Kuinka paljon teillä rakastetaan =)?

Meillä tyttö 2,5 v. toistelee rakkauttaan monia kertoja päivässä, mutta ihan selkeitä nämä tunnekäsitteet eivät vielä taida olla. Tänään ilmoitti, että " lakastaa ilmapalloa" . Oikaisin sitten, että ihmisiä yleensä rakastetaan, ja vaikkapa meidän koiraa - tavaraan ei rakkauttaan kannata tuhlata. Nyökytteli hyvin tietäväisen näköisenä, mutta enpä tiedä menikö ihan perille.



Joka tapauksessa: rakastamisesta on puhuttu siitä lähtien kun neiti syntyi, siis minä olen puhunut. Isänsä ei nyt ehkä niinkään tällaisia sanoja käytä, mutta näyttää kyllä kiintymyksensä tyttöä kohtaan monin eri tavoin.

Ei kai liikaa voi rakastaakaan - ainakaan omaa lastaan.



kuonokas

Minulla on 2v2kk vanha poika, ja meillä rakastetaan, tykätään, halitaan ja suukotellaan paljon. Ihanimpia hetkiä on ollut kun poika ollessaan 1,5v sanoi aamulla herätessään :" huomenta lakas!" . =)



Poika on jakanut tätä " harvinaista" herkkua myös lähisukulaisille, eli 16-v siskoni oli oikein otettu kun pitkän eron jälkeen poika syöksyi hänen kaulaansa ja sanoi " lakastan sinua" .



Olen kylvyn yhteydessä pari kertaa näyttänyt miten kylvetin häntä hänen ollessaan vauva. Ja nykyään sitten vähän väliä pitää ottaa syliin kun poika sanoo " niinkuin vauvana" . Ja eilen oli hellyttävää kun makasi sylissäni ja sanoi: " ainoa lakas" ja hymyili onnellisena. =)

Meillä poika on " akastanut" vähän reilun vuoden vanhasta saakka. Silloin sanavarastoonsa kuului tämä rakastaa ilman ärrää... Alkoi käyttää sitä kun oppi puhumaan kahden sanan lauseita, siitä lähtien alkoi sanoa mulle iltaisin (kun olin laittamassa poikaa nukkumaan ja kerroin, että äiti rakastaa häntä kovin paljon) " aka aiti" . Puheen kehittyessä myös rakkaudenilmaisut kehittyi ja 1v6kk iässä luetteli iltaisin keitä kaikkia rakastaa: " minä aka äiti, isi, mummo jne." .



Itse viljelen rakkauksia ja hellyyksiä paljon. Joka aamua alkaa jollain " mussutuksella" , äitin kulta, äitin rakas, halataanko, äitin ihana poika tmv. Ja poika (nyt vajaa 3v.) vastaa samalla mitalla: ihana äiti, rakastan sua... Tällä hetkellä tuo " äiti on ihana" kuuluu päivittäin pojan suusta tuleviin lauseisiin. Kehun myös häntä tosi paljon muutenkin, siis jos auttaa minua niin kehun kiltiksi äitin apulaiseksi, jos on tehnyt jotain muuta " mainittavaa" niin kehun reippaaksi, jos puen hänet juhlatamineisiin niin ihailen, miten komea poika minulla on... Eilen olikin hauska tilanne kun poika veti farkut ja spidermanpaidan päälle ja ihaili itseään sanoen " Äiti ja isi, on teillä vaan komea poika!" . Oli siinä naurussa pitelemistä :) Illalla viimeksi tulee sitten viimeiset rakkaudet, silloin halitaan äiti ja isi ja kerrotaan, miten me kaikki niin toisiamme rakastetaan.



Itse tykkään siitä, että lapsi tosiaan tietää ihan koko ajan, että häntä rakastetaan. Myös silloin, kun hän on tehnyt jotain tuhmaa. Haluan, ettei hän ikinä pelkää kertoa minulle jotain sen takia, että luulee sen vähentävän mun rakkauttani häntä kohtaan. Siksi pidän tärkeänä sitä, että kun olen kovasti komentanut poikaa ja pitänyt jäähyllä, niin lopuksi jutellaan asia halki ja halataan sekä kerrotaan, että rakastetaan toisiamme.



Haluan myös istuttaa häneen sen, että välittämisen saa sanoa! Ja pitää sanoa. Ei meilläkään lapsuudessa viljelty rakastamista kotona, ihan muutaman kerran muistan äidin kertoneen, että rakastaa. Mutta toki sen tiesin, se ei kai vaan sopinut äitini suuhun? Mutta omaan suuhuni haluan sen sopivan :) Miehelläni on vielä vähän vaikeampaa tällä saralla (hän ei varmasti IKINÄ ole kuullut äidiltään tai isältään, että he rakastaisivat häntä, mulle on sentään molemmat sen joskus sanoneet...), mutta kyllä hänkin kertoo monta kertaa viikossa pojalleen, että isi rakastaa.



