3v lapsi lyö äitiä, miten kiellän johdonmukaisesti?

... mun mielestä auktoriteettia voisi kuvailla myös sanalla päättäväisyys. Eli sehän tarkoittaa sitten sitä, että jos sanot lapselle että joudut jäähylle kolmeksi minuutiksi, niin se tarkoittaa myös sitä, eli kannat lapsen takaisin jäähypaikkaan vaikka sitten 27 kertaa, ja jäähy aika lähtee siis siitä, kun lapsi suostuu paikallaan pysymään.. Ja näin tämä varmasti aika monen lapsen kohdalla onkin.. Eli aikaa ja PÄÄTTÄVÄISYYTTÄ nämä ojennuskeinot tarvitsevat (ja tietenkin pinnaa) mutta kun jaksaa pitää päänsä, niin tuloksiakin alkaa ihan varmasti tulla.



Mutta kysyisin kuitenkin vielä, että oletko ihan oikeasti kieltänyt poikaa lyömästä? Eli oletko mennyt alas hänen silmien tasolle, ottanut lyövästä kädestä kiinni ja katsonut tiukasti silmiin ja sanonut " EI" ? Oletko kertonut ihan hänen tasollaan, että lyöminen on ehdottomasti kielletty, äitiin sattuu? En tarkoita sitä että tämän pelkästään pitäisi tehota, vaan sitä, että kun lasta on ihan oikeasti ja ymmärrettävästi kielletty ja kerrottu miksi näin ei saa tehdä, menee jäähykin ihan varmasti paremmin perille.



Kasvattaminenhan on toisin sanoen " jankuttamista" =) Eli samoja asioita saa toistaa kerta toisensa perään, ennen kuin ne uppoavat. Tämähän on hyvin puuduttavaa, mutta kun jaksaa pitää linjansa, oli kysessä sitten ojentaminen tai moittiminen tai kehuminen tai kannustaminen, niin ajan myötä saa huomata, että ne asiat sittenkin ihan oikeasti menevät perille.



Tuohon kauppa hommaan, en keksi muuta kuin että jos lyöminen tiukasta kiellosta huolimatta jatkuu on poika vietävä autoon " jäähylle" odottamaan kauppareissun ajaksi, eli silloinhan iskän pitäis olla mukana, koska yksin en autoon tietenkään veisi odottamaan..



Lyökö hän muita ja missä tilanteessa lyöminen alkaa?



Tsemppiä ja päättäväisyyttä!

Mulle tuli tosta jäähystä mieleen, että muistelen lukeneeni jostain (olisko ollu Jari Sinkkosen kirja??), että jäähypaikaksi ei käy oma huone. Vaan sen pitäis olla joku tylsä paikka, missä ei oo mitään tekemistä. Huoneessahan voi touhuilla kaikessa rauhassa, eikä se tunnu " rangaistukselta" .



Mitä tulee kaupassa kieltämiseen, ni aikalailla samaa ehdottaisin ku edellinenki vastaaja. Että jos ei OIKEESTA KIELLOSTA (eli lapsen tasolla silmiin katsottu ja selkeesti sanottu kielto) huolittamatta usko, ni sit vaikka keskeytät kauppareissun!



3-vuotias ymmärtää kyllä jo tosi paljon! Niin, että luulis että oppii ja tajuaa pian olla lyömättä, ja että lyöminen sattuu ja siitä tulee toiselle pahamieli!



Tsemppiä!



