Ylivilkkaat!!!!

Voi vitsi kuinka ihania uutisia! Mä oon kovasti yrittää pitää vauvakuumetta piilossa, mutta näistä teidän uutisista se tuntuu vaan lämpenevän:) Meikäläisen olis kyllä pakko vähän toipua vauvavuodesta ensin. Oon fyysisestikin aika huonossa kunnossa. Ehkä ensin pieni kuntokuuri ja sitten...:)



Siitä onkin aikaa, kun oon viimeksi kirjoittanut. Eipä ole paljoa kummoista kerrottavaa. Tytsy, 1v 3 vkoa, saisi jo oppia kävelemään. Odottaa vieläkin joskus hyvää palvelua eli kantamista paikasta toiseen (12 kg, ei kiva!), taitaa olla prinsessavaihde päällä arvon neidillä:) Tykkää kyllä olla kävelytettävänä, mutta ei ole kovin kiinnostunut seisomaan ilman tukea jne.



Ja nyt risti seinään: meillä on 3 yötä nukuttu 20-6 heräämättä kertaakaan! Vielä kun itse oppisi nukkumaan yhtä hyvin, niin ihanaa olisi. Toissayönä nukuin n. 5 tuntia putkeen, se taitaa olla ennätys koko vuoden aikana. Oon siis niin tottunut pätkittäiseen uneen, että tarvitsen itse unikoulua;).



t. A

Siis aivan ihana juttu!! Nyt vain onnellista odotusta sinulle!!

Me ollaan oltu mökillä aika paljon ja siellähän on totaalisessa nettipimennossa.. Meillä poika täytti kanssa nyt sitten vuoden ja kovat kemut oli ja lahjoja oli paljon. Yksi hienoimmista lahjoista oli minusta kummin lahjoittamat puun taimet köyhille Peruun.

Aurora- mulla aika samanlainen olo.. vauvakuume meinaa nousta näiden uutisten myötä mutta niinkuin olen aiemminkin jo todennut.. juuri tuo oma fyysinen kunto mietityttää.. kuntokuuria minäkin yrittelen mutta kesällä(-kin) se on vaikeaa.. niin paljon houkutusherkkuja.. grillimakkaraa ja siideriä..lurps..ja mökillä jossain ikivahoissa collegehousuissakun muutaman viikon kun kulkee niin maha siellä saa rauhassa venyä.. ja ihan muista syistä kun vauvan odotuksesta :) no, ehkäpä yritän ryhdistäytyä!!



Sitten aika surulliset kuulumiset, tuttavamme vuoden ikäinen lapsi menehtyi muutama viikko sitten. Kyllä sitä taas mietti tätä elämän tarkoitusta ja haki ymmärrystä tämänkaltaisille asioille.. ja omat tuntemukset: hieman syyllinen olo kun saa olla onnellinen omasta ihanasta vuosikkaasta ja sitten samaistuminen siihen että tämä yllättäen otettaisiin pois.. todellä järkyttäviä asioita.



No niin, nautitaanhan siitä mitä meillä on ja pidetään ketjua yllä!!



Humppis

Sitten se pino oli niin mahottoman pitkäkin.

Meidän villi viikari oppi nyt viime maanantana istumaan ilman tukea ja ikää on nyt reilut 7kk...

Muutenkin kamala meno olis päällä ja sit turhautuu kun ei mihkään omin neuvoin kerkiä/pääse.

Mutta nyt muihin juttuihin kerran poika heräs uudelleen....

Ja muut mukaan vain!! Tuntuu kuumeilua olevan ilmassa!



Mulla on ollut tosi hyvä olo, vielä ei ole väsymystä ja etomistakin on ollut vain vähän...mutta kyllä se siitä vielä lähtee!!!



Pojan kanssa meillä kaikki ennallaan eli hyvin menee nykyään.

Ajattelin alkaa huhuilemaan kuulumisiasi, miten masunkasvatus edistyy?

