Isällä ja äidillä erilainen kasvatustapa....
Tuo keskustelu lepsuista äideistä, sai mut kysymään neuvoja lepsun isän kanssa.
Siis mulla menee kohta hermo. Meillä kun tuntuu olevan ihan erilainen kasvatustapa. Miehellä on ed. avioliitosta kaksi murrosikäistä lasta, joten tietää kait omasta mielestään miten kasvatetaan. Mutta tässä muutama esimerkki meidän erimielisyyksistä.
Meidän tontin ohi menee sellainen läpiajokatu, jossa ajaa kuorma-autoja ja muutenkin ajetaan aika lujaa. Kun ehdotin miehelle, että laitetaan jonkinlainen verkkoaita, kunnes nuo puskat kasvavat, ettei poika ( nyt 2v) vaan vahingossakaan mene tielle,niin siihen mies sanoi, " Kas kun et laita poikaa talutushihnaan, ei siihen mitään aitaa tarvita, kyllä se pihassa pysyy" Joopa-joo, lapsista kun ei tiedä mitä ne keksii. Ja toinen juttu. Oltiin paikallisessa kauppakeskuksessa ja menossa RULLAPORTAITA ALASPÄIN. Sanoin pojalle, että nyt otat äitiä kädestä kiinni, johon poika ei suostunut. Siihen sanoin sitten tiukemmin, että täytyy ottaa joko iskää tai äitiä kädestä kun mennään rullaportaisiin, ettet vaan kaadu. Ja siihenkö mies tokaisi " Antaa pojan mennä, eihän se ikinä opi menemään rullaportaita jos koko ajan ollaan paapomassa" PAAPOMASSA, perhana omasta mielestäni yritin suojella lasta vakavalta loukkaantumiselta. Ja jos ei suostuisi pitämään kädestä, niin sitten olisi ottanut vaikka väkisin syliin. Ja muitakin saman tyylisiä juttuja on tapahtunut. Mitä ihmettä mä teen? Välillä hirvittää, että jotain kohta tapahtuu. Kun mies käyttäytyy mun paikallaollessa näin, niin miten ihmeessä mä uskallan päästää pojan sen kanssa jonnekin kahdestaan???
Kommentit (8)
Toivotaan, että jos annat lapsesi olla isukin hoidossa ja käy vaan jotain pienempää kolhua, että isukkikin muistaisi taas paremmin, miten lasten kanssa toimitaan.
Meillä on myös erilainen kasvatustapa monessa asiassa. Onneksi isä on jo samaa mieltä kanssani aidasta ja valvonnasta pihalla ja parista muusta asiasta. Mutta monesta asiasta riidellään.
Nykyisin isä ei tahdo lähteä edes pienelle (n. 100 metriä) kävelylle, kun 1,5 -v. poika ei ymmärrä pysyä jalkakäytävällä. Mistä poika sen oppisi jos ei opeta?
Ruokaa tarjoilee milloin sattuu ja päiväunille poika pääsee systemaattisesti liian myöhään. Sitten ihmettelee, kun poika ei vielä klo 20 ole väsynyt tai ei jaksa syödä lounasta rättiväsyneenä.
Allergisen pojan ruokatestauksia hän aloitteli parin päivän välein, kun pitäisi testata yksi viikko per aine. Kerran sitten tuli melkoinen ihottuma ja kysyin mieheltä, mistä hän tietää, mikä kokeiluista sen aiheutti. Tunnusti, ettei tiedä. Tämän jälkeen on suhtautunut testauksiin järkevästi. Onneksi ei ollut vaarallinen reaktio pojalla.
Tässä vain pari esimerkkiä, listaa voisi jatkaa melkoisesti.
Mupsi
Meillä sama ongelma mummon kanssa, jonka mielestä lapsen 2 v pitää saada olla ulkona vapaasti ilman äitiä.
Siis miten 2 v voi olla ilman valvontaa, varmasti menee minne haluaa, kun menee muutenkin. Ongelma on kai se, että mummon mielestä olen liian tiukka miniä (ja ainut sellainen)::)
Mielestäni vanhemmat laativat kasvatussäännöt ja niistä ei muut valita. Jos vanhemmat eri mieltä, siitä pitäis puhua ilman lapsia, että saatais samat pelisäännöt. (Jos se puhumalla selkiää..) Äidit huolehtii enemmän lapsistaan, miehet on lepsumpia, eikä näe vaaroja niinkuin me äidit.
