessaan laittaa nyt vuosikkaana videot päälle, kasetin sisään ja telkkarin päälle. Osaa siis omatoimisesti alkaa katsomaan videoita ja telkkaria.....onkohan se nyt kuitenkaan ihan hyvä sekään....tiedä häntä.
ja vielä ei ole ollut tarvetta kieltoihin, kun ei tyttö juuri liiku eikä saa käsiinsä mitään kiellettyä. Mutta kunhan tuo tuosta liikkelle lähtee, niin pakko sitä on aloittaa se jatkuva Ei:n jankuttaminen. Eihän nuo tuon ikäiset sitä vielä ymmärrä, mutta parempi alusta saakka asettaa tiettyjä rajoja ja ohjata vauvaa pois kielletyistä paikoista. Pikkuhiljaa menee sitten oppikin perille :).
siis on ryömitty jo jonkun aikaa vauhdikkaasti ja nyt tyttö myös konttaa. Tiedän vaan lapsia jotka on ihan oikeasti oppineet ein merkityksen tässä iässä eikä tarvitse koko ajan olla kantamassa pois kielletyistä paikoista. Ovatko sellaiset vauvat enemmistö vai vähemmistö?
On se vähän rasittavaa kun juuri on istunut vaikka syömään, niin täytyy minuutin välein olla ottamassa vauvaa pois videoilta. Tuntuu välillä siltä että onko mitään järkeä?
..konttaa minkä kerkee, kävelee tukea vasten ja kielletään aina kun tarvis.
Kieltoja on nyt tullut n. 2kk ajan, aluksi tietty vähemmän ja nyt huomaa, että useamman kerran päivisn jo joutuu välillä sanomaan.
Kyllä jo huomaa että jotain oppia on mennyt perille. Joskus pysähtyy heti ja kääntyy kts minua päin, ja sitte ei mene eikä koske, esim kukkiin. Mutta toisinaan katseen jälkeen, jatkaa vain päättäväisesti matkaansa kukkien luo ;D
Eiköhän ne hiljalleen opi kaikki jossain vaihees ymmärtämään kiellotkin, eri asia sitten mikä on tottelevaisuus aste isompana ;DDD
ja toki täytyykin. Ja sitten nostaa lapsi pois kielletystä paikasta. Toinen asia sitten on, missä iässä voi alkaa odottaa että lapsi tottelisi. Olikohan se Sinkkonen joka sanoi että alle 2v:ltä on turha odottaa sitä että tottelee. Jämäkkä kielto ja sitten pois kielletystä paikasta. Muuta ei voi tehdä. Eli vasta päälle kaksi vuotias jotenkin alkaa oikeasti ymmärtämään ettei jotain saa tehdä ja ehkä jopa muistamaan sen.
Kohta puolivuotias tyttö ottaa niin napakasti kasvoista ja hiuksista kiinni, että kielto tulee varsin spontaanisti :>
En usko että varsinaisesti hän vielä ymmärtää pitkään aikaan, mutta tuntuu loogiselta kieltää alusta asti kielletyistä asioista, kyllä se EI tulee ihan luonnostaan kun tapahtuu jotain ei-suotavaa. Toistoistahan sitä lopulta oppii.
Alettiin kieltämään heti kun oppi liikkumaan eli tuossa 8-9 kk iässä. Tuntui että kyllä melko pian tajusi ettei saa videoihin koskea, mutta totteleminen olikin sitten toinen juttu. Joskus joutui päivän aikana kieltämään saman asian varmaan sata kertaa, huh huh. Silloin tuli tosiaan punnittua, että onko tää kielto nyt sitten varmasti perusteltu kun ei ihan turhan takia jaksa koko päivää juosta kieltämässä. No toki siis oli useitakin kiellettyjä kohteita (vaikka kaikki mahdolliset yritettiin muuttaa vaarattomiksi tms.) mutta ennen lapsen syntymää en tajunnut kuinka sitkeitä jotkut lapset voivat olla ja mitä vaatii olla todellakin johdonmukainen jatkuvasti.
Esikoinen liikkui tuohon aikaan jo paljon, joten kielto oli tarpeen esim. lehtihyllyllä. Ja meillä tehosi heti (tavalla tai toisella). Tiukka " EI" silmästä silmään sai muksun vääntämään itkua. Ensin komennettiin, sitten lohdutettiin :D Mutta hyvin oppi ja hyvin totteli myöhemminkin.