Täällä kaiketi kaikki kunnossa, vaan ihme kipuja on kyllä ilmestynyt -

varsinkin rankan päivän jälkeen (poika vaatinut paljon kanniskelua tms) ja

kun meillä on ollut yli 30 asteen helle, niin tuntuu että kuukahdan.

Nyt alkaa kyllä pikkuhiljaa oikeasti tuntua raskaudelta.



Jotenkin on vaikea illallakaan rauhottua ja rentoutua, jää jotenkin vaihde

päälle ja viiletän täällä kotitöiden parissa minkä kerkeän kun poika vetelee sikeitä.



JA kaikkien muidenkin kuulumisia olisi toki kiva lukea!!! Taitaa olla suurin osa kesälaitumilla? :)

Heips vaan pitkästä aikaan!



Me olemme paljon mökillä, yritetään tuota esikoista väsyttää jotta nukkuisi edes yöllä. Pojallla menee lujaa, sanoja kelataan alituiseen, unissaan yöllä ja hereilläkin. Sit illalla juostaan " munaravia" kämppää edestakaisin, vaikka päivä olis oltu ulkona. Mistä näille lapsille riittää energiaa??? Riku täyttää syyskuussa kaksi ja jotenkin odotti että meno hiukan vanhemmiten rauhoittuisi. Öihin saatiin helpotusta Ventoline-astmalääkkestä. Nyt nukkuu lähes heräämäti koko yön. Monesti levottomuuden syy voi olla sairauskin luonteenlaadun lisäksi... Kannattaa muistaa se, vaikka ei tietenkään hakemalla hae syytä lapsen käytökseen. Sekä isot lapset saattavat olla vaativimpia ympäristön suhteen, enemmän aivokapasiteettia kuin pienemmillä. Mut ei pidä yleistää.



JEp. Viimeksi kirjoitin että pikki kakkonenkin vaikuttaa tuollaiselta vilkkaalta tapaukselta, ja ehkäpä onkin vaikka jotenkin rauhallinen luonne muuten. Mut meillä on ryömitty jo! Ja poika vasta 4,5kk. Istua täytyy koko ajan ja maailman täytyy näkyä ja kuulua! (Parhaimmat päviäunet pitkästä aikaan tuli viime viikn to Jumbon ostoskeskuksessa ostoskärryjen kaukalossa). Ja turhautuneisuutta myös kun asiat eivät suju mielen mukaan. Rintarepussa edessä paras paikka kasvot menosuuntaan, mut painoa alkaa olemaan niin paljon,etten kohta jaksa kannella häntä... sit täytyy keksiä jotain muuta.



Tosin Samun ikä on nyt sitä vaativaa, kun opitaan hurjasti uusia asioita ja halutaan valloittaa maailma kerralla. Ai niin asiasta kukkaruukkuun, Riku sai 1,5v tarkastuksessa lääkäriltä maininnan neuvolakorttiin: kasvu ja kehitys edellä.



Nyt taas täytyy mennä! Kohta palaamme jälleen mökille....



T:Tea ja pojat

Tultiin sivistyksen pariin mökiltä kun kelit menivät vähän kurjan puoleisiksi.. hyvin on aika kulunut ja pojalla touhua riittää. Laiturilta pitäisi päästä veteen hyppäämään ja suuttuu paljon kun ei laske..muutenkin alkaa kävely sujumaan jo vähän lujempaa niin saa äiti kohta hölkätä perässä ihan kunnolla. Nukkumaanmeno on välillä tosi helppoa, silloin on yleensä ottanut vaan yhdet unet iltapäivällä ja on aika väsy.. joskus jos ottaa pienen tirsan vielä illasta voi unille käynti viedä tosi kauan.. alkuun viskoo kaiken mahdollisen sängystä ulos minkä vaan irti saa..sitten riekkuu muuten vaan..sitten alkaa turhautua ja lopulta on ihan kamala huuto. Menee sit kai yliväsyneeksi kun ei osaa nukahtaa ja sama kiljuminen on välillä oli sitten sylissä tai sängyssä.. se on kyllä ihme juttu miten välillä saattaa sylissä hiljentyä mutta yritäpä istua niin jo alkaa huuto uudestaan. Yöllä heräilee vielä jonkin verran.