Burde

> 3-vuotias ymmärtää kyllä jo tosi paljon!

niin tekee. ja siks mun on joskus vaikea ymmärtää lastani. kerran nimittäin kävi niin, että olimme molemmat menneet yhtä aikaa nukkumaan. nukumme siis samassa huoneessa, lapsen sänky vanhempien sängyn vieressä ja lapsi saa halutessaan tulla nukkumaan myös vanhempien sänkyyn, kun se ei meitä vanhempia haittaa. makuuhuoneessa ei ole juuri muuta kuin sängyt eli sillä tavalla se käynee jäähyhuoneeksi. mutta asiaan: olimme nukkumassa, mutta lapsi ei nukahtanut vaan meuhkaili omia juttujaan: höpötti juttujaan ja leikki uninallensa kanssa. pyysin olemaan hiljaa, ' jotta äiti saa nukkua' . ei vaikutusta. käskin olemaan hiljaa. jotain toisen kiellon jälkeen hän alkoi lyömään. lyöminen yleensäkin alkaa, kun olen käskenyt/kieltänyt jotain. pidin lapsesta kiinni, ettei hän voinut lyödä. puolittain huutamalla sanoin, ettei minua saa lyödä. jälleen: en tiedä, miten toteuttaa jäähy nukkumaan mennessä, pitäisikö lapsi kiskoa pois sängystä vai mitä, joten jäähyä ei tullut vaan ' huuto' . joka tapauksessa lapsi tuntui ymmärtävän, kun sanoi anteeksi ja ettei enää lyö. uskoin ja laitoin pääni tyynyyn ja silmät kiinni. jotain 7 sekunnin päästä läimähti uusi lyönti kasvoilleni.



en siis osaa lukea lastani oikein, kun luulin, että hän tosiaan ymmärsi, ettei saa lyödä, kun kerran niin sanoi ja pyysi anteeksikin. tuolloin taisi mieheni tulla komentamaan lasta, kun itse olin uudesta lyönnistä aika tolaltani.



ja juu, olen pyrkinyt kertomaan selvin sanoin lapselle, ettei minua saa lyödä. suoraan silmiin katsoen en saa kerrottua, kun lapsi väistää katsetta, mutta kasvojen korkeudella kuitenkin.



lapsi lyö pelkästään minua. ainakin toistaiseksi. isäänsä ei lyö, koska puolisoni sattuu olemaan merkittävä auktoriteetti lapselle ja lapsi on kovasti isän lapsi, vaikka minä vietän enemmän aikaa lapsen kanssa. ikätovereita lapsi ei lyö, saattaa ehkä osittain johtua siitä, että lapsi on ujo tuntemattomampien seurassa.



juttelin neuvolassakin siitä, että koen ettei minulla ole riittävää auktoriteettia. silloin tuo lyöminen ei ollut vielä alkanut, mutta koin että lapsi muuten vain ei yleensä totellut minua. neuvolan täti toi esille sellaista aspektia, että toisaalta lapsestaan tulisi osata myös nauttia ja olo hänen kanssaan tulisi olla mukavaa kummallekin. ja yhdessäolo onkin mukavaa suurimman osan ajasta. lähinnä silloin kun lapsi on väsynyt tai nälkäinen, tulee ongelmatilanteita. muuten tyypillisiä ongelmakohtia on nukkumaanmeno ja ruokailu; ruokapöydässä leikitään eikä syödä. minä kiellän ja lapsi lyö, josta jäähy. ruokatilanteessa jäähy voi olla pieni palkintokin, kun lapsi on aika pieniruokainen, niin eipä tarvi syödä, kun menee jäähylle. vaan olen kyllä surutta jättänyt ruuan väliin ja sitten seuraavalla ruokakerralla lapsella onkin ollut jo nälkä. mut lapsesta nauttimisesta: kun meillä on ongelmaa, ja lapsi lyö, on minun vaikea nauttia lapsestani.



lyöminen on sikäli ongelma, että katson pärjääväni lapsen kanssa, kun olemme kotona, kun siellä on jäähy käytössä. kauppareissutkin menee, kun menen kauppaan vain kun lapsi on kylläinen jne. jolloin kauppareissutkin yleensä sujuu ihan mukavasti.



vaan kyläilyreissut ym. ihmisten ilmoilla liikkuminen on alkanut pelottaa, kun jotenkin minua hävettää, etten pärjää lapseni kanssa ja lapsi saattaa katsoa asiakseen lyödä minua. vauva-aikana pärjäsin vauvan kanssa ihan hyvin, kun tuli jotenkin selkäytimestä, miten toimia vauvan kanssa. nyt kun lapseni on kasvanut vauvasta kolmivuotiaaksi on minulla eri tilanne. luen lapsenkasvatusoppaita tietääkseni, miten toimia. jotenkin silti tunnen, että olen lapsen kanssa aina joskus aika pihalla.



niin että miten toimia, kun lapsi lyö vaikkapa kahvipöydässä vieraspaikassa?