Meillä kieltäminen on tullut nyt ajankohtaiseksi, kun tyttö pääsee liikkumaan (6kk). Muistaakseni jossain vain luki siitä, että pieni vauva ei vaan yksinkertaisesti muista, että sitä on jostain asiasta kielletty ja siksi tekee yhä uudelleen samoja asioita. Ja siis niitä kiellettyjäkin :) Me ei olla haluttu laittaa kaikkia tavaroita pois vauvan ulottuvilta ja siksi kieltämistä tietysti joutuu tekemään. Ehkä helpottaa ajan mittaan eikä koko ajan tarvitse olla toistamassa itseään...
jotain kiellettyä eli silloin kun liikkumaan lähti ja alkoi räplätä videoita tms niin aina sanoin ei ja siirsin lapsen huomion muualle. mulla 3 lasta ja kaikki alkaneet liikkumaan noin 7-9 kk iässä. Eipä sitä paikallaan maatessaan lapsi voi juuri mitään kiellettyä tehdä paitsi ehkä repiä hiuksista. Heti kun liikkuun pääsee niin johan ne löytää kielletyt paikat. Se on sitten taas asia erikseen koska lapsi oppii ettei niihin kiellettyihin juttuihin saa koskea ; ) Ainkaan meidän 6,5 v ei aina usko mitä sanotaan tosin ei enään räplää videoita tai kaada kirjahyllyä tms ; ) Sama pätee meidän 4 v kohdalla. saattaa toki suutuspäissää lelujansa heitellä ja ovia paiskoa, mutta ei hänkään enään syö kukkapurkista multaa ; ) Kuopuksemme juuri täyttäny 1 v sitten tekee juuri näitä stereoiden vääntelyä, kaukosäätimien syöntiä, heittelyä, painelua, jultaa, hiekkaa, vessanpöntön veden lutraamista ym aina kun silmä välttää ja tekee siis sitä ihan tahallaan vaikka tietääkin ettei saisi ; ) Eiköhän hänkin joskus opi?! Toivottavasti!!!!
Tämäpä olikin jännä aihe. Laittoi miettimään omia näkemyksiä asiasta. Eli meillä muksu 8kk, ryömii sen minkä ehtii. (Tetsaa sellaista vauhtia, että intti-pojat olisivat varmasti kateellisia...=) No joo, asiaan...
Eli me taas olemme ottaneet mieheni kanssa sen linjan, että pyrimme olemaan kieltämättä noita tutkimusmatkoja ja emme aio opettamalla opetta EI:tä. Nyt tätä ei pidä käsittää väärin! Me TODELLA aiomme asettaa muksulle rajat, mutta ne tulee aikanaan. Emmekä ole todellakaan vapaan kasvatuksen linjoilla... Poikamme on oppinut ryömimään ja nousemaan tukia vasten ja mikä muutos se on pienen ihmisen maailmassa! Mikä elämän ilo siitä pienestä tyypistä huokuukaan. Tahto oppia tätä " elämää" on kova. Me olemmekin miettineet asian muksun tutkimusretkiin niin, että sehän " vaan" opettelee elämää. Ja lapsihan opettelee, niin kuin eläinlapsi; kaikkea maistamalla, kokeilemalla. Kun kaikki on uutta, niin tottakai kaikkea on kokeiltava, maistettava, tutkittava, että oppisi mikä se on! Ihan sama jos me itse menisimme johonkin uuteen paikkaan ja näkisimme jonkin esineen, jonkalaista emme voineet kuvitellakkaan olevan olemassa koko maailmassa. Se jokin uusi esine olisi aivan mielettömän mielenkiintoinen ja upea. Mitä me haluaisimme tehdä esineen suhteen? No tietysti näperrellä ja hypistellä sitä käsissämme, mutta tämänkin tekisimme ehkä harkinnan jälkeen. Ehkä nuuhkaisisimme esinettä aluksi ja miettisimme onko esine ehkä vaarallista ainetta? Mutta jos mikään ei viittaisi siihen, niin kokeilisimme sitä aluksi ihan nopeasti sormen päällämme. Jos mitään ei tapahdu, uskaltaisimme ehkä jo seuraavaksi kokeilla sitä hieman pidempään. Tämän jälkeen ottaisimme sen käsiimme ja ihmettelisimme mikä kumma se on??? Välttämättä emme lähtisi maistamaan sitä, sillä olemme oppineet, että kaikkea ei kannata suuhunsa tunkea. Paitsi! jos se esine tuoksuu ruualle ja turvalliselle. Tämän esineen tutkimisessa meitä siis auttaisi meidän kaikki aiemmat kokemukset.
