Olenko julma äiti? Miten ratkaisen " konfliktin" eskarilaisen kanssa?
Esikouluikäisemme sai eilen todella pitkään kaipaamansa Bratz-hevosen. Sovimme jo eilen päivällä että neiti siivoaa huoneensa (tämä ei liittynyt mitenkään hepan saamiseen). Huone oli kuitenkin vielä illalla nukkumaan mennessä siivoamatta.
Aamulla kun herättiin, sovimme ennen eskariin lähtöä että huone siivotaan heti kun tullaan kotiin, tai muuten heppa lähtee takaisin kauppaan. Muistutin asiasta kun tulimme eskarista kotiin, kaupassa poiketessamme, sekä noin miljoona kertaa muutenkin. Kotiin tullessa sanoin neidille, että nyt heti reippaasti siivoamaan huone, siinä ei mene kuin hetki niin se on siivottu. Tai muuten... heppa viedään takaisin kauppaan.
Neiti lähti reippaasti huoneeseensa " siivoamaan" , mutta joka kerta kun kurkkaasin huoneeseen siellä oli vain leikit menossa. Entistä enemmän tavaroita lattialla, hän vain istui, leikki ja lauleskeli. Kun huomasi minut ovenraossa, niin äkkiä muutama lelu laatikkoon, että muka näyttäisi että on siivoamassa.
Otin Bratz-hevosen lattialta, sekä kaikki asiaan kuuluvat tilpehöörit ja ilmoitin että olipahan kiva leikkiä yksi päivä tälläkin lelulla, mutta nyt se lähtee takaisin kun mitään ei tunnu tapahtuvan useista pyynnöistä huolimatta. Pakkasin kassiin jonka jemmasin. Johan tuli vipinää siivoukseen, kyyneleiden ja niiskutusten saatelemana huone vihdoin ja viimein tuli siivottua. Ja sitten kerjäämään lelua takaisin!!
Mutta tällä kertaa äiti olikin niin tylsä, että ilmoitti ettei lelua enää saa, kun koskaa ei mikään suju yhdellä, kahdella eikä viidennelläkään pyytämisellä. Siivoaminen on aina ollut ihan tuskaa (isosiskolla ei koskaan ole ollut ongelmia sen kanssa), aamuiset pukemiset, ruoan syönnit, kaikki asiat tehdään vitkutellen ja mahdollisimman paljon vanhempia ärsyttäen. Ja tämä ei ole mitään hetken huumaa, vaan tilanne on ollut aina tällaista, varsinkin tuon siivouksen kanssa.
Nyt pohdinkin, olenko julma äiti kun vien lapselta hänen " rakkaimman" lelunsa? En tietenkään sitä enää mihinkään kauppaan voi palauttaa, kun on kerran jo otettu paketista ulos. Mutta en sitä voi kuitenkaan lapselle heti takaisin antaakaan. Mitä te muut tekisitte? Onko hölmöä antaa lelu takaisin sitten kun seuraavan kerran joku asia sujuu ilman eri komennuksia? Vai muistaako lapsi taas vain jatkossa sen, että kyllä se tavara tulee jokatapauksessa jossain vaiheessa takaisin, ihan sama mitä tekee. Sen verran oli kallis investointi, että en sitä voi kuitenkaan kokonaan heittää hukkaan...
Kommentit (9)
että olisin ilmottanut etukäteen, siinä vaiheessa kun siivoaminen on jo kierretty pariin kertaan, että jos nyt et siivoa niin heppa menee jäähylle vaikka kolmeksi päiväksi. Ja sitten toteuttanut sen, ellei siitä huolimatta olisi siivonnut.
Täytynee muistaa ensikerralla! Toisaalta, meidän eskarilaisen on ainakin vaikea ymmärtää kuinka pitkä aika esim. 3 päivää on...
Ap
Tällainen rangaistus ei ole järkevässä suhteessa lapsen laiminlyöntiin ja sellaisen asettamisesta lapsi ei opi mitään, vaan paljon todennäköisemmin tuntee katkeruutta vielä 50-vuotiaanakin.
Sen sijaan minusta olisi hyvinkin ollut järkevää uhata panna hevonen piiloon esimerkiksi kahdeksi viikoksi. Ja sitten toteuttaa uhkaus, kun kerran huone jäi siivoamatta. Se on aivan riittävän kova rangaistus puheena olevasta laiminlyönnistä.
