KEINOT JA VOIMAT LOPPU - AUTTAKAA
Miellä on erittäin kovatahtoinen ja temperamenttinen tyttö. Ikää on 2,8 v. Meillä on uhmaikä parhaimmillaan ja alkaa tuntua että omat keinot ja voimat loppuvat. Aamusta aloitetaan - mikä tahansa voi laukaista kiukuttelun - ei on mieluisin sana ja pukemiseen saa varata vähintään sen tunnin.....
Hän on päivät tarhassa, mikä sopii hänelle koska on hyvin aktiivinen ja energinen lapsi mutta valitettavasti sieltä tulee myös niitä huonoja tapoja. Uusinta uutta on potkiminen, lyöminen (vain äitiä) ja SYLKEMINEN. Tämä sylkeminen saa mun veren niin kiehumaan että tuntuu että räjähtää ja ei pysty millään hillitsemään itseään....
Auttakaa nyt hyvät viisaat ihmiset ja kertokaa miten kohdata nämä raivokohtaukset ja varsinkin tuo sylkeminen!
Kommentit (3)
Hermot palaa että pätkähtää, ja se on näytettykin.
Parhaaseen tulokseen olen päässyt jäähytuolilla. Aluksi kuopus luuli, että siitä voi kävellä pois jos huvittaa, tai että siitä pääsee pois huutamalla ja raivoamalla tai toiseen vanhempaan vetoamalla.
Kun huomasi, että viedään takaisin ja tarvittaessa pidetään ja siellä ollaan kunnes rauhoitutaan, vetoomustuomioistuimia ei tunneta, alkoi tehota.
Muutama päivä siinä meni telutessa ja sitten sillä alkoi olla pelotevaikutus. Joutavanpäiväinen rissaaminen laantuu monesti jo jäähyllä uhkaamisella.
Tämä poika on vaatinut ihan hirveän päättäväistä otetta. Pysyy mukana, kun vanhempi jaksaa koko ajan rauhallisesti mutta lujasti tahtoa omaan suuntaansa. No eihän sellaista arkielämässä jaksa mikään erkkikään joka hetki.
Meillä on elämä tosin helpottamaan päin. Ikää vähän päälle kolme nyt.
Muilta sait hyviä neuvoja niihin tilanteisiin itseensä. Jos sallit, minä kysyisin tähän liittyvää asiaa: saako tyttö tarpeeksi rauhallista aikaa kotona vanhempien kanssa?
Meillä kotirauha säilyy parhaiten niin, että tyttö (3,5 v) saa jakamatonta huomiota jommalta kummalta vanhemmalta vähintään tunnin joka arki-ilta (mieluiten heti tarhasta tultua) ja viikonloppuna touhutaan yhdessä ainakin pari tuntia päivässä. Jos nämä vähimmäismäärät eivät toteudu, on meillä käsissämme aivan härö, sekopäinen tyttö, joka ei suostu puhumaan kunnolla, kävelemään tai tekemään mitään itse ja joka saa raivareita aivan mitättömistä asioista. Tämä päti myös silloin, kun minä olin töissä ja isä tytön kanssa kotona: jos en leikkinyt lapsen kanssa ainakin sitä tuntia töistä tultua, menivät asiat alamäkeen ja nopeasti.
Nämä vähimmäismäärät sopivat siis nimenomaan meille, mutta periaate tuntuu olevan yleinen: mitä enemmän lapsi saa rauhallista ja kiireetöntä vapaa-aikaa ja mieleistä tekemistä, sitä vähemmillä raivareilla selvitään. Meillä se tunnin " investointi" päivässä tekee ahdistuneesta, raivoavasta lapsesta joustavan ja hyväntuulisen (noin pääsääntöisesti ainakin ;)
tempperamenttinen ja omatahtoinen. tällähetkellä on tähän asti kovin " uhma päällä" . hänkin on päivisin hoidossa kiukuttelut alkavat kovin pienistä asioista,esm. ei haluakkaan juoda punaisesta mukista maitoa vaikka alussa nimenomaan halusi.. yleensä viikonloput ovat meillä uhman " pahinta aikaa" pieni asia voi " pilata" koko päivän!
hermot ovat meilläkin mieheni kanssa aika koetuksella! olen pitänyt itseäni rauhallisena ihmisenä joka ei kovin pian suutu,mutta on päiviä jolloin saan tehdä töitä todella etten raivostu!
eiköhän tämä ajankanssa mene vähitellen ohi,toivon ainakin!
olisiko sinulla mahdollista lähteä esm.päiväksi jonnekkin missä olisit yksin tarkoitan siis ilman lastasi?
minä olen ainakin saanut voimia kun olen välillä lähtenyt vaikka muutamaksi tunniksi kauppaan ilman lasta..
en osaa muuten sinua neuvoa,mutta meitä " kohtalo tovereita" on varmasti jotka elävät uhmaikäisen lapsen kanssa!
voimia sinulle!