2v ja ½v samaan huoneeseen??

Esikoinen oli nukkunut omassa huoneessaan muutaman kuukauden ennen kakkosen syntymää, ja se sujui ihan kivasti myös vauvan synnyttyä, vaikka vauva nukkuikin aluksi vanhempien huoneessa/perhepedissä. Kun kakkonen ei enää 4,5-kuisena syönyt yöllä, mieheni ehdotti että siirretään hänet esikoisen kanssa samaan. (Käytännössä vauva jäi samaan huoneeseen, ja vanhemmat ja esikoinen vaihtoivat huonetta). Tuntui että vauva heräsi meidän ääniimme ja me vauvan ähinöihin, ja se häiritsi nukkumista. Omaa huonetta vauvalle ei ollut, joten siirto esikoisen seuraksi oli ainoa vaihtoehto.



Alusta asti yritettiin laittaa lapset suht samaan aikaan nukkumaan (klo 20-21), esikoinenkaan ei ole koskaan tarvinnut mitään erityisiä nukuttamisrituaaleja tai vieressä istumista (poislukien muutama ilta kun siirtyi omaan huoneeseensa). Eli kumpikin lapsi sänkyynsä (sitä ennen vauvalle maito sohvalla), peittelyt ja hyvät yöt. Molemmat ovat nukkuneet hyvin, kumpikaan ei herätellyt toista yöllä, ovat kyllä aika sikeäunisia. " Iltaleikit" tulivat kuvioihin myöhemmin, kun pieninkin osasi osallistua moiseen hauskuuteen... :) Näistä selvittiin käymällä huoneessa ja lopulta uhkaamalla esikoista että joutuu muualle nukkumaan jos ei osaa pikkusiskon kanssa nukkua (esikoinen oli leikkien aloittaja). Aika hyvin on aina sujunut, joskus oli kausia että uhkasi mennä leikiksi tuo nukkumaanmeno. Tärkeää on että lapset on oikeasti väsyneitä mennessään nukkumaan!



Kolmonen syntyi kun esikoinen oli 4v3kk, ja kun yösyöminen loppui 8kk:n iässä siirtyi samaan huoneeseen toisten kanssa. Sujui edelleen ihan hyvin. Esikoinen sai oman huoneen mennessään kouluun, ja kaksi pienempää jäivät samaan. Kun nelonen oli 1-vuotias, siirtyi hän kolmosen kanssa samaan ja kaksi vanhinta jakavat taas huoneen.



Meillä ainoastaan vanhin on kaivannut omaa huonetta ja sekin tapahtunut vasta eskari-ikäisenä. Muut ovat ihan orpona jos joskus nukkuvat yksin, varsinkin kolmonen (nyt 5v) ei osaa ollenkaan käydä nukkumaan jos pikkuveli 2v ei tule samaan aikaan sänkyyn. Ja jos sängyssä oleminen meinaa mennä leikkimiseksi, toimiva uhkaus on että joutuu nukkumaan eri huoneeseen jos homma ei toimi.



Meillä siis vain hyviä kokemuksi samassa huoneessa nukkumisesta, ainoa rajoitus on ollut tuo yösyömisen loppuminen (en jaksa eri huoneessa ravata yöllä). Meillä kyllä hyväunisia lapsia, en tiedä sitten jos olisi kovinkin herkkäuninen lapsi kyseessä. Ja meillä on pyritty siihen että kaikki lapset menevät nukkumaan samaan aikaan, jotta iltarutiinit saadaan hoidettua samalla kaikille. Edelleenkin kaikki menevät sänkyyn yhdeksään mennessä, riittää koululaisille yöuneksi kuten myös 2-vuotiaalle joka nukkuu päiväunet. 5-v nukkuukin sitten aamuisin hieman pidempään, on kotihoidossa joten tuo onnistuu.

No niin, alkuperäinen kertoo nyt kokemuksia kolmen yön ajalta. Kiitoksia vaan tähän asti vastanneille.



Meillä siis päätettiin vaihtaa huoneita viikonloppuna, ja tähän asti on mennyt ihan hyvin. Ekana yönä 2-vuotias heräsi varmaan kymmenen kertaa, mutta rauhoittui pienellä lohduttamisella eikä pyrkinyt vanhempiensa huoneeseen (mikä siis meillä on ollut ongelmana). Myös pikkuveli heräsi pari kertaa kuten normaalisti, mutta lapset eivät tuntuneet häiritsevän toisiaan lainkaan. Pari seuraavaa yötä meni tosi hyvin ja lapset ovat jopa nukkuneet tavanomaista pitempään!



Esikoinen ei ole ainakaan vielä huomannut voivansa " hoitaa" pikkuveljeä yölläkin, ja tomera pikkuveli osaa jo hieman puolustautua, eli ottaa peiton pois kasvoilta ja huutaa jos tuttia törkitään silmään yms. ;) Pikkuveljen huutoon esikko yleensä vastaa hyssyttelemällä ja antamalla tutin.



Esikoinen tykkäsi heti uudesta huoneesta (kuulemma " tosi hieno!" ) ja hieman tuntuu että side pikkuveljeen on vahvistunut kun heitä yhdistää ihan oma tila.



Tietysti ongelmia saattaa myöhemmin tulla, joten edelleen otan mielelläni vastaan muitten kokemuksia. Olen myös seurannut toista ketjua vastasyntyneen ja taaperon laittamisesta samaan huoneeseen, johon on tullut mukavasti vastauksia.