Milloin apurattaat pyörästä pois ja miten sitä harjoitellaan?

Meidän poika opetteli 4v ajamaan ilman apupyöriä. Mielestäni on ihan hyvä ikä opetella, varsinkin jos lapsi sitä itse haluaa. Meillä opeteltiin 16 tuumaisella siten että aluksi äiti/isä piti pyörästä kiinni ja poika totutteli ja harjoitteli tasapainoa. vähitellen kokeiltiin päästää välillä irti, jolloin yleensä metrin, parin päästä kaatui. sitkeällä harjoittelulla alkoi pysyä yksin pystyssä pidempiä matkoja. aina lähtiessä tarvitsi toki apua. Tämä kaikki tapahtui siis saman päivän aikana, ja oppi tuolloin ajamaan ilman appareita. yksin lähteminen ja pysähtyminen niin ettei pyörä kaadu vaati vähän enemmän harjoittelua..

Rohkeasti vain kokeilemaan!

ps. aikuisella voi selkä joutua koville kun juoksee pyörän perässä pitäen siitä kiinni :)

meillä toimittiin näin: Poika sai apupyörällisen 16" pyörän viime kesänä lumien sulattua. Ensin ajoi pari viikkoa pyörät ihan alhaalla ja sitten nostettiin ensimmäiseen säätöön. Niiden kanssa meni ehkä 1½kk:ta Kun ajo tuntui riittävän tukevalta nostettiin toiseen säätöön. Aluksi poika aristi voimakasta kallistamista, mutta tottui kuitenkin pian, koska ajoimme siinä vaiheessa noin 4km päivässä tarhamatkoja. Loppukesästä, kun olimme jo itse katselleet pojan ajoa, apupyörät eivät koskeneet oikeastaan koskaan enään maahan. olimme sopivasti kylässä paikassa, jossa heidän pojan 16" pyörästä oltiin ottamassa apuja pois.Houkuttelimme poikamme kokeilemaan, josko hänelläkin onnistuisi (on paljon nuorempi) ja lupasin pitää kiinni. Noin 100m ajon jälkeen poika kiljui " päästä irti" ja siitä se lähti. Kotona otettiin apupyörät omasta pyörästä pois ja aamulla ajoi niin ylpeänä tarhaan ilan tukea. Lähtö ja pysähtyminen tuotti tietysti vielä aikansa vaikeuksia. Tänä keväänä tuli takapakkia, nyt ei millään olisi ajanut ilman kiinnipitämistä, mutta kyllä se tänään jo alkoi onnistua.



Pitkä sekava selitys eli ensin apupyörät yös, vaikka lapsi vähän vastustaisi ja kun niiden avulla ajaa suurimmaksi osaksi ilman, että apupyörät koskettaa maahan, niin apupyöriä vaan pois ja vanhemmat juoksulenkille. Joillakin lapsilla harjoitteluun menee kesä, toisilla kolme tai vaikka enemmän. Kiirehtiä ei liiaksi kannata, vaan mennä lapsen tasapainon ja rohkeuden mukaan. Jotkut tosin tarvitsevat vähän pakottamistakin tai " potkun persuksiin"



Mukavia pyöräilyretkiä teille!

ajoi ilman, että apparit juurikaan koskettivat maahan. Sitten otettiin ne kokonaan pois, eikä poika tarvinnut lainkaan apua ilman appreita ajamiseen. Tietysti jalkojen on yletyttävä kunnolla maahan (=kantapää) ja kerrottiin, että ensin pitää jarruttaa ja sitten laittaa jalat maahan kun pyörä alkaa kallistumaan. Hyvin onnistui.

Meillä esim. kakkonen oppi ilman apupyöriä ajamaan juuri hitusen yli (ehkä pari kuukautta yli) 4v. Eli ihan ok ikä sinänsä. Toisaalta olen seurannut lapsen parin kaverin opettelua ilman apyöriä ajamisessa, toinen oppi jo 3v:na (vajaa 4v) ja toinen takkuili vielä pitkälti yli 5v:na ja jollain kaverilla vielä 6v on ajanut apupyörillä.



Vinkkeinä jos apupyörät otetaan pois (eikä pikkuhiljaa nosteta) on että jalat yltää pyörän päältä istuen maahan. Jotkut lapset eivät halua aluksi edes polkea vaan istua pyörän päällä ja potkutella maasta vauhtia ja hakevat sitä tasapainoa. Eli ilman apupyöriä ajamisen opettelussa on hyvä olla " liian pieni" pyörä alkuun, jotta ne jalat yltävät kunnolla maahan. Tämä on myös turvallisuustekijä.



Liikkeelle lähtö voi olla vaikeata ja siinä voi alussa vaikka pitää kiinni pyörästä että lapsi saa vauhtia, tai meillä se tehtii loivaan alamäkeen. Näin lapsi sai alkuvauhdin polkemiseen, eikä kaatunut heti kun paikallaan yritti ensin päästä pyörän selkään. Ja pysähtyminen on sitten taas luku erikseen ja siinä kesti hitusen opetella että se jalka laitettiin maahan, ettei kaaduttu pyörän kanssa kun vauhti loppui. Suoraan ajaminen ja polkeminen oli se helpoin juttu.



Meillä kakkosella opeteltiin ilman apupyöriä ajoa talvella, jolloin ei tullut asfaltti-ihottumaa, kun silloin oli hyvät lumipenkat ja paksu toppapuku pehmustamassa törmäyksiä. Keväällä/kesällä tätä mahdollisuutta ei samalla lailla ole, joten kaatumisessa usein sattuu enemmän. Tämä voi joillain lapsilla pistää stopin yrittämiselle, joten kannattaa alkuun ainakin pitää pitkälahkeisia ja hihaisia vaatteita (ettei ihan heti polvet ja kyynärpäät ole auki) ja ehkä hanskatkin auttaa ettei kämmenet heti ensimmäisessä kaatumisessa ole asfaltissa auki.