Kuinka kolmas lapsi muutti elämää?
Haaveilemme kolmannesta lapsesta. Mietityttää vain kuinka se mullistaa elämää. Lapset ovat nyt 3v ja 1,5v. He leikkivät ja touhuilevat paljon keskenään ja ovat kuin paita ja peppu. Mustasukkaisuutta ei heidän välillään juurikaan ole.
Kuopuksen lähestyessä vuoden ikää alkoi elämä helpottua ja lapset touhuta keskenään. Ajatus kolmannesta heräsi heti tämän jälkeen. Sisarus on niin suuri lahja lapselle että soisin lapsilleni useammankin sellaisen. Ajatus raskaudesta tuntuisi erityisen ihanalta siinäkin mielessä että esikoinen ymmärtäisi jo tilanteen (toisin niinkuin viime raskauden aikaan) ja olisi odotuksessa mukana. Saisi tunnustella ja ihmetellä vauvan liikkeitä ja arvuutella onko se tyttö vai poika.
Oma jaksaminen on hyvä, mietin vain että jaksaisinko vielä olla useamman vuoden koti-äitinä vaikka tähän asti siitä nauttinut olenkin.
Kertokaa kokemuksia kolmannen lapsen syntymisestä perheeseen. Olen kuullut että kolmas ei olisi niin iso mullistus kuin toinen lapsi. Pitääkö paikkansa? :)
Kiitos jo etukäteen ja aurinkoisia kesäpäiviä!
-Adeliina-
Kommentit (8)
Meillä lapset 6, 4.5 ja 2...Minusta kanssa kolmas lapsi ei mullistanut elämää juurikaan. Meillä isommat lapset oli kolmannen syntyessä 4 ja 2.5 ja ovat kyllä aivan ihanasti ottaneet pikkusisaruksen leikkeihin. Tosi nätisti hoitivat alusta lähtien ja nyt ottavat mukaan leikkeihin. Tuntuu, että kyllä tässä paljon helpommalla nyt pääsee kuin silloin kun esikoinen oli 2v.(Jos sillä tavoin ajattelee;) Vauvanhoidosta osasi tän kolmannen kohdalla nauttia ihan tosissaan! Jotenkin kaikki tuntui vaan paljon rennommalta:) Isommat sisarukset ovat jo tottuneet jakamaan asioita, niin ei se heillekään varmasti suuri mullistus ole. Ja alkuunhan vauva nukkuu niin paljon, ettei juuri heidän leikkeihin vaikuta....ja sitten kun alkaa vaikuttamaan, niin ovat jo sisarukseen tottuneet. voin kyllä suositella lämpimästi:)
Meillä lapset 3,5 ja 1,5 vuotta ja sama asia kiinnostaa. Itse asiassa on ruvettu jo pikkuhiljaa yrittämään kolmatta. Itselläni on sellainen olo, että selviämme kyllä, kun olen kotona, mutta paluu työelämään hiukan mietityttää sitten, kun se on kolmannen jälkeen taas edessä. Kolmen pienen lapsen sairastelut ym. kuormittavat aika paljon vanhempia ja työmme on sen luonteista, ettei kukaan meidän hommia hoida sillä välin kun olemme poissa ja puhelin soi ihan varmasti sairaspäivinäkin :(.
Mutta hyvillä mielin tässä ollaan ja tosiaan toivotaan, että molempien haave kolmesta lapsesta toteutuu vielä jonain päivänä.
MUTTA, siihen voi vaikuttaa sekin että esikoisen ja kakkosen välillä oli sen verran ikäeroa että siksi toinen ei tavallaan " kuormittanut" pvää vaan toi sopivasti " tekemistä" päiviin ;D
Eli esikoinen oli 4½v kun kakkonen syntyi, ja oli suhteellisen itseriittoinen kuten vessat ja pukemiset hoitui jo ilman äidin apuja jne.
Kun taas kakkosen ja kolmosen välillä oli ikäeroa liki 3v, hommaa oli näin enemmin.