Vaikuttaa siltä, ettei lapsesi ota sinua tosissaan. Ja kun niin on, hän katsoo, että voi kanssasi käyttäytä miten vain, missä vain, milloin vain ja vaikka lyödä. Nyt on aika ottaa tilanne haltuun - jos et saa häntä 3-vuotiaana kuriin, voi 13-vuotiaan kanssa olla tilanne aivan kamala.

Sanoit, ettet saa katsekontaktia. Sen saat, kun käyt kyykkyyn lapsen viereen, otat _tiukasti_ leuasta kiinni ja pakotat lapsen katsomaan itseesi. Ole tiukka, jämäkkä, rauhallinen ja puhu astetta matalammalla äänellä painokkaasti. KIELLÄ. Ei, minua et lyö.

Kaupassa varoita kerran, ja jos huono käytös toistuu, jätä kärryt siihen mihin jäävät, ota lapsi olalle ja kanna ulos kaupasta, autoon ja kotiin. Tee selväksi, ettet pelleile - jos sanot jotain, niin niin tulee tapahtumaan. 3-vuotias ymmärtää jo seurauksen, eli kun kotona tulee sitten nälkä, ja sanot, että ruokaa ei nyt ole kun ei saatu ostettua sun käytöksen takia, ja seuraavan kerran päästään kauppaan silloin ja silloin, niin kyllä se alkaa uppoamaan. Kylästä lähtisin myös pois yhden varoituksen jälkeen vaikka kesken kahvipöydästä - mitä vaan, että lapsi ymmärtää sinun olevan 100 % tosissasi, etkä vain latele katteettomia uhkauksia.

SEuraavasta neuvosta tiedän saavani - varsinkin tällä palstalla - kuraa niskaan, mutta menköön: tuollaisessa kuvaamassasi nukkumaan menotilanteessa, jossa lapsi ikäänkuin " puun takaa" läimäyttää sinua, niin voisinpa itse kerran, siis KERRAN, läimäyttää takaisin. Esim. käsivarrelle, sen verran napakasti, että se tuntuu. Ja sanoisin, että tältä se tuntuu kun lyöt äitiä, tuntuko mukavalta? Tai uhkaisin, häntä, että jos et lopeta, niin läimäytän takaisin, että tiedät miltä se tuntuu. Meillä meinaan poika puri kovasti aina ja kaikkia, kunnes kerran puraisin häntä kädestä takaisin - ei ole poika sen jälkeen purrut kertaakaan minua eikä muitakaan. Ja tiedän, että tämä on vastoin kaikkea koskemattomuutta jne, mutta rikkoohan lapsesi sinunkin koskemattomuuttasi koko ajan... Tietty, jos ei yksi kerta auta, niin en toistaisi tuota. Meillä ei muuten koskaan mitkään jäähyt toimineet, enemmän toimii, kun kiellän, sitten laitan lapset toiseen huoneeseen enkä kiinnitä heihin mitään huomiota. Vähän ajan kuluttua, kun rauhoittuvat, keskustelemme asiasta. Mutta en siis laita jäähylle ja pakota olemaan yhdessä kohdassa, koska siitä saadaaan vain jatkuva taistelu uudesta aiheesta - pysyäkö jäähykohdassa vai ei.