Kasvatetaan me kaikki lapsiamme avoimemmalla rakkaudella kuin omat vanhempamme teki :)

Poika oli vajaa 2-v, kun sanoi ensimmäisen kerran " Äiti mä lakastan sua" ja siitä lähtien on rakkauttaan tunnustanut päivittäin useita kertoja päivässä. Sanoo myös, että rakastaa isiä ja siskoa. Ja mä vastaan, että " Äitikin rakastaa sua ja isi ja sisko rakastaa myös" . Sanon kyllä rakastavani poikaa myös ilman pojan aloitusta asiasta. Mun lapsuuden kotona ei koskaan kukaan sanonut rakastavansa toista ja mä haluan, että omat lapseni kuulee sen usein.



Poika sanoo usein myös rakastavansa esim. isovanhempiaan, mikä on musta mukavaa, mutta usein sanoo myös, että rakastaa esim. jotain naapuria, jota ei kuitenkaan edes tunne (yleensä niin, ettei kyseinen ihminen ole kuulemassa). Onko muilla samaa? Oletteko oikaisseet asiaa mitenkään ts. selittäneet, ettei ihan tuntemattomia ihmisiä välttämättä rakasteta?

Nyt sitten halitaan ja rakastetaan. Meidän 3v poika on alkanut kans vannottelemaan rakkauttaan ja välillä rakastaa kaikki ihmisiä. Sitten kun ihmettelen että niinkö tosiaan niin hän korjaa että rakastaa äitiä, isiä, siskoa, mummia...ja tykkää kaikista muista. =) Eli en ole tainnut kuin kerran vähän kysellä että mitä sinun mielestä se rakastaminen on ja mitä tykkääminen ja siitä sitten juteltiin.

Meillä oli sama juttu eli kun kasvoin niin enpä kys lausetta varmaan koskaan kuullut ja nyt toimin itse aivan päinvastoin.

Lapseni kuulevat aamulla ensimmäisenä ja illalla nukkumaan mennessä viimeisenä kuinka rakastan (kuulevat sen myös isältään) heitä ja kuinka ovat maailman tärkeimmät minulle ja päivälläkin se tulee sanottua vähintään kerranpari.

Lisäksi meillä halaillaan, pusitellaan ja sylitellään paljon, kuopuksella varsinkin on sellaiset posket että taitaa jäädä pikkumiehelle traumat kun äiti on aina niitä lääppimässä nuuhkimassa ja puristelemassa;).

Ja olenhan tuon ihanan lausahduksen kuullut myös itsekin, siinä sydän sulaa:o)

Tytölle (7v) oli outo paikka, kun sen 4-v tyttökaveri sanoo koko ajan " minä rakastan sinua" , ja tämä kaveri tuli tyttöni kanssa meille ja kysyivät sitten minulta, että rakastanko minä niitä molempia. Siinä sitten ihmetellään ja selitellään, että tietysti omia lapsia rakastetaan ja kyllä ystävätkin voi rakastaa toisiaan, ja kyllä voi pitääkin toisesta, ei ole pakko sanoa että rakastaa.



Pieni ero siis tuossa on, että tuo toisen perheen tyttö " rakastaa paljon ja kaikkia ja sanoo sen usein" , meidän tytölle rakastamisen sanominen ei ole niin suuri juttu, ja se rajoittuu enemmän perheeseen.

ei nyt varsinaisesti paljon käytetä sanaa rakastaa,mutta tarkoitamme samaa asiaa tykkäämisellä.

Useita kertoja päivässä sanon 3½-vuotiaalle tytöllemme et äiti tykkää susta oikei paljon ja halaan samalla tyttöä. Vastaus kuuluu aina: " ja mä tykkään sustä nääääin paljon!" sanoo tyttö ja levittää kätensä niin pitkiksi ja kauas toisistaan kuin vain saa :=)

paljon siis välitämme toisistamme useita kertoja päivässä.

Aletaan käyttää rakastaa sanaa kunhan tuo r-kirjain opitaan ja ikää tulee lisää.

Meillä on 4-vuotias tyttö ja monta kertaa päivässä sanoo, rakastan sinua äiti. Ja sitten pitää sanoa takaisin. Joka päivä kysyy, että rakastanko häntä. Tyttö on aina halaamassa ja pussaamassa minua (äitiä).



Kiva kuulla, että muilla on samoin, koska joskus oikein ihmettelen, miksi tyttö käyttäytyy näin. Ei sillä etteikö se olisi mukavaa, mutta aina ja kokoajan ei jaksaisi olla vannomassa rakkauttaan tytölle. Ilmeisesti tämä kuuluu tähän ikävaiheeseen. Meillä tätä on jo jatkunut vähän pidemmän aikaa.



Nyt kesällä kun tyttö on ollut hoidosta pois pian 2 kuukautta, niin päivä menee siihen kun halitellaan pusutellaan äitiä ja kysytään, että rakastetaanko häntä. Meillä on tavallinen perhe johon kuuluu myös isä. Mutta edelleen ihmettelen tätä.