HUHTIKSET -05 ja viikko 26

Uhmasimme todellakin kohtaloa ja lähdimme ajamaan 450km matkaa ukon ollessa vielä aika heikossa hapessa. Mutta matka meni hyvin (vain muutama puskapysähdys miehelle) ja mökkireissu oli aivan mahtava. Meillä oli upeat puitteet enkä oikeasti muista, milloin lapset olisivat olleet niin onnellisia ja sitä myötä myöäs kilttejä: ei sisartappeluita, ei kitinää, ei inttämistä, ei nukkumisongelmia, ei mitään koko kolmena päivänä. Aurinko paistoi ja olimme uimassa, soutamassa, kalassa, saunoimme jne. Söimme aivan herkkuja ruokia ja nautimme ystävien hyvästä seurasta. En puhunut koko viikonlopun aikana mistään järkevästä tai tärkeästä, vain rentouduin ja nautiskelin lastenlailla.



Jälkeenpäin kuulimme, että meidän viiden tähden mökki oli ollut aika tärkeän hintainen, mutta eipä sekään haittaa. Ystävällemme on kuulemma pitkä maksuaika.



Yksi juttu jäi juhannukselta mietityttämään. Taisi jäädä ehkäisy vähän turhan huteralle pohjalle. Meinasin saada miltei paniikkikohtauksen, kun eilen tajusin, mitä sellaisesta voikaan seurata. Olen mukamas potenut vauvakuumeesta, mutta nyt ajatuksin kolmannesta vauvasta hirvittää. Saas nähdä, kuinka käy.



Huomenna on esikoisen nielu- ja kitarisaleikkaus ym. remontti. JÄnnittää äitiäkin vähäsen. POju pääsi tänään isovanhempien hemmoteltavaksi ja eilen hän rallatteli kaupassa " mun ei enää ikinä tartte syödä lihapullia" lapatessaan vanukkaita kärryihin.. Pihla on jäämässä ainoaksi lapseksi perhepäivähoitajalle, kun veikka on poissa. Onneksi hän pääsee perjantaina isovanhemmille omaan hemmotteluun ja ensi viikolla, jos esikko on suht hyvävointinen, pidämme Pihlaakin kotona.



No mutta, nyt vielä töitä paiskomaan. Sitten huomenna on sairaalapäivä ja torstaina hoidellaan pipiä poikaa.. Mukavaa viikkoa kaikille!

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=67&m=10572665&p=2&tmo… Viime viikkoiset vielä tähän

No niin, nyt olen kerinnyt vähän tutustua teidän viime viikkoisiin juttuihin ja koitan niitä kommentoida.



Kiva Lyle, että pääsitte juhannuksen viettoon ja oli ilmeisen ihana juhannus =)



Ompunäiti: Hyvä, kun sait sanottua sukulaisille napakasti mutta asiallisesti heidän kommenteistaan. Minä en kestä ollenkaan hyvää tarkoittavia neuvoja itkevästä vauvasta/tempperamenttisesta taaperosta. Hienosti Laura on oppinut nukahtamaan päiväunille itse, vau.



Helkan piirustustaidot ovat tosi hyviä, Anton vaan vetelee viivoja, sen mitä jaksaa.



Poskihampaat on Antonille tulleet hyvin salakavalasti jo aikoja sitten.



Mukista Anton juo, on juonut jo varmaan vuoden



Tavaroita lentelee...kyllä ja paljon, kun Antoninilla menevät hermot. Kaikki mikä käteen osuu lentää ja jos ei ole mitään heitettäväksi sopivaa, Anton koittaa etsiä sellaisen. Toki kielletään ja otetaa tavara pois, mutta vielä ei ole oikein mennyt kaaliin tämä asia.



Kuivaksiopettelu edistyy ehkä...Anton osaa kertoa kun on pissahätä, ja silloin kiireesti pitää viedä poika pöntölle, koska pissa tulee samantien. Anton ei ole potalle suostunut istumaan, eikä pöntölle, vaan poika haluaa pissiä seisten. Meillä on koroke, jonka päällä Anton seisoo.