Kaikenkaikkiaan moni asia on kyllä helpompaa ja jos vaan itse on saanut nukuttua ja jaksaa olla kärsivällinen, pojan kanssa sujuu oikein kivasti. Tempperamenttia kyllä tuntuu tulevan vain lisää koko ajan, nyt kun tekee palikoista torneja ja laittelee legoja yhteen niin auta armias jos ei heti onnistu niin sen kuulee kyllä kauempaakin..



Mites odottajilla menee?? Miten Feijoa jaksaa töissä? Entäs Ingwerin olot ja jaksamiset??

Mukavahan niitä kuulumisia olisi lueskella kaikilta.. kovin kauaksi katoaa aina tämä pino, olisiko taaperopuolella helpommin löydettävissä?? no kaipa se on sama missä sitä kirjoittaa :)



Mukavaa kesänjatkoa itse kullekin!!

tänään sitten harmittaa, tulinpas siis tänne valittamaan ;)

Oltiin pojan kanssa taas yhdessä kerhossa, tykkää kovin käydä ihmisten ilmoilla, mutta kyllä me niiiiiiiiin pistetään sielläkin silmään että vähän on epäonnistunut olo. Muut lapset istuu laulusta toiseen kiltisti äitien sylissä tai vieressä leikkien ja laulujen ajan, meidän poika juoksentelee ympäri huonetta, sillon tällön tulee taas mukaan leikkiin, sitten taas virnistää leveästi ja lähtee matkaan. Työntelee tuoleja, koettelee voimiaan ja kyllä siis on tosi ihanalla tuulella, mutta jotenkin tuntuu kummalta, että muut vaan istua nököttää kiltisti siellä missä pitääkin ja tämä säntää ryntää ja ravaa minkä kerkeää (alkanut juosta jo kovaa vauhtia)



Yksi kaverini kyseli, että voisinko joskus kattoa hänen pojan perään pari tuntia. Sanoin, että voidaan mielellään kokeilla ja sitten perään kaverini sanoi, että ehkä meidän poika on kuitenkin liian villi hänen pojalleen. Tuli tosi paha mieli. Onhan poitsu tosi villi, mutta ei kuitenkaan kohtele muita ikävästi ja tykkää kovasti ihmisistä, hymyilee ja nauraa.



Mites teillä muilla sujuu kerhoilut ja muut? Toisessa kerhossa onneksi on yksi toinenkin raisu tyttö jonka vanhempiin on nyt paljon yhteyttä, kun lapset niin samanlaisia: vilkkaita, tunteellisia, ja voimakastahtoisia. Edes yksi " säntäilijä" siis lisää siellä toisessa kerhossa. Tämä eka kerho on seurakunnan järjestämä ja aika rauhallinen, toisessa on enemmän vilinää eikä poju sillä tavalla siis " pistä silmään"



Tänäänkin kerhossa kuulin, että pitäisi pojan ruveta urheilijaksi tai saada urheiluharrastus kun sitä energiaa tuntuu riittävän. Ei mitenkään pahalla tarkoittanut, mutta jotenkin on sitten aika herkällä päällä ja miettii, että olenkohan vaan ollit liian lepsu, enkä ole laittanu pojalle rajoja tms. Tä nyt sitten vaan on tämmönen juoksijaheppu kai...

muilla vastaavia kokemuksia?



Noniin, asiasta toiseen. :)

toivoovauvaa kyselit, että minkä ikäsiä lapset on. Meidän poju on 14kk, ja kakkonen siis syntyy tammikuussa.



