viisivuotiaiden äidit kommentoikaa pliis!
Täällä alan taas vaihteeksi olla aika neuvoton. Viisivuotias on alkanut kiukutella ihan mahdottomasti ja mistä tahansa syystä! Tässä alan jo miettiä, että mitä tässä on taas tullut tehtyä väärin... Koti on turvallinen, hoidossa ok, jne, joten ei pitäis olla mitään erityistä pielessä, mutta kauheat kiukkukohtaukset. Alkaa huutaa ihan melkein asiasta mistä hyvänsä. Yleensä vähän rauhoittuu aika nopsaan kun tajuaa, että kielto on kielto eikä muutu, mutta yleisesti on hurjan tunteellinen (negatiivisessa mielessä, siis...) Onko tää normaalia kehitystä vai pitääkö tässä etsiä ongelmaa...??? Tämä äiti taas ihan ällikällä lyötynä, kun yleensä lapsi on rauhallinen ja fiksu, jne. Ja siitä ei johdu, etteikö paljon touhuttais yhdessä, kun jatkuvasti leikitään, jutellaan ja touhuillaan...
Kommentit (13)
Meillä on ollut ihan samanlaista talvella ja tuossa keväämmällä alkoi rauhoittumaan, mutta nyt taas kesän alettua on tämä kiukuttelu ja vastaansanominen pahentunut.
Talvella olin jossain vaiheessa jo huolissani, onko käytös enää normaalia, mutta kun luin seuraavan linkin sivut, niin huomasin, että ihan normaalia 5-vuotiaan käytöstä se meidän neidinkin käytös on.
http://vanhemmat.mll.fi/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy/5-6vuotias.php?dir=/la…
Hänelle ei esim. SAA NAURAA - vaikkei kukaan niin teekään.
Hän on uhannut MUUTTAA NAAPURIIN!!!
Ja useimmat asiat pitää tosiaan mielellään ilmaista HUUTAMALLA.
Lienee jokin vaihe...toivottavasti.
Meillä viisivuotiaasta pojasta on tullut yhtäkkiä hassun uhmakas ja rehvakas. Tänään hän mm. ilmoitti, että " minä häivyn tästä talosta ja muutan johonkin, jossa saa joka päivä karkkia" ja että " tässä talossa minä tykkään vaan minusta....ja isistä, en teistä" (minä ja sisko). Sitten kuitenkin on iltaisin herkkä ja hellä, rakastaa ja halii ja tykkää...mieli ailahtelee. Ja tosiaankaan ei kestä yhtään häviämistä, häneen kohdistuvaa huumoria tai nopeaa aikataulua. Pukeminen ei voisi paljon tämän hitaampaa olla ja kaikessa pitäis silti olla eka ja nopein - mieluiten täysin harjoittelematta. Saattaa helposti luovuttaa jos ei osaa ja pistää hanskat tiskiin. Jos sisko pesee ensin kätensä, leviää viisivuotias eteisen lattialle joskus täysin palkein itkemään ja vinkumaan! Tunteet on pinnassa ja rehvakkuutta löytyy, mutta siellä alla on ihanan herkkä poika. :-)
normaalilta kuulostaa,ei kivaa mutta normaalia.
Meidänkin tytön käytös muuttunut ja on tosi hankala ja
tottelematon.
osittain mustis 1,6v veljestäänkin mutta mitä muilta oon kuullut,
normaalia,sanon ite tätä eskariuhmikseksi(6v elokuussa).
jaksamista,meidän tyttö pienenä oli niin rauhallinen ja kiltti,
nyt sitten takkuaa ja takkuaa....
äityliini ja uhmikset 5v10kk ja 1v6kk*huoh*
Meidän äärimmäisen rauhallisesta ja kiltistä 6-vuotiaasta (03/01) on tullut suuri draamakuningas ja uhmis. Yksi päivä poika karjui 45 minuuttia, kun ei halunnut hupparia päälle...Nice, yleensä pikkuveli on se joka saa raivareita.
Juu, neuvolassa juteltiin tästä ja siellä sanottiin, että normaali ja äärimmäisen tärkeä kehitysvaihe ennen kouluikää. Lapsi on tavallaan jo iso, mutta tavallaan niin pieni ja ristiriita ja muuttuvat tunteet hämmentävät lasta. Välillä mietin, että mikä on mennyt meillä pieleen, mutta tuo keskustelu helpotti.
