" Sairaanhoitajien koulutus kehnoa"

niin ei tarvis valittaa että hoitajia valmistuu liian vähän..Oysista paljon lähtee hoitajia pois kun palkka p........ ja hoitajia liian vähän työn vaativuuteen nähden.

Pelottaisi jos tietäisi lapsensa joutuvan hänen hoiviin sairaana!

hoitajia ei ole tarpeeksi ei perehdytystä pystytä varmistamaan. Erikoissairaanhoito vaatii ja on aina vaatinut kunnon perehdyttämisen. Myös kokeneet hoitajat tarvitsevat sisäänajon siirtyessään eri tehtäviin. Vika ei välttämättä ole hoitajissa/koulutuksessa, vaikka koulutusta pitääkin tarkastella kriittisesti, vaan järjestelmässä.

Ei kelpaa mikään tavallinen hoiturin työ enää ollenkaan. Ollaan sentään korkeakoulutettuja.

vaikka tahtoa varmasti perehdytykseen on. Onhan se kaikkien etu että jokainen osaa hommansa.

Sairaahoitajakoulutus on muuttunut vuosien saatossa moneen kertaan. ja nyt ei ainakaan minun mielestäni tämä viimeinen muutos ainakaan parempaan päin, tosin se ei ole opiskelijoiden syytä.

minä ja moni muu työkaverini olemme sitä mieltä, että vanha koulutus, jossa ensin valm. sairaanhoitajaksi, sitten oltiin työelämässä ja myöhemmin erikoistuttiin, on edelleen paras.

kaikenmaailman huuhhaata opiskellaan vuositolkulla ja kenttäjaksoja vähennetään. Mutta niinkuin sanoin, jossain muussa on vika, kuin opiskelijoissa.

Nimerkillä, jokusen opiskelijan ja uuden työntekijän perehdyttänyt

Valitettavasti myös niistä, jotka ovat vastuussa meistä silloin kun emme itse siihen kykene.

aika pöhköä ja molemmista tuli sairaanhoitajia. Mun tuttu älykkö-sairaanhoitaja sanoi, että koulutus on jotain ihan turhaa. Ei opeteta mitään tärkeää. Siis aivan pinnallista ja ihan lässyn helppoa. Pistääkin sai vain kerran appelsiiniin koko koulutuksen aikana.

Koulutukseen on tullut liikaa " yleissivistäviä" aineita, kun sairaanhoitajan työ on kuitenkin hyvin käytännön läheistä. Enemmän pitäisi panostaa kädentaitoihin ja käytännön asioihin, turhaan siellä opetellaan jotain filosofiaa (samaa kurssia kuin esim. restonomit!), ennen sekin sentään oli terveydenhuollon etiikkaa ym. nimenomaan hoitotyöhön liittyvää filosofiaa, mikä sinänsä ihan tärkeää.

Joten tänne ulkomaille kai tässä koko perhe jäädään.

pätemisen tarve suhteessa lääkäreihin.

Toki olen itse hoitajana sitä mieltä, että hoitajia pitäisi arvostaa enemmän ja nähdä hoitajan oma rooli potilaan hoitotyössä eikä pelkästään lääkärin ja potilaan välissä. Mutta minusta sitä arvostusta pitäisi lähteä nostamaan nimenomaan sieltä ruohonjuuritasolta, sieltä, missä se sairaanhoitajan osaaminen tulee esiin ja miksi sairaanhoitajaa tarvitaan eikä ihan väärästä päästä eli tehdä koulutuksesta jotain " hienompaa" .

Minusta on ihan naurettavaa, kun osastolla voi olla sairaanhoitajana terveydenhuollon maisteri, en voi käsittää, mikä idea on kouluttautua maisteriksi, kun käytännössä terveydenhuollon maistereille ei ole maisteritasoisia töitä. Koko hoitotiede on ihan omituista, tuntuu, että keskitytään vaan olemaan tieteellisiä ja koitetaan saada arvostusta sitä kautta, vaikka ihan oikeasti pitäisi panostaa sinne, missä sitä työtä oikeasti tehdään.