Feijoa: mäkin olen tässä raskaudessa " rennommin ottein" , en pelkää koko ajan että vauvalla olisi jotain hätää tai että olisin saanut jonku taudin joka vahingoitaa tms. mutta stressaamiselta ei vältytä kun pojan kanssa ei vieläkään kotitöitä tehdä, ne siis sillon kun poju nukkuu. Kai ne stresssihormoit sitten vaikuttaa siellä masussa taas, saa nähdä tuleeko toisestakin yhtä villi. SIis ihan kiireellä hoidan kaikki asiat, kun ei tiedä miten paljon aikaa on jäljellä ja sydän tykyttäen odotan, että eikai se poika nyt vielä herää jne. Hohhoh, jotkut ne vaan ei osaa ottaa rennosti...



TOinen juttu tuli mieleen: minkä ikäsenä teidän lapset on oppineet syömään itse lusikalla? Meidän poju raivaa meinaan kaiken edestään alas " syödessään" , eli en ole onnistunut opettamaan tätä itsenäistä syömistä. Siis muuta kun sormiruokailua. Lusikalla ollaan kokeiltu muutamaan otteeseen, mutta ei tunnu kiinnostavan vaan ykinkertaisesti. SOrmet vaan pitää tökätä ruokaan ja siitäkään ei sitten suuhun mene paljoakaan vaan ihan kokeilumielellä " muovaillaan" käsissä olevaa ruokaa.



Vauhti siis on päällä oli kyse syömisestä tai leikeistä tai kylpemisestä. Kaikkialla ollaan koko ruumiinvoimilla, 150%:sti.



Nyt täytyy taas mennä...

Moi!



Toi kuulostaa todella tutulta. Riku (nyt 1v ja 10kk) aloitettiin viime syksynä muskari. Kuvailit juuri meidän pojan touhuja ja muiden tekemisiä... =)



Kyllä mäkin ihmettelin mielessäni mitä noiden muiden lapset ovat joutuneet kokemaan kun ovat noin apaattisia ja paikoillaan. Käväsi mielessä jopa se että niitä lyödän, mut tuskinpa kun muutaman äidin tunnen tästä porukasta. Luonne-erot ovat vaan niin valtavia!



JA meidän pikku kakkonen näyttää olevan samaa maata esikoisen kanssa. Kauhean kova istumaan ja haluamaan ylöspäin ja turhautunut matolla kun ei pääse eteenpäin vielä itse. Muuten vähän iloisempi kuin isoveljensä kun ei niin kovasti vatsavaivainen vaikka toiseen suuntaan vetää vatsansa. Isoveli kärsi alituisesta ripuloinnista/vatsan löysyydestä kun taas Samu vatsan kovuudesta ja kakkaamisen vaikeudesta...



Ythäläläistä molemmilla on myös tämä vähäunisuus ja kiinnostus ulkomaailmaan ja kaikenlaiseen tekniikkaan. Saisin tässä istua rauhassa jos heillä olis omat näppikset ja hiiret... =)



Molemmat myös viihtyivät rinnalla ihan järjettömän tiuhaan, 30min välein aamusta ja illasta ja välillä tunnin imutteluja. Ehkäpä vain poikien tyyli?? Muista ei itsellä kokemuksia. Mut voimia pikku vauhtivarpaan kanssa! Jotkut kullannuput ovat vaan enemmän ulospäin suuntautuneita, siitä on aikuisiällä vain hyötyä tässä maailmassa. =)



T:Tea ja pojat (1v10kk ja 4,5kk)

huhuu, onko täällä vielä elämää? :)

Feijoa, kamalasti onnea raskauden johdosta! Oltiin pojan kanssa pari viikkoa kahdestaan Suomessa, niin ei tullu avattua nettiä oikeestaan ollenkaan. Mutta ihana kuulla heti näin iloisia uutisia - jes, en olekkaan nyt enää ainut raskas pinolainen ;)



Oltiin tosiaan keskiviikkona ekaa kertaa lääkärillä ja ultrassa, siellä se pienokainen möllötti ja viikkoja 11+5 on siis tänään. Tammikuun puolessävälissä on sitten laskettu aika, jos kaikki sujuu hyvin.