Kakkosella on vielä lisäksi todella raskas uhmaikä...se on elämää ja joskus tämän on rauhoituttava
Mareila+Uhmikset 6v ja 2v,
Syyskuussa 6-vuotta täyttävä pikku-ukkeli meinaa tyrannisoida koko huushollia. Ilmeisesti hänellä on jokin ikäkriisi menossa, koska itkee välillä sitä kun on liian pieni moneen asiaan, mutta kuitenkin pitäisi käyttäytyä kuin iso poika olisi.. välillä surettaa kun lapsi parka saa raivarit jos erehtyy esim. sanomaan että et voi tehdä sitä koska olet liian pieni.. jne. Mutta eiköhän tästäkin vaiheesta päästä rakkaudella ja rajoilla (ja ihan hirmuisen pitkällä pinnalla), on meinaan koetellut koko pienen ikänsä (meillä on läpikäyty kaikki uhmat jne ihan oppikirjan mukaan, voisimpa sanoa että melkein tuplana..)
Tsemppiä!!!!!!!!!!!!!!!!:)
Ihanaa, että on muilla samanlaista. Ihmeesti auttaa, kun kuulee, että toisissa perheissä samanlaista. :) Eli ei auta kun hermoja venyttää... on nyt panostanut pari päivää yhdessäoloon ihan tosissani, joten eiköhän se tästä. Vähän tuntuu jo auttaneen, mutta toivon että rauhoittuis nopeasti. Eli kiitos vertaistuesta!
ei siis ollakaan yksin tämän kanssa!!!!
Meillä aurinko häipyi taivaalta pari kuuakutta sitten, kun viikon päästä 5v täyttävätä herrasta tuli melkoinen mörökölli. Tänne saakka onkin pärjätty herran kanssa oikein loistavasti ja äiti on ollut onnesta soikeana, kun poika on sähäkästä luonteestaan huolimatta ollut helposti käsigteltävissä (toisin kuin sisko 4vuotiaana, en muista että sillä olis 5v ollu tällasta, ja jos oli niin ihan eri tavoin sen osoitti)
Meillä suurimmat ongelmat aiheuttaa just se ettei asiat mene mieltä myöten, isosisko ei tottele (hae esim. herran alapiahlle potkaisemaa palloa kun hän ei itse jaksa), äitikin vaan jankuttaa samoista asioista vaikka hän jo kyllä tietää kaikki...
" ei tarvii sanoo"
" joo joo"
" en halua kuulla sanaakaan" ja kädet korville on hyvin tyypillistä
myös " mene pois" (otsa kurtussa) ja lattialle heittäytymistä kohtauksittain ilmenee...tiukimmalle ottaa kun " mie tiiän etten saa mutta haluun silti" .
on äipällä hermo tiukilla välillä ja neuvottelutaidot koetuksella, enkä aina jaksa edes neuvotella (esim kuopuksen kanssa yön hypättyäni)ja joskus huomaan olevani ihan tasan samalla tasolla 5vuotiaani kanssa...huhhuh.
Ja silti se on se sama pohtivainen, aurinkoinen poika ainakin toisinaan..Ihaninta on kun iltaisin halitaan ja pusitaan unille mennessä niin toinen sanoo " mie rakastan sinnuu, sie oot miun oma äiti"
Minjuska ja herra 5v
Meillä myöskin reilu 5 v poika ollut pari kuukautta ihan mahdoton: kiusaa pikkuveljiä, hermostuu tosi helposti ja hermostuessaan saattaa esim. tönäistä (ei ole tehnyt koskaan ennen), sanoo vastaan koko ajan ja kyseenalaistaa kaiken tyyliin " miksi sä aina määräilet, et sä voi tästä päättää" . Poika on ollut aiemmin tosi sopeutuvuainen ja " helppo" lapsi, uhmaikäkään ei ollut kummoinen. On kotihoidossa, kävi kerhossa 3 krt/viikko (nyt kerho kesälomalla) ja mitään muutoksia ei ole kotona tapahtunut. Itse olen useammalta äidiltä kuullut, että on aika yleistä että tähän ikään osuu joku " vaihe" ja ajatellut, että niin kai se sitten on. Toivottavasti vaihe on lyhyt...
Siellä on kokemuksia juuri tuosta esikouluikää lähestyvien uhmasta.
t: erään uhmakkaan 5-vuotiaan äiti ;)
5-vuotiaalle on tyypillistä se, että mielialat vaihtelevat hetkessä laidasta laitaan. Niin tuttua meilläkin!
Helppo se on kaupassa napata rimpuileva, lattialla huutava 2-vuotias kainaloon ja kantaa ulos, mutta teepä sama 22 kiloa painavan 5-vuotiaan kanssa;)
" maailman tyhmin äiti" ... aina muutaman kerran viikossa...
Meillä ei viisivuotias oikein vielä tiedä haluaisiko olla iso tyttö vaiko kuitenkin vielä pieni vauva. Haluaa nimittäin aina vähän väliä leikkiä vauvaa. Katsellaan paljon vauvakuvia albumista jne. Toisaalta sitten noi maailman tyhmin äiti -jutut tulee siitä, kun ei saa tehdä kaikkea mitä haluaa (isojen tyttöjen juttuja siis).