mitä mehua, miten paljon annatte juuva?

Toiset ei anna ollenkaan, toiset ei muuta juotakaan, noin kärjistetysti. Minä annan silloin kun annan, ihan tavallisia mehuja. Pillimehua, sekamehua tai tuoremehua, yleensä omppumehua. En missään nimessä anna light -mehuja, itselläkin tulee niistä maha kipeäksi.



Janojuomana meillä on aina vesi, toisinaan myös ruuan kanssa. Muuten maitoa ruualla. Jos " herkutellaan" , eli vaikka grillataan makkaraa jossain, annan kyllä usein mehua. Ehkä tärkeämpää on miettiä sitä, ettei mehumuki ole koko ajan saatavilla vaan pidetään juomisenkin suhteen kiinni " juoma- ja ruoka-ajoista" . Ettei hampaat ole koko ajan happojen hyökättävänä:) Näin maalaisjärjellä ajateltuna.

juo mehua aika harvoin. On sellainen maitopoika...=) Jos juo mehua niin silloin on annettu laihaa kotitekoista mehua tai laimennettua tuoremehua.

Janojuomana on luonnollisesti vesi, ja ruokajuomana maito. Jos herkutellaan, silloin lapset juovat joskus mehua. Etenkin hampaiden vuoksi mehut ovat pannassa, ja vaikka aterioilla mehu menisikin saman happohyökkäyksen piikkiin ruokailun kanssa, en halua opettaa lapsia juomaan makeaa juomaa ruoan kanssa. Maidon menekkikin voisi jäädä liian pieneksi kalsiumin saannin kannalta.



Kun kotona mehua juodaan, mehuna on yleensä joku laimennettava, sokeroitu mehu, esim. Mehukatti. Keinomakeutettuja en lapsille halua antaa. Laimennettava mehu on siitäkin kiva, että siitä voi tehdä melko laimeaa, ei maistu niin tyrmäävälle eikä ole ällömakeaa. Erityisherkkuna retkillä yms. on pillimehu, ja lapsikin nauttii pillimehustaan enemmän kun ei saa niitä ihan joka päivä juoda :o)

Mehuja meillä juodaan aika harvoin,jos esim. grillataan, mennään retkelle, tai muuten herkutellaan. Mehuina yleensä sokeroimattomat täysmehut, omena- tai ananasmehu.

käytännössä ollenkaan. Nykyään annamme vain tuoremehuja ja niistäkin lähinnä ' oikeita' tuoremehuja, halvimmat mehuthan on tehty pakastetusta tiivisteestä, vaikkei niissä olekaan sokeria tai lisäaineita.

Mehukatit on meilestäni ihan turhia, kun niissä ei ole mitään vitamiineja, sairaana, kun nesteeen saanti on tärkeää vosin antaa ja toki liki 3-vuotias saa juhlissa juoda sitä mitä tarjotaan.

Työn herkkua ovat omenamehu ja rypälemehu, appelsiini/greippi tms. sitrushedelmäpohjaiset taitaa hänen mielstään olla happamia.

Tärkeintä mehuissa on kuitenkin miten tarjotaan. Janojuomaksi taaperoikäiselle ja vanhemmillekin ehdottomasti vettä, hampaiden, mutta myös ruokahalun kannalta. Lisäksi mehu kannattaa antaa viimeisenä ruuan päälle, näin ei ole viemässä ruokahalua ja lisäksi hampaiden kannalta paras (mehuthan on aina vähän happamia, joten niitä juodessa on hyvä, että ruuan pureskelu on käynnistänyt syljenerityksen), meillä harvoin onakaan muuta janojuomaa.

Tyttö on kyllä maistanut mutta juo vettä tai maitoa. Kun ei ole pyytänyt en ole antanutkaan. Reissuilla olen antanut pillimehuja, ananastäysmehua tms kun ei ole ollut maitoa tai oikein vettäkään saatavilla.



Sokeroituja lasten mehuja en aio antaa ollenkaan. Synttäreillä tai muissa juhlissa saa ottaa jos haluaa. En siis ehdottomasti kiellä mutta musta ne ovat turhia. Muistelisin että tyttö olisi ollut noin kahden kun maistoi ensimmäistä kertaa (pyysi silloin itse ensimmäistä kertaa). Nyt tyttö siis kohta kolme. Pikkusiskon kanssa mennään samoilla linjoilla, saa maistaa jos haluaa esim.juhlissa kun lähenee kahta ikävuotta.

Meillä ruokajuomana on vesi tai maito, ja janoon saa myös vain vettä. Meillä tyttö ei vielä 2-vuotiaana osannut edes pyytää mehua, lähemmäs 3-vuotta taisi mennä, kun itse osasi pyytää mehua.