No, useallahan on tosin jo esikoisen ja kakkosen ikäerot pienet joten tuskin siis koette kolmannen kuten minä ;)
Meillä kun tuo esikoinen on nyt koulussa ja kävelelvä 10½kk talossa sekä villi 3v pojankoltiainen ;D, niin läksyjen tarkistaminen, auttaminen ja ajan antaminen hieman kärsii kun 2 touhukasta siinä jaloissa saman aikaisesti. Eli meillä ainakin kolmannen tulo aiheutti kaaoottisuutta ajan antamisessa jokaiselle yksilönä, vaikka nyt ollaankin jo saatu hieman organisoitua ja rytmitettyä näitä päiviä niin että jokainen saa myös sen yksilöllisyytensä meistä vanhemmista eikä pelkkää jakamista muiden sisarusten kanssa.
Joten itse koen että kolmas teki isomman muutoksen kuin kakkosen tulo! Mutta eihän se toki tarkoita etteikö siinä pärjäisi tai ettei sitä kolmatta tahtoisi, päin vastoin =) Mistään en luopuisi mutta meillä nyt vaan koettiin että kolmannen tulo todella työllisti eikä kakkosen tulo ;)
Meillä isommat olivat 4.5v ja 3v kun vauva syntyi. Toisen lapsen saaminen oli minusta aikanaan yhtä suuri elämänmuutos kuin ensimmäisenkin: Piti oppia jakamaan aika ja huomio kahden pienen kesken, oppia tulemaan toimeen sisarusten välisen suhteen kanssa (meillä esikoinen oli valtavan mustasukkainen) jne. Pienen ikäeron takia kakkosen vauvavuosi oli myös todella rankka, kaksi syötettävää / nukutettavaa / vaipatettavaa jne... Ja meidän kakkonen oli vauvana tosi huono nukkumaan, valvotti ekat 18 kk todella paljon.
Tämä kolmosen vauvavuosi on nyt suunnilleen puolessa välissä, ja voin sanoa että leppoisaa ja mukavaa on ollut :) Osaltaan siksi että vauva on " helppo tapaus" ja osaltaan siksi, että isommat leikkivät jatkuvasti keskenään eikä mustasukkaisuutta ole esiintynyt ollenkaan. Vauva " painii eri sarjassa" isompien mielestä, jos nyt asian näin voi sanoa :) Olisin varmasti mennyt töihin ellei kolmatta lasta olisi tullut, nyt tuli muutama vuosi kotona oloa lisää mutta se ei minua mitenkään haittaa tässä vaiheessa. Itse asiassa nautin vasta nyt todella kotona olosta: Ekan kanssa olin liian epävarma, toka kun syntyi niin olin ihan kauhean uuvuksissa ja väsynyt, nyt kolmannen vauvan kanssa on tosi rentoa ja helppoa-
Meillä on kolme lasta; 6.5v, 4v ja 2.5v ja tällä hetkellä elämä tuntuu ihanalta. Toisen lapsen tulo muutti meillä paljon asioita ja varsinkin minun suhtautumista äitinä olemiseen. Uskalsin enemmän heittäytyä hetkeen kiinni ja luottaa itseeni ja omiin vaistoihini ja taitoihini. Meillä toisen lapsen tuleminen tarkoitti isomman asunnon ostamista ja vaihdoimmepa autonkin ajan hengen mukaiseen farmariautoon. Kun kolmas lapsi putkahti maailmaan, olin jo onnellisesti ehtinyt unohtaa, minkälaista on, kun vauva on talossa. Vauva on aina vauva ja vaatii oman aikansa ja hoitonsa. Vaikka meidän lapsista kukaan ei ole ollut erityisen vaativa vauva, olen aina kokenut olleeni erittäin sidottu vauvaan ensimmäisen vuoden ajan ja erityisesti sen ajan, kun olen imettänyt. Kolmas vauva oli sinänsä helpompi, sillä siskokset pitivät seuraa toisilleen. Mutta neljättä lasta en olisi jaksanut noin pienillä ikäeroilla. Tällä hetkellä nautin suunnattomasti, kuinka sisarukset rakastavat aidosti toisiaan (tietysti välillä riitelevätkin) ja koen sisarukset rikkautena toisilleen. Tällä hetkellä olisin valmis neljänteen lapseen, mutta se vaatii jo suurempia taloudellisia puitteita, joita meillä ei ikävä kyllä tällä hetkellä ole.