Lempipuuhaa nykyään on jalkapallon pelaaminen, potkii palloa tosi hienosti ja huutaa " kato mamma"



Laitan vielä tähän pinoon, eli tapaaminen meillä 5.7, kellonaika vieläkin auki, ilmoittautukaa minulle jean26@luukku.com



Mareila+Anton

Nostelen pinoa nopsaan =)

Pari päivää olisi enää töitä jäljellä ja hyvä niin. Pieni Teletappi-ketjuni alkaa meinaan olemaan sellaisen " LOMANTARPEESSA" -taudin kourissa, että nyrkit viuhuvat eikä mikään ole hyvin. Sietokyky toiseen naamaan, solidaarisuuteen tai yleiseen sivistyneeseen kanssakäymiseen on täysin nollissa.....jopa pakkasen puolella.



No erotuomarin virkaa hoidellessani lohduttaudun ajatuksella, että perjantai illasta sunnuntaihin olen täysin omallalomalla :-)

Lähdemme ystäväni miehen bändin ja fanien mukaan " kesäkiertueelle" eli suomeksi perjantai-iltana Jaalaan, yöpyminen teltassa, lauantaiksi punkaharjulle keikalle, yöpyminen teltassa ja sunnuntaina kotiin. Maanantaina alkaa sitten varsinainen kesäloma perheen parissa ja suuntaamme vuokraamallemme mökille viikoksi.

Muuten suunnitelmiin kuuluu ainakin perinteinen puuhamaa, linnanmäki, korkeasaaren reissu, suomenlinnan reissu, paljon kalastusta ja toivottavasti paljon ranta-elämää.



Elokuussa onkin sitten aika asennoitua täysin uuteen elämän vaiheeseen. Minä palaan töihin, Elmo aloittaa päiväkodissa, esikoinen vaihtaa koulua siirtyessään 3:lle ja keskimmäinen aloittaa koulupolkunsa ekaluokkalaisena. Hassua kyllä olen tällä hetkellä niin täynnä tätä perhepäivähoitajan työtä, että odotan innolla uusia haasteita ja uusia tuulia. Aikansa kutakin, kuten sanotaan. Itse olen nyt valmis lähtemään töihin ja Elmonkin hoidon suhteen olen luottavaisella mielin :-)



Maitopullo aiotaan nyt kesäloman alussa jättää surutta kotiin ja kun palataan mökiltä ne ovat mystisesti kadonneet. Tutti lähtenee jossain vaiheessa loppulomaa. Potalla käyntiä harjoitellaan ilman suurempaa menestystä, mutta kyllä sekin kehitysaskel joskus tapahtuu.



Ei kai tässä muuta. Jos en ehdi tällä viikolla enää pinoutumaan, niin hauskaa kesää ja palailen langoille sitten mökkireissun jälkeen :-)

meillä kanssa tavarat ja hiekka lentelee sellaista vauhtia, että äitiä nyrppii. Nyt on tosissaan joku " HEITÄ KAIKKI; MINKÄ KÄSIISI SAAT" -vaihe.......ärsyttävää tosissaan. No ehkäpä kuitenkin helpompi kuin se puremis-vaihe ;-)

Olen kotosalla esikon kanssa, joka pääsi eilen valtavista risoistaan eroon. Oli kuulemma oikein " ääritapaus" , lääkäri ihmetteli, mistä raosta poika on hengittänyt. Nyt on siis toipumisen vuoro ja reipas pojumme ilmoitti tänään, että kurkku on jo parempi. Lääkkeitä menee ja yöllä vähän oksetutti, mutta onneksi tuo miekkonen osaa ottaa rauhallisesti. Siis osaa silloin, kun pikku sisko ei ole yllyttämässä tai härnäämässä.



Pihla on ollut reippaana ilman veikkaa hoidossa. Jos hoitotäti on kehunut PIhlaa esim. reippaaksi, niin hän on aina muistanut ilmoittaa, että niin veikkakin on.