Tuoremehuja vältän siksi, että ne tuohoavat pienet maitohampaiden kiiltet (näin kävi sukulaistytöllä aikanaan). Limsoja en ole ollenkaan antanut, ja light-juomat ovt myös pannassa. Meillä siis lähinnä saa nykyään saunajuomaksi pillimehua, ja tietty synttäreillä. Tosin enpä juo itsekään juurikaan mehuja tai limsoja, joten on aika helppo olla antamatta lapsellekin. Suurin syy on kuitenkin hampaat ja liiallisen sokerin saanti. Haluan säästää tytön hampaita. Meillä ei myöskään saa edes keksiä tms. kuin erikoistilanteissa, silloinkin rajoitetusti (isukki on tosin lepsumpi tässä asiassa, argh).

Siinä samalla isi juo oluen ja äiti batteryn.



Muutoin janojuomana meillä on helteillä vesi ja ruuan kanssa maito. Tuon saunan lisäksi siis mehu on meillä poikkeus. Kun ei tarjota niin ei sitä kaivatakaan. Kaupassakin vaan kävellään mehuhyllyn ohi =)

mehua vain juhlissa ja silloin, jos ollaan vaikka retkellä (pillimehut kun on aika käteviä). Niin ja silloin on juotettu mehua, jos on ollut kipeänä ja ei ole ruoka maistunut/pysynyt sisällä.



Poika kyllä tykkää kovasti vedestä ja maidosta, joten meillä on helppo pitää " vähämehuista" linjaa.

Meillä ei saa. Maitoa ruoan kanssa, vettä väliajoilla. Juhlissa saa eli tyyliin kolmisen kertaa vuodessa! en halua opettaa huonoa mehunlitkimistapaa. Olen tiukkis tässä asiassa. johtuu siitä, että itse sain mehua pienenä janojuomana ja aterioilla. Arvatkaa juonko/pystynkö juomaan maitoa edes nyt aikuisena kun en ole tottunut?!

En anna mehua, enkä muitakaan herkkuja. Ja jos joskus vanhempana, esim 3v täytettyään annan mehua herkutteluhetkinä(synttärit yms), ei arkijuomana. Ja sairaana voisin antaa, jotta edes jotain joisi, jos edes mehu menisi alas. Meille ostetaan pääasiassa vain vain täysmehuja jotka vielä laimennan itselleni vedellä, eli lapsellekin laimentaisin mehut.



Hassua että täällä keskustelupalstalla saa sellaisen käsityksen että kaikki antaa vain terveellistä ruokaa lapsilleen ja on täydellisiä kasvatusoppaiden mukaan kasvattavia. Eli kaikki vastaa täällä ettei anna mehuja. Kun kuitenkin valtaosa vanhemmista näyttäisi antavan mehuja, hilloja, karkkia, jäätelöä ym turhaa sokerista/suolaista, heti kun lapsi vaan jotain osaa pureskella. Tämä on vaan minun huomioni muista perheistä(!). Ja siksi minua välillä jotenkin vähän hävettääkin julkisilla paikoilla kun muut äidit varmaan ajattelee että olen älytön tiukkis, enkä anna lapselleni mitään turhia herkkuja, niinkuin muut.

(Karkkiakaan en anna syödä vaikka joku tarjoaisi. Minusta on turha opettaa lasta sellaiseen, jonka hyvästä mausta lapsi ei tiedä. Jos jotain ei tiedä niin sitä ei kaipaa.)



Samoin kuin esim se että lapselle ei kannattaisi tartuttaa kariesbekteeria alle3vuotiaana, pusuttelemalla suulle tai antamalla haukata samaa ruokaa. Ja pitäisi antaa purkkaa/pastilleja ruokailun jälkeen. Jatkuvasti kuitenkin näen vain äitejä jotka eivät piittaa tästäkään asiasta mitään... Ne sellaiset äidit ei taida käydä vauva-lehden sivuilla, tai he eivät ole kovin kiinnostuneita lapsistaan tai niiden terveydestä. Ainoastaan täällä keskusteluja lukiessa tulee olo että tekee sittenkin oikein, eikä ole hirveän julma tiukkis. Ja että on muitakin kaltaisiani...