Jos olisin sinä, tekisin nyt seuraavaa: Menisin lapsen luokse ja kertoisin asiaa ajateltuani tulleeni siihen tulokseen, että hevosen vieminen kauppaan olisi liian kova rangaistus. Olen päättänytkin muuttaa rangasituksen niin, että lapsi saa hevosen takaisin kahden viikon kuluttua, mutta sen aikaa hevonen pysyy poissa (tietenkin voit kahden viikon sijasta vaihtaa tähän jonkun muun sopivana pitämäsi ajan, ei kuitenkaan sellaista, joka lasketaan vuosissa). En myöskään panisi takaisinsaamisen ehdoksi sitä, että lapsi käyttäytyy seuraavat kaksi viikkoa hyvin. Systeemi, jossa lasta pidetään koko ajan pienessä epävarmuudessa siitä, onko hän nyt tarpeeksi kiltisti, on todellista lapsen kiusaamista. Sen sijaan voit kyllä hyvin hevosta palauttaessasi sanoa, että hevonen voi joutua uudelleen jäähylle, jos lapsi ei pyynnöistä huolimatta siivoa huonettaan.
Vastaisuudessa olisin varovaisempi sen kanssa, että en uhkailisi rangaistuksilla, joiden toteuttaminen olisi kohtuutonta. Tällaisilla rangaistuksilla uhkaaminen ei todellakaan kerro harkitusta lastenkasvatuksesta vaan vain siitä, että aikuisen hermot ovat menneet.
Kaikista huonoin vaihtoehto on kuitenkin minusta se, jos sitten jossain vaiheessa annatkin hevosen yllättäen takaisin (kun lapsi on ollut tarpeeksi kiltisti), vaikka lapsi onkin siihen mennessä luullut, että hevonen on viety takaisin kauppaan. Silloinhan lapsi huomaa, että sinuun ei voi lainkaan luottaa. Paljon pienempi paha on se, että nyt menet heti kertomaan muuttaneesi mieltäsi. Toki tästäkin voi auktoriteettisi vähän kärsiä, mutta lapsen luottamus sinuun säilyy ja kun pidät huolen siitä, että et enää tämän jälkeen esitä älyttömiä uhkauksia, korjaantuu auktoriteettiisikin tullut kupru ajan kuluessa.
Ei meillä kauppaan asti ole viety (tai uhattu viedä, vaan laitettu jäähylle joksikin ajaksi) Usein varoitan poikaa kerran, sen jälkeen toteutan uhkauksen.
a) tavallaan " jatkaa valheen linjalla" (sori kamala sanavalinta), eli sanot jotain että kaupasta eivät enää huolineet takaisin, joten olet päättänyt rangaistuksena pitää heppaa jäähyllä jonkin aikaa (valitse itse, mikän teidän lapselle on sopiva aika)
b) mielestäni parempi ratkaisu, eli sanot lapsellesi, että olet miettinyt asiaa ja tullut siihen päätökseen, että rangaistus oli liian kova. Ja siis päätynyt siihen, että heppa on vain jäähyllä vähän aikaa.
Muista, että kun kerrot asiasta lapselle, kerro sillon kun hän ei heppaansa yhtään ajattele ja olette molemmat ihan neutraalilla tuulella. Tämä siksi, ettei hän luule saavansa heppaa takaisin kitinän ja huudon avulla, ja toisaalta ettei luule että mitä tahansa saa tehdä, kunhan jälkeen päin on kiltti (siis jos antaisit hepan vaikka sellasen jälkeen kun lapsi on ollut erityisen kilttinä).
Hyvähän tässä on paperilla olla hyvä kasvattaja =) Tiedän kyllä miten joskus meinaa hermot mennä.
Jos valehtelet, että kauppa ei huolinut hevosta takaisin (vaikka yritit viedä sen) jätät kuitenkin lapsesi mieleen sen, että yritit antaa hänelle rangaistuksen, joka oli täysin kohtuuton. Tämä voi jättää mieleen pitkän (kymmenien vuosien) katkeruuden. Minusta on paljon parempi sanoa lapselle se, että muutit mieltäsi rangaistuksen suhteen.
Oikeasti, kerrankos sitä yksi jos toinen tekee huonon ratkaisun!
Ensin kertoisin, että heppa on jäähyllä, eikä kaupassa. Tekisin lapselle tarrataulun. Joka aamu, kun pukeminen sujuu ilman kiukkua ja vitkuttelua, niin tauluun tulee yksi tarra. Kun siivoaa oman huoneen illalla, niin taas tulee tarra tai vaikka kaksi, jos urakka on ollut iso.
Esim. 15 tarran jälkeen hevonen on taas leikeissä.
Tämä saattaa toimia tai sitten ei :)
Eli oikein teit, meillä poika menee ensi syksynä eskariin, mutta samalla tavalla itse toimin, jos jotain uhkaan niin toteutan:Meilläkin on leluja lähtenyt, jos poika ei sovituista jutuista pidä kiinni. Olisko mahdollista, että tyttö tekisi jonkin pienen (tai suuremman) kotityön ja saisi lelun takaisin " palkaksi" ?