Kyllähän se koulutus on hyvinki kehnoa, jos ottaa huomioon, millaisia asioita sairaanhoitajat ja etenkin terveydenhoitajat joutuvat työelämässä kohtaamaan.



Hyvä esimerkkinä on juuri terveyskeskuksen ajanvaraus ja nämä terveypuhelimet, missä hoitaja tekee alustavan diagnoosin potilaasta (usein siis edes näkemättä tätä).

Diagnoosi kuuluu aina lääkärille, hänhän siitä vastuun kantaa (ja saa myös vastuusen kuuluvaa palkkaa). Nyt laitetaan diagnosointiin alikoulutetut ja vastuun ja työmäärän suhteen alikoulutetut hoitajat tekemään diagnooseja. Sitten ihmetellään, miksi ihmiset eivät hakeudu ajoissa hoitoon; kun eivät saaneet lääkäriaikaa hoitajan diagnoosin vuoksi.. Surullista.

Kyllä meillä ainakin se pistäminen opeteltiin ihan ihmisillä ja perusteellisesti.



Tosin se, onko se sitä keskeisintä ammattiosaamista on asia erikseen. Ei ole mitenkään helppoa suunnitella näin laajoja erikoistumisalueita käsittävän koulutuksen pohjaa. Lain säädännön puitteissa kuitenkin tietyt perustaidot on sairaanhoitajalla oltava työskentelipä sitten teho-osastolle tai psykogeriatrisella.



Itse olen sitä mieltä, että ammattitaito syntyy vain tekemällä työtä ja oma ammatillinen kehittyminen on kunkin omalla vastuulla. Koulutuksen on annattava tietenkin perusvalmiudet itsenäiseen työskentelyyn, ja opintoja voi kyllä opiskeluaikaan syventää niiltä osin jotka kiinnostavat.

ja siis työmäärän ja työnvastuullisuuden suhteen alipalkatut hoitajat.

eli koulutukseni pitäisi olla sairaanhoitajien tasolla. Miksi näin ei ole. Sairaanhoitajien koulutuksen tasoa pitäisi nostaa huimasti. Sitten saisitte myös enemmän arvostusta ja ehkä sitä myöten palkkaakin. Tavallaan hullua, että isinööriä arvostetaan enemmän kuin sairaanhoitajaa, vaikka molemmat ovat samantasoisia tutkintoja. (Lisäkouluttauduin DI:ksi, nythän myös hoitsut voivat kai kouluttautua lääkäreiksi.)

hoitotyön osalta riittävän pitkä perehdytys tulee taata työpaikoilla potilasturvallisuuden vuoksi.



Sairaanhoitajia tulee jatkossakin valmistumaan liian vähän, koska työolosuhteet, työajat ja surkea palkkaus ei motivoi alalle.



Vanhustyöhönkin tarvittaisiin motivoituneita työntekijöitä, jotka ovat kiinnostuneita geriatrisesta hoitotyöstä ja sen haasteista, jotka ovat aivan muuta kuin se takapuolen pesu, josta tälläkin palstalla usen vaahdotaan. Toki perustoiminnoista huolehtiminen on sekin tärkeää.



Suomessa on ihan ok, että vuodeosastoilla yksi perushoitaja valvoo yksin 36-38 potilaan osastoilla yövuorossa. Sairaanhoitajalla saattaa olla kierrettävänä kolmekin osastoa ja potilaita yli 100 yövuorossa!

Hoitaminen on kuitenkin sen verran vaativaa työtä, että ilman kunnollista tutkittua tietoa sitä ei voida kehittää eikä oikeastaan edes toteuttaa. Pelkällä mutu-tuntumalla mennää hyvin helposti ojeasta alikkoon. Minä en hoitajana jaksaisi tehdä työtäni jos siinä olisi pelkästään käytännön suorittamisen taso.