Mutta minä olen taas luonteeltani kasvatusasioissa itepäinen ja tiedän olevani hyvä äiti ja kasvattaja:) kuten varmasti kaikki meistä. Meillä kiistellään yleensä mikä on hyvää ja terveellistä ruokaa.
Olen kuulemma välillä liian jämpti, eli en anna periksi tai teen asiat tietyn kaavan mukaan. Onko edes tarvetta luistaa jos syöminen ja nukkuminen esimerkiksi on tapana tehdä tiettyyn kellon aikaan. Meidän neiti ainakin kun on huono nukkumaan ja tietty päivärytmi ja riittävät päiväunet takaa usein hyvät yöunet.
Vielä jonkin aikaa sitten ´suuri ongelma meillä oli miehen vanhempien puuttuminen lapsen kasvattamiseen ja mies kun ei osaa kieltää vanhemmiltaan mitään. Mutta minä osaan kyllä. Olen sanonut suoraan ettei kukaan muu kasvata meidän lasta kuin me minä ja mieheni. Mutta siis minä teen yleensä oman mieleni mukaan sellaisissa selkeissä tilanteissa kuten että klo 21.00 mennään viimeistään nukkumaan piste. Sanoi sitten kuka tahaansa mitä tahaansa.
Kai minä sitten olen itepäinen, mutta jos mies on lepsu kasvattaja jonka mielestä lapselle ei saa korottaa ääntään koskaan ja lapsi sais vaikka kuun taivaalta jos vaan tajuaa pyytää(no ei ihan, mutta tälleen havainnollistettuna) . Joo mulla on tässä tapauksessa sallittua olla itepäinen lapsen hyvinvoinnin ja kasvatuksen nimissä. Pikkuhiljaa se mieskin on oppinut kattomaan pikkusen tarkemmin näitä kasvatus asioita. Yksi asia väistyy ajan kanssa ja mies sopeutuu, tilalle tulee toinen kuten että minä kuulemma huudan/korotan ääntäni liikaan neidille. Kenellä vanhemmalla riittää pinnaa niin ettei koskaan korota äänntään uhmaikäiselle lapselle, joka hyppii kymmenennen kerran sängyllä tai karkaa kaupan kassalta toiseen päähän kauppaa juuri kun olet maksamassa! Eikä tottelevaisuudesta tietoakaan
Tulipas selitys...
Keskusteltu on aidasta, mutta on kuulemma kallista rakentaa jne jne. Lapsen henki ja terveys ei ole mielestäni rahassa mitattavissa. Meilläkin mies on tajuttoman välinpitämätön vaarallisia tilanteita kohtaan kuten isänsäkin. Yhdessä oikeastaan ollaan vaan sen tähden, etten pysty luottamaan häneen sen vertaa, että voisin jättää huoletta lapsemme hänen hoiteisiinsa joka toinen viikonloppu. Pelottaa, että tuleeko hengissä takaisin. Kokoajan saa olla korjaamassa turvavöitä autossa ja pyöräilykypärä on kyllä päässä, mutta miten sattuu. Pari kertaa kun oli alle vuoden ikäinen ja tunki kaiken suuhunsa (tekee sitä vieläkin yli vuotiaana) tulin paikalle kun mies oli jättänytkin yllättäen pojan yksin ja oli viittä vaille tukehtumassa kun oli ajattelemattomuuttaan taas antanut sopimatonta käsille. Nyt saa kokoajan olla vahtimassa, ettei ole veitsiä tms käden ulottuvilla kun mies jättää niitäkin miten sattuu ja pesukoneessa nekin törröttävät terä ulospäin. Pihalle jättää jatkuvasti yksin ja tosiaan meilläkin on vilkasliikenteinen tie ja vilkas poika joka äkkiä vilahtaa vaikka kontaten tietä tai syvää ojaa kohti, on tullut napattua muutaman kerran vauhdista.
Monta haaveria olisi vältetty pienellä ajattelulla. Toki en pumpulissa halua kasvattaa, mutta kohtuus kaikessa.
Tuntuu, ettei puhuminen eikä huutaminen auta kun ei ole järkeä miehellä niin ei ole. Kaikenlaista uutta sitä puolisostaan löytää kun lapsi tulee taloon....
että mies ajattelee että jos ei lapsi usko sanomisella niin oppii kantapään kautta. Kaikissa tilanteissa se ei tietenkään ole hyvä asia.