Vielä lapsesta nauttimisesta. On vaikea nauttia lapsensa seurasta jos tavallaan jännittää koko ajan, mitä hän tekee ja kokee, ettei ole riittävä auktoriteetti jne. Joten sinun on ryhdistäydyttävä ja otettava tilanne haltuun ja oltava se auktoriteetti lapsellesi. Sanoit isän olevan auktoriteetti ja lapsen olevan tosi isän lapsi - mikä vahvistaisi sitä, että hän nauttii auktoriteetista, se tekee hänen olonsa turvalliseksi.

mulla on tosi järkeviä noi otsikot.. =)



Musta tuntuu siltä, että poikasi on päässyt yllättään sut ja tietää nyt miten sut saa pois tolaltaan ja menettämään otteen tilanteesta. Kuulostaa myös siltä että jäähy ei ole tässä tapauksessa ehkä oikea ratkaisu, koska sulla ei siis ole auktoriteettia siihen että poika myös pysyisi jäähypaikalla joka kerta eli ts myös kyläpaikassa. Ymmärrän edellisen kirjoittajan pointin takaisin läimäyttämisestä, tee niin jos haluat, mutta älä tee sitä nukkumaanmenotilanteessa. Eli tää ojentaminen pitäisi hoitaa ihan päiväs aikaan, koska mun mielestä väsynyttä lasta on muutenkin vaikea kasvattaa... Itse en läimäyttäisi takaisin, mun mielestä tilanne pitää olla kyllä ihan muulla tavalla hallinnassa. Oletko kokeillut mitä tapahtuu jos ensimmäisen lyönnin jälkeen kiellät ja toisen lyönnin jälkeen otatkin pojan syliin ja pidät ns " holding" otteessa (lapsi istuu sylissä selkä sinuun päin ja sinä kiedot kätesi tiukasti hänen ympärilleen niin että hänen kätensä on lukittu). Saman aikaisesti puhut rauhallisella mutta päättäväisellä äänellä, että äitiä ei saa lyödä jne.. Kun poika rauhoittuu (luultavasti alkaa rimpuilemaan..) kysyt että lupaako poika olla lyömättä jotta voit päästää irti. Jos lupaa niin sitten päästät irti ja jätätte tilanteen siihen, ja alatte tohuamaan ihan tavallisesti. Jos poika lyö uudestaan uusit tuon edellisen. Tämäkin vaatii päättäväisyyttä ja pitkää pinnaa, sillä tärkeintä tässä on se että pysyt rauhallisena, mutta päättäväisenä. Tätä keinoa on helppo toteuttaa myös kylässä. Tämä on toinen keino näyttää lapselle sinun fyysinen ja henkinen ylivoima. Tätä käyttäisin mieluummin kuin tuota takaisin läpsäytystä.



Itse en pitkittäisi rangaistusta, viiitaten edellisen kirjoittajan kommenttiin kauppareissusta ja siitä miten nyt ei voi syödä kun ruokaa ei saanut ostettua kun käyttäydyit niin huonosti. Se on nalkuttamista ja sitä nyt ei kukaan jaksa kuunnella. Riittää kun lähdette kaupasta ja kerrot siinä tilanteessa, miksi näin toimitaan. Tästä seuraavat kiukuttelut jätät omaan arvoonsa, ja juttelet asiasta pojan kanssa sitten taas kun on rauhoittunut.



Pidä mielessä että lyöminen on väärin eikä sinun tarvitse sitä sietää. Sinun velvollisuutesi on ojentaa lastasi tässä asiassa. Samaa mieltä olen edellisen kirjoittajan kanssa että lapsesi selvästi kokee isän turvallisemmaksi, joka johtuu ilmeisesti siitä että isä on vanhempana itsevarmempi. Älä loukkaannu, en sano että olet huono äiti tms vaan luultavasti äitinä olet vain hieman hukassa kun poika on ryhtynytkin osoittamaan omaa tahtoaan, ikävällä tavalla tosin. Mutta tiedä se että vihasta lapsi ei lyö, vaan impulsiivisuudesta ja siitä että ei kykene vielä käsittelemään tunteitaan. Sinun tehtäväsi äitinä onkin luotsata poikaa näissä tunnemyrskyissä ja ohjata purkauksia oikeaan suuntaan.



Toivottavasti olin avuksi..

