#¤#Keksiviikko SYYS04#¤#

Molemmat lapset ja mies päiväunilla. Ee edelleen korkeassa kuumeessa ja viime yönä olen taas tarjonnut vettä ja pillimehua noin tuhat kertaa.....



Eilen löydettiin asunto ja irtisoinkin jo vanhan äskön. Rivari asunto kahdessa tasossa yli sataneliötä tilaa, puusauna. Vähän on kallis ei ehkä pääkaupunki seutulaisten mielestä.



Menen katsomaan olisiko kahvini valmista ja saisnko juoda sen ihan rauhassa.



Mari

En olekkaan jaksanut kirjuutella kuulumisia.

Täällä siis jylläsi influenssa oikeen kunnolla ja nyt minä ja pojat jälkitaudin takia ap-kuurilla.Pikkuhiljaa näkyy taas aurinkoa pimeydessä.Itse olin vuoteen omana 5 päivää.Nyt tosiaan poskiontelon tulehdus päällä ja tukkoinen yhä.



Raskaus alkanut väsyttää,sairaus vei voimat.Nyt vaan odotan että vauva tulis taloon.



Lauantaina meillä tarkoitus tehdä edestakainen reissu tampereelle teatteriin katsomaan my fair lady,3 isomman tytön kanssa.Täytyy punnita oma olo tarkkaan lauantai aamuna ennen lähtöä.Tai sitte tyytyä synnyttämään tampereella=)



Kovin ei oo kerrottavaa kun 4:n seinän sisällä ollaan oltu pian 4 viikkoa!!

Paljon näkyy syyslapsosten perheissä myös tauteja jylläävän!!!Voimia kaikille ja pikaisia paranemisia!!!!!!!!!

leanna ja viisikko ja rv 37

Sama pää kesät talvet, unohdin eilen Pilelle kokonaan kommentoida. Toivottavasti isoäitisi toipuu pian! Oma isoäitini vietti viimeiset vuotensa välillä palvelukoti ja tk:n vuodeosasto. Dementian vuoksi. Oli kiusallisen tietoinen omasta kunnostaan loppuun asti, toivoi poispääsyä 10 v ajan ja lopulta olimme helpottuneita kun hän, syvästi uskova ihminen, pääsi pois. Isoisäni on ollut samassa kunnossa viitisen vuotta, mutta hänen tilanteensa on siinä mielessä helpompi, ettei itse tunnu tajuavan tilannetta ja on tyytyväisen oloinen. Isoäidillä oli verisuoniperäinen dementia, isoisällä on Alzheimer.



Meillä menossa päivälepo eli Titinalle pyörii. Olen itse ollut nyt väsyneempi, nukahtaisin heti jos vaan saisin tilaisuuden. Ja nyt olen nukkunut yönkin makoisasti, en juurikaan heräillyt koko yönä. Maanantaina oli vielä hirmuisesti virtaa, eipä ole enää!



Neuvolassa käytiin aamulla, th veikkaili vauvaa lähemmäs kolmi- kuin nelikiloiseksi. Katsotaan. Paino oli tippunut kun turvottelu on onneksi vähän helpottanut ja muutenkin kaikki hyvin. Venna on neuvolassa kuin kotonaan, kun joka viikko käydään. Sydänäänien kuuntelun ajan puristaa mua sormesta, se ääni taitaa vähän pelottaa.



Kohta lähdetään kyläilemään, kummipoikaamme 4kk ja isoveljeään moikkaamaan. Tiedossa hulinaa!



- tea H38+6 -

JOten kannan korteni tähän pienen pieneen pinoon. Onni nukkuu ekaa kertaa moneen päivään pihalla päikkyjä. Ajattelin, että jos nukkuis luonostaan vähän vähempi vaunuissa, nukkuis aamulla pidempään. Toiveajattelua.



Viime yö oli taas kyllä aika tapahtumarikas. Alkuyöstä, kun olin ehkä just nukahtanut, Onni heräs huutamaan. Mies meni mutta pian Onni huusi äitiä. Otin syliin ja se oli niin kauhusta kankeana, ettei koskaan. Huusi vielä mun sylissä äitiä ja puristi tiukasti kaulasta minua. Rauhoittelin tovin ja mies yritti tulla siihen pällisteleen ja rauhoitteleen. Toimitin pois, koska tämä " rumat silmät" juttu on vielä niin tuore. Ei silloin auta miehen tulla hämärässä pällistelemään kovin läheltä. Onni luultavasti taas niistä silmistä näki unta. Sängyssäkin sitten kiemurteli ja kun otin takas syliin, se ei halunnutkaan katsoa sänkyyn vaan sanoi, että mua pelottaa. Sillä on tyynyliinana sellainen Libero -kerhosta saatu sammakon pää, jossa silmät on sellaiset ulokkeet. Sitäkin sanoi nyt pelkäävän.