Meillä on tavaroiden heittelystä ja puremisesta ja muusta aika lailla päästy, mutta neidin kommentit on välillä kuin teinin suusta. Uusimpana heittona on " tee ite" vastaukset miltei kaikkeen. Jos huomautan, että lelut pitäisi siivota, niin PIhla sanoo: " siivoo ite" hyvin tomakasti. Jos sanon, että hae hattu päähän, niin Pihla sanoo " hae ite" . Miten ihmeessä kaksivuotiaassa voi olla näin paljon itsepäisyyttä ja määrätietoisuutta? On se vaan ihana pakkaus :=)



Minä olen kiitellyt sateesta, sillä on paljon helpompi istua DVD:tä tuijottelemassa näillä säillä. Olen myös yrittänyt hyödyntää kotonaoloa siivoilemalla, ja viikonloppuna on syytä oikeasti jynssätä ja puunata. Täksi kesäksi suunnitellut pihaurakat aion jättää unholaan, koska nämä ei-suunnitellut leikkaukset ja muut söivät vapaat viikonloput.



Nyt pyykkikonetta tyhjentämään..

Sataa sataa ropisee ja v-käyrä kattoon kopisee. Eikä dvd:kään ole ratkaisu, koska liikaa katsottuaan Helka hyppii seinille. On tullut huomattua, että Helka on tosi aktiivinen verrattuna moniin tuttujen lapsiin. Voisinpa jopa kuvailla sanalla hötky. Kotona se tormaa suuna päänä menemään varomatta ollenkaan, ja joka päivä kopsahtaa joku ruumiinosa johonkin. Ja jos ollaan menossa esim. keittiöstä vessaan, sitä joutuu muistuttamaan parhaimmillaan viisi kertaa siitä, minne oltiin menossa kun matkan varrella on kaikkea mielenkiintoista, jotka vie sen huomion. Ja miten se ehtiikin tehdä kaikkea niin etten ehdi kissaa sanoa, kun vahinko on jo tapahtunut. Pitäisi varmaan opettaa sille stop-sanan merkitys, että se jähmettyisi liikkumattomaksi (hehe hoho, ihan naurattaa jo ajatuskin) kun sanon stop. Jos nimittäin sanon " varo!" kun jotain on tapahtumassa, Helka pyörii ympäriinsä katsoakseen mitä pitää varoa ja sitten tietysti tapahtuu juuri se mitä piti varoa, koska en ehtinyt lauseessa niin pitkälle että olisin ehtinyt sanoa, mitä pitää varoa. Kun saisi sen joskus pysähtymään ennen kuin tapahtuu, niin ehtisin selittää asioita.



Mua vähän mietityttää ja huolestuttaakin, että osataanko me ihan oikein käsitellä tuollaista poukkoilijaa. Että osattais ottaa hyvä irti siitä aktiivisuudesta ja ettei sitten jatkossa tulisi ongelmia. Vauhti on nyt ongelma, koska koko ajan saa olla varuillaan vauvan takia ja vauvan takia minulla ei ole myöskään niin paljon mahdollisuuksia riehututtaa Helkaa, jolloin vauhti purkaantuu vääriin kohteisiin. Että ehkäpä tämä onkin minun ongelma?



Täällä siis sataa vettä. Ollaan me oltu pihalla aina, kun vaan ei ole satanut mummoja vaakasuorassa. Olen pistänyt Helkan pyöräilemään ja eilen käytiin varmaan kilometrin lenkki ajamassa, niin maistuu ruoka ja uni, eikä ole enää niin hillitön vauhti sisällä.



Helka muuten nukkuu päiväunia ERITTÄIN tyytyväisenä sängynaluslaatikossa :) Kerrankin keksin jotain kivaa ratkaisuksi, kun päiväunista oli taas tänään tulossa ei-ei-juttu. Sain päähäni ehdottaa, haluaisiko Helka mennä retkinukkumaan tyynylaatikkoon - no tottakai! Siellä lepää!

KOitan jotain kirjoittaa, Anton on nykyään kuin pieni elohopea, vauhtia vaikka muille jakaa. Koko ajan keksii jotain ja minä juoksen perässä ja siivoan.



Vaakikselle oikein hauskaa reissua =)



Minuakin nämä sadepäivät tympivät, kun ei oikein tule mentyä ulos ja DVD:t ei jaksa Antonia kauheasti viihdyttää. Hetken katsoo ja taas on sata lasissa. Tähän lisätään täysin persiilleen kääntyneet rymit, niin soppa valmis syötäväksi.