Äsköinen oli huono esimerkki, mutta jos joku ymmärsi mitä tarkoitin, niin näin me mietimme asioita lapsemme kannalta. Kaikki asiat ja esineet ovat sille uusia, tuollaisia omalle kohdalle kuvaamiani ihmeellisiä esineitä. Tietysti lapsi haluaa kokeille ja maistaa kaikkea, kun kaikki on sille uutta. Hän ei voi tietää ja oppia asioita ennen kuin ne on perinpohjin tutkittu. Kaikki se läpsytys esineisiin, märät nuolaisut ja etusormella näpertelyt, nehän ovat elämän taitojen oppimista! Miten ihanaa onkaan seurata tuollaisen pikkuisen tutkimusmatkailijan määrätietoista elämään opettelua! Ja tietysti meidänkin on rajoitettava lapsemme tutkimuksia. Eihän sitä voi päästää tutkimaan mitään henkensä kaupalla. Mutta silloin teemme sen sen niin, että vain otamme lapsemme pois vaarallisesta paikasta ja annamme muuta tekemistä. Ja tottakai tuo kielletty asia rupeaa kiinnostamaan lasta, tietysti!! " Mikä siinä esineessä on sellaista, etten minä saa sitä tutkia" hän miettii ja määrätietoisesti lähtee takaisin paikalle tutkimaan asiaa. Tämän jälkeen laitamme paikalle jonkin esteen, ettei lapsemme vain yksinkertaisesti pääse sinne takaisin. Tätä emme tee siksi, ettemmekö raaskisi kieltää lastamme. Mutta näämme asian niin, että miksi herranen aika kieltää toista tiukasti sellaisesta asiasta kuin elämään opettelusta? Kun asian voi hoitaa myös lempeästi. Ja sitten kaikki se tv:n läihmiminen ja videoiden näpertely, lehtien repiminen, kukkamullan tonkiminen, koiran vesikupilla läträäminen jne. (kaikki äidit tietävät, että tämä lista jatkuisi loputtomiin!). Ne eivät ole lapselle vaarallisia asioita, joten tutkikoon! Jostainhan ne elämän taidot on opittava! Pakkohan lapsen on saatava kokeilla vettä koiran kupista, ja vieläpä lukuisia kertoja, ja puhtailla vaatteilla =), jotta hän tietää mitä se vesi on. Ethän sinäkään voisi tietää miltä vesi tuntuisi, ellet koskaan olisi kokeillut sitä!
Toinen esimerkki asiasta: tuo Suomen talveen ryhmä ulkomaalaisia, jotka eivät ole koskaan nähneetkään lunta. Mitä nuo aikuiset ihmiset tekisivät kun näkisivät lunta ekaa kertaa? Olisivat ymmällään tietty. Haistelisivat ja hypistelisivät lunta aivan varmasti. Ja jos kertoisit heille, ettei lunta voi syödä, niin silti voisin olla melkein satavarma, että suurinosa noista tyypeistä silti maistaisi lunta. Ja miksikö itse et tekisi niin? Koska lumen syönti on typerää! ja se maistuukin pahalle! Mutta mistä voit tietää sen? Siitä, että sinä olet joskus itsekkin maistanut sitä, ja todennut ettei se ole kannattavaa... Mutta tuo joukku ulkomaalaisia, jotka eivät ole koskaan nähneetkään lunta, ja ehkäpä voineet kuvitellakkaan että lunta on olemassa, ne maistaisisivat sitä, aivan varmasti. Ihan vain sen vuoksi, etteivät ole sitä koskaan ennen tehneet!
Aivan samallalailla toimii pikkulapsi. Sen on tutkittava ja maistettava ihan kaikkea, jotta niitä kokemuksia kertyisi! Jotta hän oppisi elämän taitoja. Videoita on näperreltävä niin pitkään, että niissä varmasti ole enää mitään uutta ja mielenkiintoista. Aivan kuin muksujen omat lelut. Ennen ne riittivät sille, mutta nyt ne on tutkittu juttu, ei niitä jaksa enää hypistellä. Samalla tavoin on siis pikku ihmisen tutkittava videot. Perinpohjin mitä ne on, miltä ne maistuvat, voiko niitä syödä... Kun ne on tutkittu perinpohjin, niin niitä ei tarvitse enää hypistellä. Ne ovat tuttu juttu sen jälkeen. Se taito elämän sillä saralla opittu. Yksi uusi ihmetys sisäistetty. (Siis, ettei videoita voi syödä =) Mietin aina itse, että jos laittaisi lapsen tyhjään huoneeseen elämään, mitä hän siitä voisi oppia? No ei paljon mitään. muuta kuin ehkä miltä seinät tuntuvat ja maistuvat.
Tulipa paatosta! Huh! Ei ollut tarkoitus... Mutta aihe sai minut miettimään miksi me teemme näin niin kuin teemme lapsemme suhteen. Tämä ei ole meillä mikään periaatepäätös ja tietysti näistä tingitään. Aina ei vain jaksa antaa muksun läträtä koiran vesikupilla puhtailla vaatteilla. Sitten otetaan vesi kupista pois. Ja laitetaan kuppi tyhjänä tutkittavaksi... Hmmm. Tulikohan musta ihan hihhuli kuva teille? En oikeesti ole! (puolustus, heh!) Mutta me ajatellaam asiat näin.
Teksti oli varmasti liian pitkä ja sekava monelle luettavaksi, ja sisälsi ziljoona kirjoitusvirhettä, pahoittelen! Mutta jotka jaksoitte lukea, niin kommentoikaa! Olenko ihan outo lintu kun olen sillä kannalla ettemme halua lapsellemme vielä opettamalla opettaa, että tutkiminen on kiellettyä??? Tämä ei ollut tarkoitettu pahansuovaksi kritiikiksi niille jotka opettavat lapselleen EI:n merkityksen. Tämä oli vain toisenlainen näkökanta. Ja tottakai meidänkin on opetettava lapsellemme EI: n merkitys ...ainakin jos isäänsä on tullut, tulemme jankkaamaan sitä hänelle hyvin moneen kertaan, =)