No, otin Onnin meidän väliin taas sitten. Ja pohtiin yöllä, että tästä taitaa pian tulla tapa, vaikken kyllä sitä halua. Tietystihan minä pelkäävän lapsen viereni otan, en minä sillä. Nukahti heti siihen mutta Onni KUORSAA. Joten minä painelin vierashuoneeseen, kunnes puoli 1 taas huudetaan äitiä. Sitten vein Onnin omaan sänkyyn ja annoin särkylääkettä kun sanoi olevansa kipeä (en kyllä usko). Sitten nukuttiin yli puoli 8. Aivan ihme yö. Tosi pahaa painajaista kyllä näki, kun oli ihan kauhuissaan reppana.



Onneksi sain itsekin sit nukuttua, muuten olisin ihan raato jo nyt ja illallahan mennään Ynksyn kanssa kylillä käymään.



Nuo vanhusten sairaalajutut on kauheita. Mun mummu sairasti Parkinsonin tautia ja joutui sairaalaan joskus yli 20-v sitten. Alkuun sai ihan vääränlaisia lääkkeitä ja yritti mm. karata ikkunan kautta sairaalasta, ties monennestako kerroksesta. Loppuvuodet oli ihan kauheita ja minä en sitten monesti käynyt häntä katsomassakaan. Mummu ei tuntenut ketään, makasi vaan sängyssä niin laihana ja suu ammollaan. Kuitenkin, kun mun eno kuoli ja äiti siitä mummulle sanoi, että sun poika on kuollut, oli mummullakin tullut kyynel silmään. Eli siis ymmärsi oman tilansa varmasti. Eno kuoli 96 ja mummu 99. Vielä silloin, kun mummu puhui, vaikkakin välillä ihan sekavia, se sanoi, että kun täältä pääsis pois. Kauhea pissan haju oli aina ovella vastassa siinä sairaalassa, jossa mummu ennen lopullista uutta vanhusten hoitopaikkaa joutui olemaan. Joten kun mummu vuonna -99 vihdoin pääsi pois, se oli nimenomaan helpotus omaisille, joskin itse olin aika murtunut. Se oli ainoa mun isovanhemmista, joista mulla oli mitään muistoja lapsuusajalta.



Sitten kun mun kummitäti on pian 97-vuotias rautarouva, voi vaan haaveilla omalle kohdalle samanlaisesta vanhuudesta. Muisti pelaa paremmin kuin kenelläkään meidän kylällä, asuu ok-talossa yksin ja ainoa riesa (pumppu tietysti reistaa jo tuolla iällä) on korvan takana oleva syöpä, johon saa kyllä hoitoa ja jota on leikattu. Lääkärit on sanoneet, ettei se syöpä ole se, joka hänen elämänsä lopettaa. Tuollaiselle ihmiselle sois sen, että sais nukkuessa vaan hiljaa lähteä.



No, johan meni vakavaksi. Nyt painun oho:n pariin.



T-P ja Onni, the nimipäiväsankari:)

Aikaisin nukkumaan on pakko päästä.



Mieskin valitteli tänään, että TAAS kerran on flunssa pahentunut. Esikoinekin vielä yskii kovasti aamuin illoin. Ei ole ab auttanut siihen vaivaan ainakaan vielä. Korvatulehdukseen sen tietty saikin. Saa nähdä pääseekö tytöt koko viikkona päiväkotiin. Taas on mummi hoitamassa.



Pitäis tehdä vielä töitäkin, mutten millään jaksais. Pakko silti alottaa, ettei jää tunnit miinukselle...



T: Ynis jonka tekis mieli vaan valittaa tympeää oloaan

Pino hiljaisena kolmesta lähtien.



