syliin ja tissille nukuttajat hoi

Meillä poika 6kk ja nukahdetaan AINA syliin tuttipullolle, ja aina on pakko saada tutti suuhun, jotta imu ei lopu " kesken" . Pitäisikö joskus vaan kylmästi aloittaa unikoulu ja nukuttaa toisella tavalla? Mitä haittaa siitä on jos maidonimemiseen nukahtaa?

Edellinen kysyi: Mitä haittaa siitä on jos maidonimemiseen nukahtaa?

Minä vastaan omalta kannaltani: ei mitään.



Meillä poika on aina nukahtanut rinnalle, tuttia ei ole ollut käytössä. Päiväunille nukuttiin aikaisemmin vaunuihin, mutta kun poika kasvoi niistä ulos ja siirtyi sisälle nukkumaan, päiväunillekin nukahdettiin siitä lähtien tissille. Poikani on nyt 1 v 11 kk.. :)



Minusta pienen lapsen ei tarvitse osata nukahtaa yksin. Varsinkin vauvaikäiselle rinnalle/syliin nukahtaminen on se turvallinen ja luonnollisin tapa nukahtaa, eikä siitä tarvitse pyrkiä pois. Meillä poika osaa kyllä nukahtaa ilman rintaakin, ja välillä hän tekeekin niin, olen vain vieressä. Isänkin kanssa poika on kerran nukahtanut ilman ongelmia, kun en ehtinyt uniaikaan vielä kotiin.



Sanoisin siis, että on turha stressata (ja uskoa toisten puheita), että lapsi ei KOSKAAN oppisi nukkumaan ilman syliä/rintaa.. :) Kaikki aikanaan. Itse suosittelen unikoulun vaihtoehdoksi jotain lempeämpää lähestymistä, jos hermo alkaa mennä. Esim. Elizabeth Pantleyn No Cry Sleep Solution on ihan ok.

meillä poika nukahti aina tissillä kunnes aloitettiin kiinteät. nyt ei välttämättä tissiä jaksakaan syödä nukkumaan mennessä. saattaa nukahtaa itsestään omaan sänkyyn, mutta välillä ollaan rauhoitettu tutilla. Aikaisemmin ei huolinut tuttia, mutta 7kk iässä se alkoikin kelvata. yöllä ei kylläkään lutkuta tuttia, mutta lyhyet päikkärit saattaa nukkua tuttisuussa. Välillä arvelluttaa tuo tutin käyttö, mutta onneksi ei tosiaan aina sitä huolikaan. Äidinmaitohan on unilääkettä vauvalle, sen olen kyllä käytännössäkin todennut vaikkei suurimpia ongelmia nukutuksen kanssa ole ollutkaan ilman tissiä

Meidän nyt 10 kk ikäinen tyttö nukahti myös pitkän aikaa vain tissille, olisko ollu 5 kk kun pikku hiljaa siirsin tytön tissittelyn jälkeen omaan sänkyynsä, oli hereillä tai ei. Ja meillä tämä meni todella kivuttomasti. Jos joskus itkeskeli niin rauhoittui kun pidin vähän aikaa sylissä. Mitään unikouluja ei jouduttu ikinä pitämään eikä huutoja kuuntelemaan (en olis pystynyt). Tyttö jotenkin oppi siihen että iltatissi ja sitten unille. Välillä kyllä nukahti mun viereen tissittelyn jälkeen ja siitä siirsin omaan sänkyynsä.

Mä olen kans sen kannalla että tekee niinkuin parhaalta tuntuu, kannattaa niitä omia vaistojaan kuunnella.

Ja ainakin meillä on toiminut pikku hiljaa asioiden muuttaminen, ei mitään kertalaakista eri lailla vaan ollaan totutettu asioihin asteittain..



Nyt kun tyttö on oppinut jo istumaan ja seisomaan niin yöunille meno vähän kestää kun tytsyä saa kellistaa makuuasentoon n.10-20 kertaa ennenkuin suostuu sinne jäämään, sitten makoilen hetken samassa huoneessa ja aika nopeasti lapsi sitten nukahtaa.



Meillä ei tuttipulloa opittu syömään missään vaiheessa ja nytkin korvike juodaan nokkamukista.

Tuttia kyllä sitten imetään senkin edestä. Ja yöllä joutuu kyllä heräilemään kun tyttö itkee tippunutta tuttia, joskus enemmän ja joskus vähemmän mutta joka yö jonkun verran.



äiti ja tytsy 10kk

mutta mistä tietää itkeekö vauva tuttia vai ruokaa? Tätä olen nyt pohtinut pian kolme kuukautta... =) Enkä oikeasti ole omasta mielestäni (kovin..) tyhmä...



Välillä kun neiti syö öisin kolmen, välillä kuuden tunnin välein. Nukahtaessaan vaavi pudottaa tutin aina pois eikä sitä (?) tunteihin kaipaa. Pitäisikö kolmen tunnin päästä siis tarjota vain tuttia? Voiko vauva silloin syödä tuttia " nälkäänsä" ? Pitäisikö vain odottaa että baby herää kunnolla ennen kuin ruokin?