Yhdyn monin tavoin edellisiin kirjoittajiin. Nyt tarvitaan johdonmukaisuutta ja päättäväisyyttä. Eikä kannata jäädä murehtimaan tämänhetkistä " voimattomuuttasi" , sillä kyllä tilanne haastava on. Tärkeintä on, että jatkossa tiedät etukäteen mitä teet missäkin tilanteessa (ainahan tulee myös yllätyksiä).

Aivan kuten tuossa edeltävä kirjoittaja kirjoittikin, en lähtisi pitkittämään rangaistusta, jos kaupasta joudutte lähtemään pois. Ei kolmevuotias sentään niin fiksu ja iso vielä ole, että häntä voi pitää nälässä, jos kaupasta ette saaneet mitään ostettua--> ei hän vielä tajua, ettei tule kotona saamaan ruokaa, jos kiukuttelee kaupassa. Kaupassa kun kiukutellaan, niin rangaistus annetaan silloin. Kun ollaan kotona tunnin päästä, ei enää rankaista lasta.



Kysyit mitä tehdä jos lapsi lyö kahvipöydässä kylässä ollessanne?



Ensin kiellät kerran, sitten annat viimeisen varoituksen (ei saa lyödä, jos vielä lyöt joudut jäähylle (lasta silmiin katsoen)) ja jos ei varoituskaan tehoa viet hänet kylässä jäähylle esim. viereisen huoneen sohvalle/tuolille tms. Muista ettet sulje ovea mihin ikinä lapsen jäähylle vietkin, oli se sitten kotona tai kylässä.

Voi olla, että joudut tekemään tämän X kymmentä kertaa tapahtui tämä sitten kotona tai kylässä. Usko pois, jossain vaiheessa lapsi alkaa tottelemaan sinua, kun hän huomaa, että jäähy on jäähy, ja äiti pitää sanansa vaikka kuinka monta kertaa poistuisin penkiltä. Kun tämä tapahtuu kylässä, niin sinusta voi tuntua nololta käyttää puolta tuntia lapsen kasvatukseen, mutta niin se vain on tehtävä, jos haluat tuloksia aikaan ja lyömisen loppumaan. Kotona kuitenkin olette enemmän ja todennäköisesti ennen seuraavaa kyläreissua jäähypenkin merkityst on lapselle auennut. Kun viet lapsen jäähypenkille, muista aina katsoa lasta silmiin ja sano, miksi hän sinne joutui (löit äitiä, et lopettanut kielloista, joudut nyt jäähylle kolmeksi minuutiksi). Kun kolme minuuttia on kulunut, muista aina sopia lapsen kanssa ja lapsen tulisi pyytää anteeksi käytöstään.



Joku kommentoi aiemmin jäähypenkin paikasta, ettei sen olis hyvä olla omassa huoneessa, kun siellä voi tehdä kivoja juttuja. Ehkä parasta on, että jäähypenkki on muualla kuin omassa huoneessa, mutta tärkeintä on se, että jäähypenkki on jokin yksittäinen rajattu paikka. Ei siis vain " oma huone" , jossa lapsi voi tehdä mitä huvittaa, vaan yksi tuoli tai sohva esimerkiksi, jolta ei jäähyn aikana poistuta leikkimään.

Kiitän arvokkaista kommenteista!





> viet hänet kylässä jäähylle esim. viereisen huoneen sohvalle/tuolille

lapsi tietää siis, että kotona tietty paikka on jäähy. kyläpaikassa sitä tiettyä jäähypaikkaa ei ole. voiko siis jäähypaikkaa muuttaa ja sanoa, että koska löit äitiä, sinun tulee nyt olla tässä jäähyllä?



ymmärtääkö 3-vuotias helposti, että kyse on samasta asiasta kuin kotona, vaikka paikka ei olekaan se sama?