TiPin kanssa illastettu. Puhumista riittäis varmaan vaikka koko yöksi, mutta nyt hajoaa tän mamman ääni jo puhumisesta:) Pitänee pysyä hiljaa huominen päivä. Kun sais vaan nukuttua. Onneksi sain puhuttua huoneen klo 17 saakka huomenna, niin ei tarvi kenttähommista palata kaupungille lorvimaan. Voin tulla hotelliin vielä lepäämään. Lentohan on vasta illalla ja kun sitä joudun odottamaan joka tapauksessa, niin ei tarvi stressata tunneistakaan. Kiva mennä kotiin, kun sielläkin on kaikki kipeänä edelleen.



Lyhyestä virsi kaunis. Öitä! Greyn anatomia kutsuu vielä...



T: Ynis

Kotiuduttu juu Ynksän kanssa syömästä. Meinasin mennen tullen nukahtaa bussiin. Tullessa kyseessä olis voinut olla sammuminen:) No ei kai, jos vähän on viiniä maistanut. Mutta siis väsyttää.



Ihmettelen pinon pienuutta. Pitääkö tässä itse laittaa pari ylim. viestiä, että tulee pinoon edes täys 10?!?



Mersu, Lempo, Kukkuu, Pile, Ampi, Tuttis, Saamuska, Manteli ja muut!!! HUHUU!!!



T-P

Nyt iski sitten tauti meillekin.Mulla ihan sairaan kipeä kurkku ja nenää pistelee eli nuha tulossa.En millään haluis nyt sairastaa(kukapa haluis..) Viime yökin oli huono,vauva-neiti valvotti. Tänään päivälläkin vauva nukkui ihan pätkäunia. Nyt onneks nukahti,pelkään vaan että taas pian herää ja valvoo.



Hyviä öitä kaikille!



Helli

Onpa lyhyt pino!



Huominen ruoka on uunissa valmistumassa et ainakaan lähimpään tuntiin ei tarvii mennä nukkumaan. Tuskinpa Aaro sitä ennen nukahtaakaan, tai toki torkahtaa mut ei vielä kuitenkaan nukahda yöunille.



Ida nukkuu jo, oli ihan poikki ku aamulla oli puistossa 1½h, sit käytiin mun koululla syömässä ym. kävelin sieltä kaupungille, ja Ida nukahti rattaisiin, nukku ehkä tunnin. Sit taas illalla oltiin luistelemassa ja ulkona toiset 1½h.



Vanhuudesta tuli mieleen mun isoäidit, toinen on 74 ja toinen 83. Kumpikin asuu kotonaan, mutta saa nähdä miten kauan tämä vanhempi enää yksinään pärjää. Muisti on mennyt ihan täysin, selkeitä hetkiä on tosi vähän. Hänellä on kädessään sellanen turvaranneke, että voi hälyttää kotipalvelusta apua, mutta ei edes ymmärrä miksi hän sieltä apua tarvitsisi. On esim. tippunu sängystä yöllä ja sit odottanu monta tuntia et tulee aamu ja vasta sit soittanu mun isälle et tuletko nostamaan :( Tämä nuorempi isoäiti taas on oikea tehopakkaus, käy joogassa, eläkeläisten kerhoissa yms. Huomenna onkin tulossa meillä käymään, Ida odottaa sitä jo innolla. Jaksaa aina leikkiä Idan kanssa ja tuo vielä ruokaakin mukanaan :)



Aaro yllätti ja nukku tänään 3h päikkärit ilman tutinlaittoja, yleensä ku sitä tuttia täytyy päiväunien aikaan laittaa monta monta kertaa. Yöllä sit taas ei tuttia syö.



Enkelille edelleen kovasti voimia rankkaan arkeen! Montako kertaa Mini syö yössä? Ku muistelen et sanoit et yhteen syömiskertaan voi mennä tunti, sehän vie jo paljon sun yöunista pois jos syö vaikka 3 kertaa. Kunpa teillä pian helpottaisi. Meillä ida aikoinaan oli sellanen et sen yösyötöissä meni helposti se tunti mut se söi vaan kerran yössä. Aaro taas syö 1-4 kertaa, mut se on yleensä vartti ja sit päästään takaisin nukkumaan.



Ynikselle ja perheelle pikaista paranemista, samoin Leannalle ja muille sairastajille!