Tuossa aita asiassa olen äidin kannalla että turvallisuutta kannattaa toki lisätä aidalla jos se karran on mahdollista. Vaikka aitakaan ei tietenkään ratkaise sitä ongelmaa että jos lapsi ei ole hyvin kasvatettu ja tottelevainen pääsee hän toki aidasta yli konstilla tai toisella jos haluaa. Mutta aita toki estää vanhingon esim. jos lapsi heittää palloa ja se vierii tielle eikä lapsi leikin tiimellyksessä muista että sinne tielle ei saanut juosta ja juoksee pallon perässä auton alle. Me asutaan rivarissa eikä meillä ole aitaa tässä taloyhtiön leikkipihassa ja hyvin on lapset ilmankin pysyneet pihassa. Tosin 2v. on niin pieni että sitä nyt ei valvomatta voi pihaan jättääkkään.
Tuohon rullaporras esimerkkiin taas mielestäni isän ajatus voi olla tietyssä kohtaa paikallaan. Itsekkin annoin oman poikani 3v. kokeilla mitä käy kun ei usko. Kerran kun kaatui niin johan piti kiinni kärrystä tai suostui istumaan kärryssä. Kädestä pitäminen kun ei meillä onnistu kun on useampi lapsi. Toki olin itse ihan lähellä ja sain nurin menneen pojan napattua heti kiinni eikä hän satuttanut itseään säikähti vain kovasti. Nyt on poika pysynyt kiltisti kärryssä tai kärryn vieressä rullaposraissa.
Meillä käytetään välillä koviakin keinoja eikä lapsia suojella kaikelta kivulta ja pahalta jotta lapset oppisivat itse varovaisiksi ja suojelemaan itseään. Miehelläni ja minulla on pitkälti samat ajatukset kasvarramisesta ja kasvattamisen keinoista koska molemmat toimimme vaikeasti oireilevien lasten kanssa työssämme.
että tuollaisista suuren linjan kasvatusmetodeista, tai miksi niitä nyt kutsuu, täytyy olla vanhempien olla yksimielisiä. Ja minusta sinä olet tässä ehdottoman oikeassa! Meillä on sama, niin kun joku sanoi, anopin kanssa eli kun hän vahti lapsia uima-altaalla niin yks kaks meidän taapero oli molskahtanut pää edellä altaaseen kun anoppi katteli ihan muualle. Muutenkin asenne on se että kyllä ne pärjää. Minä olen nyt vihdoin saanut mieheni ymmärtämään että hengenvaarallisissa asioissa ei tingitä, niissä ei testata pärjääkö lapsi vai ei. Sitten on esim sohvalla kiipeily, siinä mieheni sai periksi (koska sohva kyllä kestää sen) sillä vaikka siitä tippuisi alas niin mitään ihan kamalaa ei satu.
Mutta pienemmissä kysymyksissä on musta ok ja ihan hyväkin että isällä ja äidillä on vähän eri keinot. Lapsi oppii ns. elämää, että jokainen ihminen on omanlaisensa ja joka paikassa ja jokaisen kanssa on vähän erilaiset pelisäännöt.
Poika on 2v9kk ja usein puistosta tullaan silloin kotiin kun poika tahtoo, oli sitten ruoka-aika mennyt tai ei. No ehkä äiti hermoilee näistä asioista taas turhaan, tiedä häntä.
Mutta kertomasi tilanteet eivät mielestäni ole lepsuilua vaan selkeää välinpitämättömyyttä vaarallisia kohteita kohtaan. Meillä mies kyllä ihan varmasti ottaa lasta kädestä tien yli mentäessä ja rullaportaissa jne. Mä itse en tosin edes uskaltaudu rullaportaisiin vielä pojan kanssa, nyt kesällä kyllä näin miten toimii isän kanssa eli ihan hienosti, joten kai sitä uskaltaa (mä siis käytän hissiä jos on tarvis).
Ehkäpä mies käyttäytyy sun läsnäollessa juuri noin, mutta kun on yksin pojan kanssa niin ei käyttäydy. Siis ajattelin, että jos hän joutuu paimentamaan villiä 2-vuotiasta jonkin aikaa yksin niin oppii ymmärtämään millaista pienen lapsen kanssa on! Ehkä siitä on jo liian kauan kun hänellä oli niitä pieniä lapsia - asiat unohtuu kun teini-ikäiset huolehtii jo itse itsestään.