Tosiaan sain mökkireissulla lasten rytmit sekoitettua oikein hienosti, eli pojat valvoivat pitkään ja nukkuivat pitkään. Vihdoinkin Anton tuntuu käsittävän miten hieno homma on nukkua yöt =) En vielä tuuleta, nautin tästä hiljaa itsekseni ja teillä tämän salaisuuden kuiskaan. Tosin A nukkuu niin myöhään aamulla, että päikkäreitä ei nuku ollenkaan...No nyt on kesä ja äitistäkin kiva nukkua/viettää rauhallisia aamuhetkiä.



Lylen jutuista tuli mieleen, Anton kertoo kovasti nykyään, missä mikäkin on, jos juttelen pojulle, että äiti menee kohta keittämään kahvia, poika juoksee keittiöön ja ilmoittaa " totta kahvi" tänää kun tultiin kaupasta kotiin, Anton ilmoitti " totta koti on" =)



Ompas Lylen poika reipas ollut leikkauksen jälkeen.



Jaahas, ja nyt kuuluu kolinaa, eli pelastamaan mitä pelastettavissa on =) Ilmoittautukaahan tapaamiseen, ken tahtoo tulla =)



Mareila+Anton

Tämä on viimeinen viesti, jonka kirjoitan perhepäivähoitajan ominaisuudessa vikana taukohetkenäni perhepäivähoitajana ;-)

Tänään voi sanoa, että ohi on, eikä hetkeäkään liian aikaisin.

Miehelleni ei vielä ole valjennut (mutta valkenee kyllä), että tämä on myöskin viimeinen päivä, kun työkseni hoidan lapsia ja saan rahaa kotimme hoidosta ja heidän mukavuuksien takaamisesta. Raukka meni vakavaksi, kun eilen sanoin, että :" eikös kulta olekin kivaa, että 2:n päivän päästä meillä alkaa se kuuluisa JAETTU VANHEMMUUS JA KODINHOITO" .



Tässä nostalgia tunnelmissa voisin kerrata tätä viimeisintä sarkaa kotiäitinä.

- olen oppinut tykkäämään ruoan laitosta ja tekemään montaa ruokaa yhtä-aikaa, ilman että mikään palaa :-)

- olen oppinut olemaan tehokkaampi kuin moni työnjohtaja ( monta työtä yhtäaikaa kesken ja ne tulevat loppuunsuoritetuksi)

- olen oppinut myös sulkemaan korvat osalta lasten kiukuilta/vinkumisilta ja yhtä-aikaisilta haluamisilta. ( Muuten tulisi hulluksi ;-))

- olen oppinu (ekat 2 vuotta elmon elämässä), että kahvia voi juoda monta pannua ilman vatsahaavaa pysyäkseen hereillä ;-)

- olen oppinut, että lapseni ovat hyvin erilaisia yksilöitä kukin ja he ovat yhdessä maailman parhain veljessarja.

- olen oppinut arvostamaan itseäni äitinä, mutta myöskin oppinut antamaan periksi sille, että haluan olla myös nainen omine oikeuksine ja ajatuksine, ilman huonoon omaantuntoon tukahtumista.



Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että olen tainnut oppia oikeasti, mikä on GOOD ENOUGH ihan oikeasti.



Mutta nyt kohti uusia tuulia ja haasteita. Ihana palata töihin varsinkin TYÖ-YHTEISÖN jäseneksi. Tunnen olevani täynnä virtaa ja uusia ideoita, vaikka edessä on vielä ratkiremukas loma perheen kesken, josta aion kyllä ottaa kaikki irti.



Hyvää kesää ja lomaa kaikille. Palailen kertomaan kuulumisia jahka palaillaan. Pitäkää hauska hippustapaaminen. Olisi ollut hauska tulla vaan yhteen ei menneet aikataulut. Kiitokset kaikille antoisista keskusteluista ja myöskin " tunkiona" olemisesta silloin kun sitä on tarvittu. Voimia kaikille sitä tarvitseville ja uskoa itseensä.



Lämpimin terveisin Jonna