Miten olette nimikoineet lastenne vaatteet tarhaan?
No tuossa tuo kysymys jo tulikin..=) Eli olemme tarhaan lähdössä ja mietin tässä että mikä on pysyvin ja kätevin tapa nimikoida vaatteet, ettei tarhan tätien tarvitse miettiä että mikä takki ja kenkä kuuluu kenellekin... Ja tietenkin että tulee oikeat vaatteet kotiin mukaan. MIstä niitä lapsen nimellä varustettuja ripustuslenkkejä saa? Muita ideoita..?
Kiitos jo etukäteen!
Kommentit (12)
Eli euroteam niminen firma toimittaa ne nettitilauksen kautta postitse kotiin. Hyviä on ja helppo silittää vaatteeseen. Valikoimaakin oli ihan kivasti. Eli www. (firmannimi) . fi
Se sellanen apteekista saatava ruskea tai valkoinen - tosi pitävä- teippi on kätevä just sukkien, lapasten ja kenkien nimikoija. Teippi kun on sellasta kankaanomaista, siihen on ihan näppärä kirjoittaa eikä tunnu ikävältä iholla!
Urheiluvälinekaupoista saatava urheiluteippi ajaa saman asian. Ja taitaapa olla vähän halvempaakin, kun apteekin versio...
on nimikohta valmiina (varren sisäpuolella, yläosassa.). Siihen vain tekstiilitussilla nimi.
se ei kestä pesussa eikä ole pitänyt kengissäkään, jo toiset tarrat irtosivat tänään sandaaleista. Sopii kyllä silloin, jos ei muuta ehdi laittaa. Ja on edullista, vajaan euron rulla. Tai sitten jos on sellaisia, joita ei juuri tarvitse pestä.
Tekstiilitussi on pysynyt hyvin, vaikka vaatteet pestään 60 asteessa. Tietty välillä kannattaa tarkistaa merkinnät. Niitä saa kirjakaupoista.
Merkkasin sukanvarsiinkin tytön nimen etukirjaimen, mutta se taitaa olla liiottelua. Aika harvoin ne sukat kuitenkaan katoavat tarhassa, koska ovat lähes poikkeuksetta jalassa...
ei ole pysynyt kertaakaan pesussa vaatteessa kiiinni, joten luovun kyllä suosiolla siitä. Nyt olen laittanut tussilla tai kuuliksella nimen pesulappuun, luulen että sillä pärjätään pitkään.
Mikä leinee teipeissä erona, meillä ei ole vaikeuksia ollut... Noh, onneks noita konsteja on useita :D.
kuitenkin helpompaa vaan kirjoittaa vaatteisiin nimet tai nimikirjaimet kuulakärkikynällä.
http://www.euroteam.fi/
minäkin sen verran laiska ja kun on paljon vaatteita ja kaksi lasta, niin kirjoitan yleensä sukunimen vaatteen pesulappuun tai muualle jos lappua ei ole. Joskus nimikirjaimet ja joskus etunimi, mutta yleensä sukunimi kun vaatteet menee " perintönä" eteenpäin.
Kenkiin saatan kirjoittaa nimen pohjaan sellaiseen kohtaan joka ei kulu kävellessä.
Onhan niitä sellaisia kangasnauhoja tilattavissa joihin saa nimen brodeerattuna, mutta jos vaatekappaleita on sukat ja tumput mukaanlukien lähemmäs sata per lapsi, niin ei niitä jaksa ommella/silitellä. Ja kun nuo vaatteet tuppaa jäämään vähän väliä pieniksi, niin aina saa olla kirjoittamassa- en jaksaisi lippulappuja vaikka muuten tykkäänkin kaikenlaisesta pipertämisestä.
Meidän päiväkodissa on sellaine pyykkinaru johon laitetaan orvot vaatekappaleet roikkumaan jos eivät tiedä kenen on. Siitä sitten kerää ne vaatteet joihin on unohtanut laittaa nimen. Lapsilla on kuitenkin lokerot vaatteille - eli kyllä ne yleensä pysyy oikealla lapsella. Isoissa päiväkodeissa ovat varmasti onnellisia jos on hyvin nimikoitu. Meidän lapset on pienessä ja äkkiä ovat oppineet tunnistamaan - ja sitten kysyvät lapsilta onko joku heidän vaate... ;D
Kirjoitan tavallisella permanent-tussilla pesulappuun etunimen. Meidän pk:ssa on myös pesulatusseja tarjolla eteisessä. Aika monissa vaatteissa on isot pesulaput tai jopa erikseen se " NAME:_____" kohta. Nahkakenkiin olen kirjoittanut yleensä siihen etuläpän taakse (ei hankaudu heti pois) tai pohjalliseen.
Koskaan ei ole tarvinnut vielä kirjoittaa uusiksi, on kestänyt hyvin pesua. Toisaalta haalistuu kyllä, että voi jossain vaiheessa kirjoittaa päälle uudelleen.
Tusseja ja lappuja harrastettu täälläkin, mutta aikoinaan meidän PikkuKakkosen taaperoryhmässä oli käytössä ihan pätevä tapa merkata sukat, tumput yms sellaiset vaatekappaleet, joihin oli hankala laittaa nimeä: jokainen lapsi sai pikkuisen kerän nimikkoväristään lankaa, josta vanhemmat sitten kiinnittivät/solmivat pienet pätkät vaatteisiin. Olen senkin jälkeen " langoittanut" lapasia, sukkia ja sukkahousuja. Löytyy ne omat silloin varmemmin löytötavarakoreistakin. Meillä on ainakin niin monet puuvillalapasetkin, ettei aina ihan varmaan muista mitkä milloinkin ovat olleen päiväkodilla mukana. Yllättävän paljon on muuten niitäkin vanhempia, jotka eivät tunnu oikein tunnistavan lapsiensa vaatteita ja asusteita.... nappaavat vain kuivauskaapista oikean väriset vetimet.
Jos on muuten enemmänkin käsityötaipumuksia niin nimikirjaimet on helppo pistellä muutamalla neulanpistolla.
kirjoitan vain tekstiilitussilla nimen vaatteiden pesulappuihin.
Niihin vaatteisiin, joissa ei pesulappua tai muuta soveliasta paikkaa ole (esim. sukat), en jaksa nykyisin nimeä laittaa vaan sopeudun suosiolla siihen, että niitä katoaa ja sitten ostetaan lisää... Alkuun ompelin kyllä sukkiinkin nimilaput, mutta lopulta totesin, että siihen menee niin paljon aikaa, ettei kannata minun palkallani: halvemmaksi tulee ostaa uudet sukat kadonneiden tilalle!