Maaria-80:

Hassua että täällä keskustelupalstalla saa sellaisen käsityksen että kaikki antaa vain terveellistä ruokaa lapsilleen ja on täydellisiä kasvatusoppaiden mukaan kasvattavia. Eli kaikki vastaa täällä ettei anna mehuja. Kun kuitenkin valtaosa vanhemmista näyttäisi antavan mehuja, hilloja, karkkia, jäätelöä ym turhaa sokerista/suolaista, heti kun lapsi vaan jotain osaa pureskella. Tämä on vaan minun huomioni muista perheistä(!). Ja siksi minua välillä jotenkin vähän hävettääkin julkisilla paikoilla kun muut äidit varmaan ajattelee että olen älytön tiukkis, enkä anna lapselleni mitään turhia herkkuja, niinkuin muut.

(Karkkiakaan en anna syödä vaikka joku tarjoaisi. Minusta on turha opettaa lasta sellaiseen, jonka hyvästä mausta lapsi ei tiedä. Jos jotain ei tiedä niin sitä ei kaipaa.)

Perhekerhossa on jo ollut pakko hiukan luovuttaa, en kehtaa alkaa kieltää lapselta (syksyllä 4v) mehua kun kaikki muut lapset sitä juovat (on kannussa tarjolla). Tiedän hänen pettyvän kovasti jos ei saa kun muut saavat, enkä tiedä miten asian hänelle selittäisin ilman että muut äidit ajattelevat minun pitävän heitä jotenkin huonompina kun antavat aina sitä mehua. Mutta siellä annan eväiden kanssa vettä, ja jälkkäriksi lasin mehua. Ksylitolia päälle ;o)

Esikoinen pitää minua luultavasti jo hirmu tiukkana herkkujen suhteen, kun on valitettavasti joutunut kuuntelemaan kun äitini ja minä väittelemme siitä mitä herkkuja lapsille saa antaa. Mummi pitää lapsiani suunnilleen syöttöporsaina, koko ajan pitäisi olla jotain, mielellään makeaa, mässytettävänä. Mehua eivät sentään siellä litki koska olen kieltänyt, vaikka äitini kyllä tasaisin väliajoin kysyy saisiko sitä antaa... Ja tietenkin lasten kuullen, niin että he kuulevat myös sen kun minä kiellän :o/ Ei se mitään jos kävisimme mummin luona harvoin, mutta olemme käyneet viikoittain.

Kyllä niitä äitejä näkee paljon, joilla on kesällä aina lapselle se pillimehu esim. puistossa mukana. Eräällä tuttavaperheelläkin on kolmevuotiaalle lapselle aina pillimehua, ja kiristelen hampaitani kun oma tyttöni jakaa sen mehun kaverinsa kanssa. Karkkiakin tämä tyttö yleensä hakee itse jostain ja tarjoaa myös. Mutta mitä siinä tilanteessa pitäisi sanoa etteivät vanhemmat loukkaannu? En oikein voi rynnätä väliin ja kieltää ottamasta. Epäilen myös ettei heillä ole kariesbakteeritartuntaa vältelty, toivottavasti ei tule omalle lapselleni heiltä tartuntaa.

Eli tuntuu tosiaan että se karkin syöminen ja mehun jokapäiväinen juominen (janojuomaksi!) on vallitseva tapa, ja itse olen ihan hörhö kun en sitä ymmärrä. Hampaiden terveyttä ja terveellisiä ruokailutottumuksia minä vain ajattelen, ilmeisesti asia ei ole kaikille niin tärkeä. Totuus on että lasten hampaiden kunto on huononemassa, kakkostyypin diabetes lisääntyy ja ylipaino samaten, ja niiden ehkäisy pitäisi aloittaa jo lapsuudessa. En vain haluaisi loukata muita vanhempia kun olen tarkkana lasteni syömisistä ja juomisista.

että karkki on hyvää. Minä olen, kuten tuolla aiemmin selostin, vähän välimuotoäiti. Mehu ei siis ole ehdottomassa pannassa vaikka maitoa ja vettä arkena juodaankin. Ja poika (2v) saa kyllä silloin tällöin namia, vaikkei olisikaan mikään varsinainen juhla. Toisaalta olen tarkka siitä, että ruoka on terveellistä ja mahdollisuuksien mukaan (käydään molemmat töissä miehen kanssa) kotona tehtyä ja että lapsi ei tietenkään mussuta mitään karkkia tai sipsejä.



Olen tarkoituksella hieman löperö siksi, että minut on kasvatettu 70-luvun tiedostavien oppien mukaan eikä siitä oikein seurannut mitään hyvää.



Minä ja siskoni emme koskaan saaneet lapsena mehua tai karkkia. Emme edes tienneet, mitä karkki on, ennen kuin menimme kouluun. Vanhempieni hyvänä ja kunnioitettavana tarkoituksena oli opettaa meidät sellaisiksi, ettei karkki maistuisi.