Mites Feijoa sun raskaus on alkanut verrattuna edelliseen? Mulla oli tämän aktiivipakkauksen kanssa kamalaa pahoivointia ihan koko päivän kestävää noin 3kk. Piti halailla vessanpyttyä oikeestaan joka aamu, nyt tämän toisen kanssa yhtensä vaan 4 kertaa ja on muutenkin paljon parempi olo. Pojan kanssa tuli kaameat finnit leukaan ja silmissä sumeni aika ajoin ja pyörrytti. Nyt ei oikeestaan ole ollu mitään vastaavaa, eli alku sujunut kanssa todella hyvin! :)



Poitsu on lisännyt aktiivisuutta huimasti. Juoksentelee päivät pitkät, hurmaa mielellään ventovieraita eikä kestä paikoillaan juuri ollenkaan. Kamala huuto syntyy, jos asiat ei suju toivotulla tavalla, Rauhottuu onneksi aika nopeasti myös, mutta reagoi tosi rajusti. :)

Kauheasti yrittää saada ihmisiä nauraman ja helpointa on tosiaan silloin, kun paljon mukavia ihmisiä (myös mielellään tuntemattomia) on paikalla. Ei tunnu kaipaavan äitiä stten yhtään, hyvä ettei vieraiden mukaan lähde.



Kotona poitsu ei tykkää oikein olla ja harvoin leikkii millään leluilla. PÄivähoito olisi tälle kyllä ihan omiaan, siis joku puolipäivää kestävä. Täällä meilläpäin vaan on huono" tarjonta" . Ajattelin, että vähän ennen kakkosen syntymää voisi kokeilla puolipäivähoitoa ja jos poika tykkää, niin ekat " vauvakuukaudet" ainakin voisi käydä semmoisessa ja ehkä jatkossakin, jos tuntuu olevan oikea juttu hälle. En millään tiedä miten jaksan nuo synnytyksen jälkeiset viikot muuten, kun olen sitten ekan viikon jälkeen ihan yksin kotona kahden kanssa, jollei hoitoa löydy. Se kyllä pelottaa, kun muistan vielä kuntoni synnytyksen jälkeen. Poikakin tarvii sitä menoa joka päivä jottei mene ihan hysteeriseksi...



No, ehkäpä joku ratkaisu löytyy.



Nyt täytyy rientää ruoanlaiton pariin!

Kivaa, että Ingwer on taas löytynyt:) Ja kiitos onnitteluista! Meillä on ilmeisesti noin kuukausi eroa lasketuissa ajoissa, kun minulla on noin helmikuun puoliväli.



Niin tämä raskaus alkoi jotenkin hitaammin kuin ensimmäinen, siis oireiden kannalta. Miustelen, että esikoisesta alkoi huono olo ja ellotus jo viikolla kuusi, nyt tässä raskaudessa alkaa olla aika paha olo päällä vasta nyt ja viikolla kahdeksan mennään suurinpiirtein. Tänään oli jo todellisisa vaikeuksia bussimatkalla töihin... piti oikein urakalla ajatella kivoja ajatuksia ja nieleskellä! Maha on pömpähtänyt jo esiin, siis itselleni näkyväksi, tuskin vielä muille... Ruokahalu on ollut aivan mahdoton ensimmäiset plussauksen jälkeiset viikot, mutta nyt tuntuu tämän pahoinvoinnin kanssa, että syöminen väliin jopa pahentaa oloa! No täytyy tämä nyt kestää liikoja valittamatta, sen verran kuitenkin plussaa odotettiin. Oli se vaan mahtava hetki nähdä ne kaksi viivaa testissä, kun olin aivan varma, ettei siinä mitään näy. Elämän ihania pieniä hetkiä, joiden tunteen kyllä muistaa pitkään. No joo tullaas maan pinnalle välillä.



