Miten rankaisette lastanne, jos hän satuttaa nuorempaa sisarustaan (vauvaa)?

Koeta samalla puuttua niihin SYIHIN, miksi isompi sisarus kiusaa pienempäänsä. Kokeeko hän jäävänsä paitsioon perheessänne? Saako henkilökohtaista huomiota riittävästi, siis kahdenkeskistä aikaa äidin ja isän kanssa? Kielletäänkö myös pienempää sisarusta?

-3-

mahtavaksi sisareksi jne. Eli kehu hulluna niissä tilanteissa ennenkuin mitään sattuu ;) " Voi kun sinä osaat sievästi hoitaa vauvaa" ja niin edelleen ;)

Vaikka ei vauva vielä anteeksipyynnöstä mitään ymmärrä, mutta tuhma isovelipä ei sitä tiedä. ;) Sitten keskustellaan, että ei saa tapahtua toisten ja pistän isoveljen lupaamaan niin.

Ja jäähyilyä on välillä tiukennettu ja välillä on taas tuntunut siltä, että se ei johda mihinkään, joten on löysätty linjaa. Satuttamistilanteet johtuvat selvästi huomionkipeydestä ja siitä, että olen itse hermostunut. Enkä ole riittävästi kahden esikoisen kanssa. Mutta kun en vaan JAKSA! Mies on paljon töissä ja olen kokoajan lasten kanssa. Kun saan hetken rauhaa, en jaksa viettää sitä aikaa esikoisen kanssa, vaan olen mieluummin yksin (juoksen asioilla yms.). Kierre on päällä: olen väsynyt tilanteeseen, esikoinen huomaa sen ja hermostuu itsekin ja tahtoo huomiota, satuttaa pikkuista ja saa sitä myötä minut suuttumaan ja raivostumaan. Ja mitä vihaisempi olen esikoiselle, sitä enemmän häntä tietysti harmittaa ja hän tuntee jäävänsä paitsioon. Auttakaa! Onko joku selvinnyt tällaisestä kierteestä?

No en tietenkään, mutta entinen naapuriperhe oikeasti toimi noin :-((.

Jokaikinen kerta pyydetään anteeksi ja luvataan, ettei enää satuteta pikkusiskoa, mutta ei auta mitään!



Myös tuota tv-kieltoa olen kokeillut, sekä sitä, että leikki tai mikä nyt onkaan kesken, lopetetaan välittömästi.



Pitäisköhän varata aika psykologilta/psykiatrilta..?

Jos siirryt lahjonta vaiheeseen. Palkkaat isomman sisaruksen " äidin pikkuapulaiseksi" . Ihan oikeasti teetät hänellä sitten pieniä hakuhommia, avaamaan korkin, heiluttamaan vauvalle helistintä yms. ja annat palkinnoksi halauksen ja suukon sekä paljon kehuja tai jopa jotain muutakin kivaa esim. ruksin seinälle ja kun niitä on 20 kpl, niin uuden videon tai jotain vastaavaa. Itsekin joudut haasteellisesti keksimään puuhaa isommalle sisarukselle ja automaattisesti tulee hänkin saamaan enemmän huomiota.

senhän voisi tosiaan liittää tehtäviin, jotka esikoinen tekee vauvalle.



Kiitos :)

Vauvaa voi pitää leikkikehässä, niin esikoinen ei pääse kimppuun. Tai sylissä tai liinassa... Kun vauva kasvaa ja alkaa sotkea isomman leikkejä, niin isompi voi pystyttää leikkinsä sinne leikkikehään turvaan vauvalta.



Meillä annetaan aina yksi varoitus, sitten seuraa jäähy, ja jos vielä jatkuu niin pitempi jäähy ja lopulta jäähy suljetun oven takana. Toisaalta pitää seurata myös tilannetta esikoisen kannalta, elämä ei saa mennä pelkäksi kurinpidoksi. Joskus pahantekijä on vain parasta ottaa syliin ja keskustella asiasta rakentavassa hengessä tyyliin tiedän, että sinua harmittaa joskus, mutta silti ei saa satuttaa toista.



Kannattaa korostaa hetkiä, jolloin esikoinen saa vauvan iloiseksi, esim. hassuttelemalla, silittämällä tai tuomalla tutin. Kertoa esikoiselle, millainen olo vauvalle tulee (nyt pikkuveli tuli iloiseksi, nyt pikkuveli varmaan pelästyi, pikkuveli näkee, että sinä tykkäät siitä, ja se tekee sen iloiseksi - katso nyt, miten veli tykkää sinusta ja ihailee sinua). Toisaalta kannattaa antaa esikoiselle myös huomiota, joka ei liity sisarukseen. Ja joskus on hyvä sanoa, että nyt vauva saa hetken odottaa, koska meillä on nyt kirjan luku kesken tmv. (Tähän sopii tietysti lähinnä sellainen hetki, kun vauva ei karju hädissään vaan ehkä vähän kitisee).

Hae itsellesi apua, joko ihan mielenterveystoimistosta tai sitten ostat rahalla (kai teillä rahaa on kun mies aina töissä?) kotiapua/ lastenhoitoapua. Oletko kertonut miehellesi, että olet väsynyt tilanteeseen ja tarvitsisit tukea häneltä, fyysistä ja psyykkistä?

aika ahdistunut ja väsynyt. Sairastuin myös esikoisen syntymän jälkeen masennukseen. Ehkä oloni enteilee nytkin masennusta. Täytyy puuttua asiaan nyt aiemmin, kun jaksaminen on ihan välttämätöntä.



Niin, ja olen puhunut miehelleni ongelmasta. Hän yrittää tukea parhaansa mukaan ja keksiä ratkaisukeinoja tilanteeseen.