Ja et ole tainnut paljon lukea ammattilehtiä viime aikoina? Jos olisit, tietäisit, että seuraavan kymmenen vuoden aikana tulee hirveä pula koulutetusta hoitoalan johtajistosta.

akateemisesti toiselta alalta ja toimin johtotehtävissä terveydenhuollon alalla. Ja olen samaa mieltä kanssasi siitä, että toki tutkittua tietoa tarvitaan, mutta jos nyt käyt katsomassa kirjastossa alan graduja, huomaat, että vain harvasta työstä on oikeasti hyötyä käytännön työssä. On muutamia, jotka lähtevät tutkijan uralle, ja tekevät varmasti tärkeitäkin tutkimuksia, mutta liian monille se on vain omaa ammatillista itsetuntoa pönkittävä asia. Vaikka sitä ammattitaitoaan pitäisi osata arvostaa ilman mitään akateemista tutkintoa, koska sairaanhoitaja ei käytännön työssään tarvitse akateemista tutkintoa vaan käytännön taitoja, ja sitä pitäisi arvostaa, koska se on vaativaa. Otetaan esimerkiksi sosiaaliset taidot. Ei niitä opi yliopistossa, mutta ovat erittäin tärkeät sairaanhoitajan työssä.

Tiedän, että johtotehtäviä tulee, mutta valitettavasti on myös paljon muita kuin terveydenhuollon maistereita, jotka ovat päteviä näihinkin tehtäviin. Ja käytännässä kun elämme niukkuuden ehdoilla, johtajaksi tarvitaan talousihmistä ennemmin kuin hoitotieteilijää.

Vierailija:

akateemisesti toiselta alalta ja toimin johtotehtävissä terveydenhuollon alalla. Ja olen samaa mieltä kanssasi siitä, että toki tutkittua tietoa tarvitaan, mutta jos nyt käyt katsomassa kirjastossa alan graduja, huomaat, että vain harvasta työstä on oikeasti hyötyä käytännön työssä. On muutamia, jotka lähtevät tutkijan uralle, ja tekevät varmasti tärkeitäkin tutkimuksia, mutta liian monille se on vain omaa ammatillista itsetuntoa pönkittävä asia. Vaikka sitä ammattitaitoaan pitäisi osata arvostaa ilman mitään akateemista tutkintoa, koska sairaanhoitaja ei käytännön työssään tarvitse akateemista tutkintoa vaan käytännön taitoja, ja sitä pitäisi arvostaa, koska se on vaativaa. Otetaan esimerkiksi sosiaaliset taidot. Ei niitä opi yliopistossa, mutta ovat erittäin tärkeät sairaanhoitajan työssä.

Tiedän, että johtotehtäviä tulee, mutta valitettavasti on myös paljon muita kuin terveydenhuollon maistereita, jotka ovat päteviä näihinkin tehtäviin. Ja käytännässä kun elämme niukkuuden ehdoilla, johtajaksi tarvitaan talousihmistä ennemmin kuin hoitotieteilijää.

No, olen eri mieltä. Ainakin minä psykiatrisen puolen hoitajana tarvitsen kyllä työni pohjaksi myös akateemista, tutkittua tietoa siitä, millaisen keinoin voin ihmistä hoitosuhteessa auttaa. Ja ylipäätään. En tiedä sitten onko tuo somaattinen puoli todella niin tyystin toimenpiteiden suorittamista, ettei siihen mitään sen kummempaa tietopohjaa tarvitakaan. Paha mennä arvoimaan, kun kokemusta ei ole. En sano sitä, etteivätkö persoonalliset soveltuuvuudet alalle olisi tärkeitä, mutta kyllä työssä minusta on oltava myös se tieteellinen perusta. Hoitotiede on vielä voimakkaasti kehittyvä nuori tieteenala, mutta turha se ei ole.

Ja taisit mainita jotain huonosta itsetunnosta tuossa ensimmäisessä kommentissasi. Mitäs muuta kuin tuollaista asennetta viljelet tuolla: " Tiedän, että johtotehtäviä tulee, mutta valitettavasti on myös paljon muita kuin terveydenhuollon maistereita, jotka ovat päteviä näihinkin tehtäviin. Ja käytännässä kun elämme niukkuuden ehdoilla, johtajaksi tarvitaan talousihmistä ennemmin kuin hoitotieteilijää." Ihme luovuttamisen meininki. Ihan tosi.