Mutta eihän siinä niin tietenkään käynyt. Etenkin minä mutta myös siskoni olemme aikamoisia sokerihiiriä. Tuntuu, että on tarvinnut kompensoida sitä, ettei pienenä saanut. Ja että suhde makeaan ylipäätään on jotenkin outo, ei luonteva. Siskolle ei ole tullut paino-ongelmia, mutta minulle kyllä. Nyt olen normaalipainoinen, mutta se on ollut ja on yhä kovan taistelun takana.



Olen siis oman kokemukseni perusteella sitä mieltä, että liiallinen tiukkuus saattaa kääntyä itseään vastaan.



Jokainen tietysti tekee niin kuin hyväksi näkee, mutta itse yritän säilyttää kultaisen keskitien, jotta saisin lapselle luonnollisen suhteen ruokaan, myös makeaan. Meillä ei ahmita eikä napsita karkkia, mutta makea ei ole kiellettyä, sillä haluan välttää " kielletyn hedelmän syndroomaa" .

olevani näitä äitejä, jotka antavat lapsensa maistaa lähes mitä vain, oikeastaan ainoat kielletyt ovat alkoholi, tupakka jne.



Karkkia ja keksejä meillä on lähes aina kotona ja jos poika niitä haluaa, hän saa ottaa. Samoin kuin voin itse syödä kahvin kanssa pullan. Samoin meillä juodaan mehua ja limua. Toki myös vettä ja maitoa. Limut useimmiten laimennan vedellä, jos poika niitä haluaa. Jos meillä sattuu olemaan sipsejä tms. niitäkin saa maistaa.



Muuten syömme perus kotiruokaa, mehut ja hillot keitän itse, keinomakeutettuja tuotteita emme käytä.



Lopputuloksena on, että poika hyvin harvoin pyytää mitään hyvää. Ehkä kerran viikossa ottaa keksin. Ei juurikaan pidä mehusta tai limusta, nyt kesällä on niitä juonut enemmän, varsinkaan kuumina päivinä ei maito maistu. Herkkujuoma on kivennäisvesi.



Meillä on toiminut tämä linja, ehkä alkaisin rajoittaa herkkuja, jos niitä ylenmäärin menisi, mutta en kyllä näe mitään syytä kieltää kun en itsekään osaa olla kokonaan syömättä herkkuja!

etteivät juo kahvia taikka teetä. Itse juon vettä janoon, samoin lapset. Jos joku heille mehua tarjoaa niin saavat tottakai juoda! Saatan itsekkin juoda ;)

Meillä on jääkaapissa usein kesällä funlightia (olen turhamainen kilojeni suhteen), lapset ovat sitäkin maistaneet. Lapset eivät koskaan vingu mehujen perään, eivät pidä sitä erikoisena herkkuna taikka tavoiteltavana asiana, karamellit kuuluvat samaan kategoriaan.

Olen huomannut, että vanhemmat jotka kauheasti stressaavat herkkujen kaa, saavat usein aikaiseksi sen, että lapsensakin stressaavat karkeista kohtuuttomasti ja ahmivat karkkeja aina kun vanhemman silmä välttää.

Psst, meidän herkku on kaakaomaito, sitä saa aamiaiseksi! Nam.

Ai niin, meillä ei juoda mitään ruokien kaa (mies juo litrakaupalla kokista), maitoa tai vettä saa sitten kun on syönyt. Mulla on sellainen hämärä käsitys, että on lempeämpää ruuansulatukselle, jos ei kauheasti juo syödessään.

Ei muuta!

Tinttaraa:

Olen tarkoituksella hieman löperö siksi, että minut on kasvatettu 70-luvun tiedostavien oppien mukaan eikä siitä oikein seurannut mitään hyvää.

Mulla taas siitä seurasi pelkkää hyvää. Vielä yli kolmikymppisenäkin mulla on terveet hampaat ilman yhtään reikää. En erityisemmin välitä makeasta, mutta syön sitä hyvällä omallatunnolla silloin kun tekee mieli. Kohta puolitoistavuotias tyttöni ei ole saanut karkkia eikä tulee pitkään aikaan mun toimesta saamaankaan. Mehuakaan ei juo, ruokajuomana on maito ja janoon juo vettä.

Hysteerikko en ole :). Jos lapsi on kipeänä ja ainut neste mikä maistuisi olisi pillimehu, niin antaa mennä vaan. Tai jos isovanhemmat joskus tulevaisuudessa vaikkapa yökylässä haluavat dumpata lapsen täyteen karkkia sallittakoon se heille -ehkäpä sitä voidaan pitää eräänlaisena mummin ja papan oikeutena :P. Tosin mieheni (reikiä nolla) on kasvatettu samaan 70-luvun tapaan eikä näytä siltä että isovanhemmat muuttavat hyväksi todettua konseptia...

