Kokemusta suunnitellusta sektiosta?
Olen joutunut käymään esikoisen kanssa läpi kammottavan " synnytyksen" , joka päättyi kiireelliseen sektioon. Sairaalassa olin yht 8 päivää. Lisäksi kokemukseni kätilöistä on negatiivinen. Nyt pelkään synnytystä ja kaikkea siihen liittyvää. Toiveeni on suunniteltu sektio, laskettu aika talvella. Olen valmis menemään pelkoklinikalle, mutta en usko että tuottaa kohdallani tulosta. Onko jollakin kokemusta kahdesta sektiosta, suunnitellusta sektiosta toisen lapsen kohdalla? Miten sektion jälkeen pärjää kahden lapsen kanssa?
Kommentit (4)
eka suunnitellusti perätilan vuoksi ja toinen kiireetön sektio etenemättömän alatiesynnytyksen vuoksi. MOlemmista kerroista toivuin tosi nopeasti, olin liikkeellä heti seuraavana päivänä, nostelin lasta jne. ihan kuten muutkin äidit. Toki sängystä nouseminen oli vaikeaa jne. Toisen kanssa kotona oli pakko nostella sitä isompaakin, mutta ei siitäkään tullut ongelmia. Mutta kuten sanoin, kohdallani on kaikki mennyt hienosti, superhyvin itse asiassa sekä leikkausten että toipumisen suhteen (ei edes juurikaan kipulääkitystä ole tarvinnut käyttää missään vaiheessa edes sairaalassa). Tiedän sitten kyllä niitä huonompiakin sektiokertomuksia, sekä suunniteltuja että kiireellisiä ja hätätapauksiakin. Varmarksi ei voi sanoa siis. Mutta niinhän se on alatiesynnytyksenkin kanssa, toisila helposti toisilla vaikeammin.
Ensimmäinen tuli 2vrk kärsimysten jälkeen vihdoin alateitse ja olin todella kipeä ja parantuminen kesti pitkään, arvet vaivaa vieläkin esim. seksissä ja menkkojen aikaan (3 vuotta ekasta synnytyksestä).
Toka tuli s. sektiolla synnytyspelkojeni takia ja toivuin huomattavasti nopeammin. Olin kyllä normaalia kipeämpi, sillä leikkauksessa kaikki ei ihan nappiin mennyt silti, vuosin verta leikkauksesa ja sen jälkeenkin kohtu ei meinannut supistua ensin, mutta sain sitten vahvat lääkkeet ja paljon kohdun painelua käsin ekan vuorokauden aikana... oli tosi kipeä arpi ja vatsa varmaan senkin takia. Mutta lääkkeitä sain niin paljon kuin halusin, ja pystyin alusta asti kyllä hoitamaan vauvaakin itse, kun vaan jaloilleni ja vessaan eka kerran sitten pääsin. Toki pyörrytti kovasti yms. mitä sektion jälkeen aina enemmän tai vähemmän. Mutta olo oli tosi hyvä, osin kyllä senkin takia, kun sain melkoiset hemohessit verenvuodon takia ja muut lääkkeet, jotka pisti olon sitten superenergiseksi. Mutta eipä se minua haitannut. :)
Esikoisen hoito (ikäeroa 1v10kk), mies hoiti ja meillä oli tätiä ja mummoa ekan viikon aikana lisäksi auttelemassa, viemässä isompaa ulkoilemaan ja siivoamassa ja ruokaa laittamassa yms. Sain itse keskittyä vauvaan, mies hoiti kaupassa käynnit ja minun passaamiset. ;)
Mulla oli toipumisaika 6vk-8vk (min) että sain alkaa edes imuroida tai nostaa yhtään esikoista. Mutta mies joutui töihin 3vk jälkeen, vaikka piti edes 4 vk olla, ja sit jouduin esikoisen kanssa pärjäämään yksin. Unohdin kerran että ei saanut nostaa (muuten vaan pökittelin pepusta ja yritin omatoimisuuteen kannustaa pientä, kiipeämään itse ja selvitä vaan jotenkin, vaikka sit pipo löysemmällä..) ja sittenpä tulikin seurauksena rasituksesta kohtutulehdus. Eli ei kannata unohtaa ja pitää ottaa tosissaan ne varoitukset. Toisilla tietääkseni on ollutkin vain 2-3vk se toipumisaika kuulemma, jos menee kaikki tosissaan nappiin. Ja mullakin tuntui jo hyvältä, en enää kipulääkkeitä tarvinnut, mutta olisi pitänyt vaan uskoa lääkärin ohjetta.
ensimmäinen sectioni oli kesällä -02, ja meni aivan suunnitellusti, ja toivuin tosi nopeasti.
Talvella -04 syntyi toinen pieni, 1 v 7 kk:n ikäerolla.
Tämä sectio ei mennyt suunnitellusti, verenhukkaa tuli 2 l (korvattiin Hemohessillä myös), ja muutakin `ei odotettua`, mutta toivuin kuitenkin suhteellisen hyvin.
Mies oli talvilomalla ja isyyslomalla varmaan kuukauden päivät yhteensä, ja sain toipua leikkauksesta ja keskittyä vauvaan :)
Hyvin pärjäsin sitten kahden pienen kanssa, mieheni palattua töihin.
Toki apunani oli koulupäiviensä päätteeksi yläasteikäinen esikoiseni :)
Eli eka oli kiireellinen sektio, josta olin tosi kipeä ja väsynyt tosin sitä edelsi 12 h yritys puskea vauva normaalitietä ulos.
Tokaa odottaessa oli synnytyksen suunnittelu, jossa lonkat kuvattiin kun eka ei mahtunutkaan ulos. Ensimmäinen lääkäri sanoi että on lievää ahtautta ja varattiin aika Jorviin uudelleen. Toisella kerralla oli eri lekuri ja sanoi että kyllä se sieltä ulos mahtuu, mutta armollisesti varasi leikkausajan kuitenkin lasketulle päivälle. Sanoi että jos lahtee syntymään ennen sitä niin sitten yritetään taas.
Kihisin raivosta, mutta olin varma että koska eka syntyi 40+12 niin ei se toinenkaan sieltä ennenaikojaan tule.
Mutta leikkaus oli tosi helppo kokemus. En olllut ollenkaan niin kipeä ja pystyin hoitelemaan vauvaa ihan kunnolla alusta lähtien. Eli ei kannata tokaa sektiota pelätä! Mulla se oli paljon helpomti kokemus kuin eka.
Tsemppiä!