Jäähy tuntuu olevan vähän muodissa nykyään. Älkää pahastuko, tuntuuhan se monella toimivan hyvällä menestyksellä. Mutta mun tuntumani on, että jäähy ei ole välttämätön kasvatuskeino. Välttämätöntä sen sijaan on kerta toisensa jälkeen näyttää, kuka viime kädessä määrää. Vanhemmalla on määräysvalta, koska vanhempi ymmärtää syy- ja seuraussuhteet ja sen, mikä on lapselle parhaaksi. Mun mielestäni 3-vuotiaan ei voi antaa päättää, syödäänkö tänään vai ei (kun lapsi ei osannut käyttäytyä kaupassa). Perustarpeista on huolehdittava. Sen lisäksi pitää rakastaa ja pitää rajoittaa.



Ei mullakaan mitään kikkoja ole tarjota. Itse otan lyövää lasta kädestä kiinni ja sanon lujasti (=päättäväisesti) lasta silmiin katsoen, että mua ei lyödä. Kellään ei ole oikeutta lyödä. Ja tätä toistetaan tarpeen mukaan. Vastaavasti, jos näen, että lapsi juuri ja juuri onnistuu hillitsemään lyömishalunsa, annan positiivista palautetta.



Olen kovettanut nahkaani sen suhteen, että uskallan ojentaa lasta myös julkisilla paikoilla, mummojen voivotteluista huolimatta. Tilanteisiin on puututtava heti eikä vasta kotona. Lasta ja lapsen reaktioita ei tarvitse pelätä, kyllä niistä selviää, kun on jämäkkä eikä alennu käytöksessään lapsen tasolle. Lapsi hakee uhmallaan rajoja ja turvallisuutta. Jos vanhempi epäröi, lapsi ei suinkaan nauti tilanteesta vaan tuntee turvattomuutta, kun huomaa olevansa niin hurja, että vanhemmatkin pelkäävät. Lapsi haastaa vanhempiaan uudelleen ja uudelleen, se on lapsen tehtävä.



Rohkeutta!

....mietitköhän sä nyt liikaa sun ojentamisen oikeutusta..? Mietitköhän sä liikaa sitä, että jos teet näin, niin onkohan se oikein ja kärsiiköhän sun lapsesi siitä ja ymmärtääkö lapsi varmasti sun pointin..? Tämän epävarmuuden lapsesi " haistaa" ja se vaikuttaa varmasti myös siihen miten lapsesi reagoi sun ojentamiseen.



Se että kiellät lastasi lyömästä on loogista ja oikein. Kun viet tottelemattoman lapsesi jäähylle, sekin on loogista. Se että teet sen niin monta kertaa että lapsesi uskoo, sekin on loogista. Mutta jos jätät asian kesken, eli jätät rankaisematta (esim kaupassa tai kylässä) jos lapsesi kiellosta huolimatta jatkaa lyömistä, se ei ole loogista ja se hämmentää lasta.



Jäähy tarkoittaa lapsen eristämistä leikeistä ja " porukasta" tietyksi ajaksi. Paikka sinällään ei ole niin oleellinen, paikka on juuri se minkä sinä ilmoitat sillä hetkellä olevan. On hyvä, että kotona jäähypaikka on aina sama. Näin jäähyä on helpompi " harjoitella" . Kylässä jäähy voi olla esim siinä tilassa missä sinä isäntäväen kanssa seurustelet, eli luultavasti toisessa paikassa kun lapset leikkivät =). Näin hän on valvovan silmäsi alla.



Älä mieti liikaa lapsen ojentamista ja kasvattamista, siitä lapsesi ei kärsi. Mutta jos et ojenna lastasi näissä tilanteissa, siitä hän pitemmän päälle kärsii.



Tsemppiä ja usko itseesi äitinä! Rajat on rakkautta, vai miten se meni...



=)



Tuttis

eli SORRY! tarkoitus ei ollut kyseenalaistaa sun alkuperäistä kysymystä (sitä vartenhan tämä palsta on että voi kysyä neuvoja muilta äideiltä!), vaan tarkoitin sitä että mietitköhän sä liikaa että teetkö oikein vai väärin. Kun äiti luottaa itseensä, niin silloin lapsenkin on helpompaa luottaa äitiinsä.



No nyt mie väistyn