Nyt telkkaria kattomaan

Petra, Ida ja Aaro

Jotta pino vähän kasvaisi. Meilläkin sairastetaan. Nasulla korvatulehdus, miehellä kohää ja minulla henkinen uuvahdus. Mitään ei oikein jaksaisi, vaikka c-vitamiinit tursuaa korvistakin. Tekisi vain mieli olla ja tehdä henkinen puhdistautuminen kaikesta arkikuonasta. Kauan suunniteltu kahdenkeskinen pikamatka Miehen kanssa kariutui Nasun sairasteluun ja nyt on ihan veto poissa. Seuraava (ja ensimmäinen sitten Nasun syntymän) kahdenkeskinen reissu Miehen kanssa on mahdollista kesällä. Nasu ei siis vielä kertaakaan ole ollut yötä hoidossa. Krääh. Onneksi Nasu on ollut urhea pieni sairastaja. Korvatulehduskin tuli ilmi vasta lääkärissä, kun ajattelin viedä pojan näytille varmuuden vuoksi. Kun Nasulla viime syksynä oli korvatulehdus, ei hän silloinkaan aristanut korviaan, joten oli ihan viisasta lähteä nytkin käymään varmuuden vuoksi.



Tea, matto kuulosti aika ihanalta!



T-P, oliko Onnin mielestä " rumat silmät" ensimmäiselläkin kertaa ne tyynyliinassa olevat? Voi pientä, sydäntä vihlaisi kun ajattelin pientä unista poikaa äidin kaulaan tarrautuneena. Niisk. :)



T@hti, olen miettinyt paljon naapurinne kohtaloa. Olet kyllä ihana, kun autat ihan konkreettisesti.



Nyt aa-tuuti-lullaa. Ja huomena pullea pino täynnä pulinaa, eiks joo?

Toivoo Ampi, joka on paraskin sanomaan.

Ei oo jaksanut kirjoittaa. Nyt jos sais muutaman sanasen kirjoitettua.



Ompa meillä tänään pieni pino.



Vanhempani lähtivät torstaina 2 viikoksi ulkomaille ja pikku veljeni (ikää 17.v) on sillä aikaa kunnostautunut käytöksellään. Tänään sitten en enään jaksanut ja soitin päivystävälle sosiaalityöntekijälle ja pyysin tilanteeseen apua. Minun ei kyllä hänen touhujaan pitänyt vahtia, mutta toinen siskoni 13.v ei enään edes uskaltanut kotona olla joten hän on torstaista asti ollut täällä. Onneksi tilanne tältä illallalta rauhottui. Huomenna kyllä oma alueen sosiaalityöntekijä vielä soittaa ja keskustellaan mitä tehdään. Aika voimaton oon itse tekemään mitään. Ja kun en edes oikein tiedä miten missäkin tilanteessa pitää toimia.



Veeti ja Venla ovat aivan onnessaan kun pikkusiskoni on täällä joka päivä. Tykkäävät hänestä niin kovin.



Paljon on sairastelijoita. Pikaista paranemista kaikille.



Tealla ja Leannalla on jo paljon viikkoja kasassa. Voi kohta teillä on pikkuiset nyytit sylissä.



Meijän neiti on jo niin iso tyttö. Vielä ei ole yhtään hammasta tullut. On kyllä viime päivät ollut ihmeellisen kiukkunen, josko hammaita ois tulossa.



Tuli vaan omaa napaa. Pyörii vain asiat mielessä.



Öttis, Veeti ja Venla

No huh, Öttis veljeäs :( Kurjaa että siskon pitää pelätä. Hyvä kun autat.



On tosi mini-pino.



Mulla oli päivällä 3,5tuntia omaa aikaa, Sassa meni Poitsun mukaan kaverille leikkimään. Ite sanoi että hän kanssa, ja meni :) Just eilen sanoi samalle ihmiselle ettei tuu ilman äitiä heille leikkii ;-) Käytin ajan tehokkaasti jumppaohjaaja-koulutukseen liittyvän etätehtävän tekemiseen (deadline oli kyl jo tänään, ei valmistunu). Hyvä siitä tulee, huomenna jos vaik sais lähetettyä...



Är mur tuota Poitsua edelleen. Aamulla joka päivä olen herättäny heti kasilta, ja silti taas oli kello puol 11 ennenku meni untenmaille... Mrr...



En meinaa kehtaa tunnustaa... Hilulle miljoonasti onnea lakon pidon johdosta!!! Täällä ei ihan niin totaalinen ole ollut.... Ei siitä sen enempää...Sorry :(



Huomenna paljon lisää luettavaa, joohan???





Kerppu