kolmas. Yhden lapsen kanssa vielä ehti tekeen kaikenlaista ja oli jopa tylsää välillä. Toisen kanssa joutui jo paljon enemmän suunnitella esim päikkäreitä samaan aikaan esikon kanssa jne ja sitä ainaista tappelua piti opetella kuunteleen ; ) Kolmannen kanssa olen ottanut jo rennommin. Kämppä on välillä mullinmallin vaikka koko päivän olisi siivonnut. Ja siihen olen nyt tottunut. Pyykkiä on valtavasti enemmän ja autoa jouduimme vaihtamaan sillä kolme turvaistuinta ei niinvaan mene pienen farkun takapenkille. Riippuu paljolti istuimistakin mutta meille ei mahtunu. Toki olishan voinu ostaa toisenlaiset istuimet kuin auton olishan siinä säästäny mutta auton vaihto oli anyway mielessä niin vaihdettiin sitten isompaan. Kolmannen kohdalla joutui entistä enmmän suunnitelemaan ja organisoimaan päivärytmejä samanlaisiksi kuin isommilla oli, mutta muuten kolmas ei mitenkään erityisemmin muuttanu eloa. Meillä nyt pian 7 v, 4 v ja 1 v lapset.
Äitiyttä kolmas lapsi ei paljoakaan muuttanut, kuten ei myöskään myllertänyt henkisesti. Mutta käytännössä moni asia muuttui: Taas vietetään enemmän aikaa kotona ja pihistetään rahoista, auto vaihdettiin isompaan ja pyykätään/siivotaan/tehdään ruokaa enemmän. Käytännön asiat korostuivat (joskus jopa ihmettelen että miksi jopa potentiaalisesti), aikaa menee ehdottomasti enemmän lapsiin ja oma aika odottaa ja väheni entisestään.
Meillä lapset ovat nyt 7,5v, 5,5v ja 2v. Vielä vauva-aikana ei tuntunut että elämä muuttui muuta kuin että palattiin taas vauvapyörteisiin ja taloudessa näkyi niukkenemista. Nyt kuitenkin tuntuu että aikapula vaivaa ja kotitöitä on valtavasti. Jokainen lapsi tarvitsee omaa aikaa ja isompien lasten kohdalla harrastuksetkin vievät aikaa. Iäisesti ei jaksaisi pienten lasten määrittelemää arkea ilman " eteenpäin" pääsemistä: Koko perheen harrastuksia ja mukavia lomailuja. Itsekin olisi kiva harrastaa joskus ja taloudellisesti olisi fiksumpaa käydä töissä ja pitää perhekoko pienempänä. Koulujen loma-aikoja sumplitaan seuraavat 10vuotta ja eiköhän vähintään sama aika kuljeteta lapsia harrastuksiin.
Tuo kolmas lapsi tuntuu siis näkyvän pidemmällä aikavälillä kuitenkin enemmän. Tämä varmasti riippuu paljon lasten ikäeroista (meillä juuri pisin ikäero toisen ja kolmannen välillä). Tietenkin perheiden tilanteet ovat erilaisia ja saatavissa oleva apukin vaikuttaa paljon.
jolloin piti oikeasti alkaa miettimään missä järjestyksessä asioita tehdään. Luojan kiitos tämä kolmonen on ollut helppo tapaus joten ehkä senkin takia ei mullistuksia juurikaan ole tullut sen osalta. Pyykkimäärä onkin sitten toinen asia; sitä nimittäin tulee _valtavasti_. Varsinkin nyt, kun pieni opettelee itse syömään ja juomaan ja kuolaa hampaitaan jatkuvasti ja menee tuolla ulkona. Vaatteita vaihdetaan x kertaa päivässä ja pyykkiä on sitten sen mukaisesti. Myöskin muuta siivoamista on melko riittävästi kun kuopus vetelee kaikki mahdolliset käteen tulevat asiat ulos tai alas. Tämäkin tietysti helpottaa jossain vaiheessa.
Mutta olen samaa mieltä kanssasi että suurin lahja minkä lapselle voi antaa, on sisarus. Meillä nuo isommat leikkivät tosi hyvin keskenään ja ottavat hyvin kyllä myös pienimmänkin mukaan. Teillä ikävälit ovat pienemmät joten jaksamista siinä varmasti kysytään.
Mutta meillä ollaan kyllä tyytyväisiä kolmeen lapseen ja vielä on jätetty " katastrofivara" eli jos nelonen joskus tulisi vahingossa niin ei olisi mikään grande katastrofi, mutta varsinaisesti meidän lapset on nyt tässä.