KL.

juo mehua valitettavan paljon.

Eihän lapsi mehua tms. tarvitsisi ollenkaan.

Pyrin siihen että viikossa olisi enemmän mehuttomia kuin mehullisia päiviä. Kotona juomme yleensä omenatäysmehua tai päärynämehua ja nyt olen kerran ostanut lisäaineettomaksi mainostettua robinson-tiivistemehua.

Isovanhemmilla juo usein pillimehua ja jotain sokerista tiivistemehua.

Samoin pillihehuja on usein evääksi.



Lisäksi lapsi rakastaa limsaa ja saa sitä juhlissa ym.



Ennen olin tiukempi mehun lipittämisen suhteen, mutta nyt on linja lepsahtanut pahasti. ( :

en ole antanut 1,10v taaperolle vielä karamelleja,kexejä meillä ei juuri koskaan ole eikä pullaa tai munkkeja kun äiti ei sellaisia syö,jos tulee vieraita niin sitten ja olen antanut lapsellekin,mutta ei välitä,maistaa kerran kax,pyörittelee päätään ettei halua enempää.sama juttu mehujen kanssa,jos itse juon,saa maistaa,mutta ei välitä.pillimehussa kiinnostaa vain pilli...mehu jää juomatta.eikä syö edes jäätelöä.mutta kun äiti tykkää sipseistä...niitä joskus haluaa ja tietää missä äidin kätkö on...en ole tehnyt herkuista kiellettyä koska tosiaankin kaikki kielletty yleensä houkuttaa..mutta meillä herkkuina ovat enimmäkseen marjat ja hedelmät.tällä hetkellä..tulevastahan en voi mennä vannomaan..

Luovuimme tuttipullosta 1,5v iässä ja sen jälkeen poika ei ole suostunut maitoa suuhunsa pistämään (eikä mitään muutakaan valkoista). Jopa jotkut maitopohjaiset ruoat ovat jääneet lautaselle.



Aluksi poika joi pelkkää vettä, mutta kyllähän siihenkin kyllästyy. Onneksi menee vielä niin, että itse tehtyä mehua on vain väriksi/mauksi. Jos kylässä on ns. normaalisti lantrattua vettä (joka on siis esim. ihan punaista), niin se jää pojalta juomatta. Eli on liian vahvaa.



Pillimehuja juo kuitenkin reissussa ja juhlissa. Yleensä annetaan maitopohjaista Kidius-pillimehua. Ihme että sitä sentään suostuu juomaan, vaikka maitoa sisältääkin.



Kukin tavallaan.

Alussa olin tosi tarkka mehuista ja esim. vielä 1,5-vuotiaana poika sai juomaksi vain pelkkää vettä ja maitoa. En halunnut turhan aikaisin opettaa mehuja juomaan, kun tiesin että se aika tulee kuitenkin, että lapsi alkaa itse " vaatimaan" mehua.



Nyt meidän poika saa jo juoda mehua melkein päivittäin, kun se on vaan ajan mittaan " lipsunut" siihen...Mutta kuitenkin vain noin lasillisen päivässä, niin en kanna siitä huonoa omaa tuntoa. Vaihtelevasti se mehu on laimennettua tuoremehua, sokeritonta kaupan mehua, tai itsekeitettyä marjamehua.



Eikä minun muuten tarvinnut mitenkään " opettaa" mehujen, karkkien yms. herkkujen perään. ;) Kyllä se ihan yksi ainoa kerta riitti kun poika sai pillimehun, niin siitä lähtien aina alkoi hihkumaan pillimehua kun jollain toisella lapsella sellaisen näki! En nyt sitten vaan ole hennonnut enää täysin kieltää mehua omalta lapselta, kun herkuttelenhan minäkin kekseillä kahvin kanssa jne... Meillä on kuitenkin mukana kuvioissa myös xylitol-pastillit ruuan/mehun jälkeen, enkä anna latkia mehuja pitkin päivää, vaan ainoastaan välipalojen yhteydessä. Pääruuilla meillä juodaan edelleenkin vain maitoa!



Minä myös otan edelleen janojuomaksi leikkipuistoon mukaan vain vettä, vaikka sielläkin useimmilla muilla on mehut... Mehut tahmaa ja on siksi hankalia, niin senkin vuoksi haluan tarjota vettä. Jos sitten läikkyy vaatteille niin ei tule heti pyykkiä ;)