Oikeastaan olen tämän raskauden kanssa ollut paljon rennommin ottein kun esikoisen ja on ihan hauska nähdä voisiko sillä olla vaikutusta! Kyllähän sitä sanotaan, että rennompi äiti saa rennompia lapsia ja jos äiti koko ajan stressaa niin on sikiölläkin stressihormonit koholla... Minä jopa välillä unohdan olevani raskaani täällä työn tiimellyksessä, esikoisen aikana raskaus oli kuitenkin se suurin määrittävä tekijä elämässäni. Tietty nykyinen on yhtä tärkeä, yritän vain suhtautua siihen vähän eri tavalla, ehkä vähän terveemmin tai kypsemmin ja kokemuksella.



Kohta alkaa loma ja ollaan suunniteltu kotimaan matkailua jonkin verran. Nyt ei ole tarvetta lähteä ulkomaille ja tiedän etten nauttisi siellä tällä hetkellä, joten kotimaa kunniaan. Meillä poika ei vielä kävele itsenäisesti. Kaikkea mahdollista työntää kyllä edellään ja jopa juoksee tukia vasten. Humppaheikki kuvaili tuota nukkumaanmenoa, kun kaikki tavarat heitetään sängystä. Niin meilläkin tehdään. Jos poikaa ei nukuta, niin äitin päälle lentää koko sängyn sisältö. Ja sitten se virnistää voitonriemuisesti tyhjästä sängystä. Aika huvittavaa silloin, kun itse on virkeä! Täytyy nyt toivoa, että kävelytaito alkaisi tulla, että pääsisi loman aikana vähän treenaamaan ja sitten elokuussa päiväkotiin uuden taidon kanssa. Heh heh moni sanoo ettei veisi kävelemätöntä lasta päiväkotiin, olisimme saaneet odottaa minun töihin lähtöä sitten aika kauan... No joo, kukin tyylillään.



Kaikille hyvää päivänjatkoa ja kirjoitellaan!



Feijoa

Niin semmoista pitikin kysellä että minkäs ikäisiä teillä muilla nuo lapset ovat ja montako lasta kenelläkin on?



Meidän lapset ovat jo osa koululaisia.

Eli 4 lasta iät:8v,6v ja 5v sekä vauva 8kk...



Meidän villiviikari on nyt oppinut nouseen tukea vasten ja vaatiikin kokoaikaista vahtia hereillä ollessaan kun nousee mitä tahansa vasten pelkäämättä kaatumisia.

Muutamia kertoja on meinannu vetää yöpöydän päälleen kun se on semmoinen tosi pieni missä laatikko ja juuri tuon laatiko nuppi sattuu oleen istuvan viikarin käden ylettyvillä.

Mutta nyt isommat tappelee...

Poika täytti viime viikolla vuoden. Ei vielä kävele ilman tukia, mutta seisoo hetkiä itsekseen. Saisi mun mielestä alkaa jo kävellä vähitellen. Nyt on jotenkin ärsyttävää ulkoilla, kun vaan konttaa ja syö kaikkea mahdollista. Tietenkin kävelevän perässä joutuu enemmän itse juoksemaan..



Kesäkuun alussa alkoi vihdoin maistua kiinteät ruuatkin (7 kk totuttelun se vaati!). Nyt tosin ylös on tulossa sekä kulmahampaat, että poskihampaat samaan aikaan eikä " kunnonruoka" meinaa maistua. Puuro ja hedelmäsoseet kyllä uppoaa useimmiten. Ensi yönä alkaa unikoulu, jos ruoka maistuis paremmin, ku nei yöllä kittaa maitoa mahaa täyteen. Muutenkin mua itseä alkaa nämä vuoden huonot yöunet painaa ihan älyttömästi..



Meillä myös poika menee päiväkotiin syyskuun alussa. Sitä ennen yritetään ensin rauhottaa vähän yöunia (lienee toiveajattelua..), opetella juomaan maidot mukista ja toivottavasti syömään itse. Päiväunet ois kans tarkotus saada vähenemään yksiin uniin.



Nyt täällä on ihan hirveä ukkonen, joten lopettelen..



Jenni