Tuntuu olo tän kirjoituksen jälkeen niiin yksinkertaiselta... =))

Tuohon edelliseen kysymykseen voisin kommentoida omia kokemuksia. Itsellä 5 kk ikäinen ja heräilee vaihtelevasti yöllä 1-4 kertaa. Aina ei herää kunnolla mutta itkee. Jos hän herää jo iltayöstä yritän tutilla rauhoitella, mutta useinkaan se ei riitä. Siispä annan rintaa.



En tiedä voiko sitä mistään tietääkään itkeekö vauva tuttia vai ruokaa, mutta jos tuttiin ei rauhoitu eipä auta kuin antaa sitä rintaa. Toisaalta itse ajattelen että vauva voi haluta turvaa / läheisyyttä ja siksi pelkkä tutti ei riitä. Kyllä kai sama pätee pulloruokinnassa.



Itsekin olen viime aikoina kovasti pohtinut näitä nukuttamis-juttuja ja on mielenkiintoista lukea miten muilla asiat hoituu.

ja yöt ovat menneet viimeisen kuukauden aikana ihan mahdottomiksi. Poitsu heräili n. 8 kertaa yössä tissille. Neuvolassa sanottiin että äiti on nyt niin väsynyt että menee kahdeksi yöksi sohvalle nukkumaan ja isi hoitaa pojan. Ja kas kas, poika ei herännytkään pullolle kuin kerran yössä. Kokeiltiin, että äiti tulee taas siihen pinniksen viereen nukkumaan ja rauhoittelee kun vauva itkee, ja - niinpä niin - poika heräsi taas 1-2 tunnin välein tissille. Sitten kokeiltiin semmosta, että äiti nukkuu samassa huoneessa, mutta isi on siinä välissä ja rauhoittelee kun vauva itkee. Eipä herätty taaskaan syömään kuin kerran yön aikana. Nyt meidän vauva lähtee sitten isoveljen kanssa lastenhuoneeseen nukkumaan ja siellä käydään sitten se kerta yössä antamassa maitoa. Neuvolasta sanottiin että sen pitäisi riittää tuonikäiselle. Meillä mennään vielä aika pitkälti täysimetyksellä, jonkin verran on maisteltu muitakin ruokia, mutta ei niitä vielä aterioiksi voi sanoa. Poika saa kyllä päivän mittaan paljon läheisyyttä, yöllä meillä ainakin nukutaan.

eilen illalla tulin sitten ajatelleeksi, että tuo tissille nukuttaminen taitaa liittyä ihan samaan asiaan. Pitää yrittää mahdollisimman usein laittaa vauveli sänkyyn hereillä, se varmasti auttaa tuohon yörumbaankin. Jokainenhan saa tehdä niinkuin parhaaksi katsoo ja jos se yötisuttelu ei arkea haittaa niin mikä ettei. Minä aloin mennä jo niin väsyneeksi että en meinannut päivisin pysyä pystyssä. En ollut nukkunut puoleen vuoteen kuin alle neljän tunnin pätkiä. Mulla on täällä kaks alle 2-vuotiasta, pakko jaksaa päivisin.

Meillä on nyt 10 kk vanha tyttö. Vielä pari kuukautta sitten ainoastaan minä sain tytön nukkumaan, nukutusrutiiniksi oli muodostunut alusta alkaen imetys meidän vanhempien sängyssä ja siihenhän tyttömme nukahti helposti. Tämä tapa alkoi minua kuitenkin ahdistaa paljon, kun koin, että lapsen nukahtaminen on liikaa minun läsnäolosta kiinni ja vastaavasti isällä ei ollut mitään välineitä nukuttaa tyttöä iltaunille. Ongelmana oli myös se, ettemme saaneet tyttöä siirretyksi omaan sänkyyn, hän heräsi AINA viimeistään omasta sängystä ja oli hyvin loukkaantunut kun koki meidän sängyn myös omakseen. Me taas olimme huolissamme, että tyttö tipahtaa sängystä koska hän alkoi liikkua unissaa todella paljon.

Nukutus ja nukkumispuuhat alkoi ahdistaa todella paljon ja siitä saimme voimia " unikoulun" aloittamiseen. Huudatusta emme raaskineet tehdä, vaan taktiikaksi muodostui se, että minä en enää imettänyt sängyssä, vaan imetin vähän ennen nukkumaan menoa. Sitten tyttö sai vielä maitoa pullosta. (Ihan vauvana ollessaan tuttipullo ei kelvannut, mutta joskus 7 kk iästä lähtien, kun korvikemaitoa alettiin tarjoamaan enemmän, hän oppi tuttipullon. ) Nukkumaanmenorutiiniksi muodostui kirjan lukeminen (lähinnä kuvien katselemista) ja tyttö sai pyöriä pinnasängyssä rauhassa aikuisen ollessa vieressä. Pinnasängystä otettiin pois vain, jos tyttö itki tosi paljon, mutta aina hänet laitettiin takaisin. Samalla päätin, että en enää imetä yöllä ja ennen viittä aamulla. Siihen asti olin heti tarjonnut rintaa öisin, jos tyttö heräsi, sillä tiesin hänen nukahtavan niin helposti.

Edelleenkin tyttö saattaa herätä kerran yössä, mutta omaan sänkyyn nukahtaminen ei ole enää ongelma.

Me uskomme, että tilannetta helpotti se, kun tyttö nukahti itse omaan sänkyyn ja myöskin se, että nukuttamistilanne pyrittiin pitämään kivana kirjan lukemisen avulla. Nyt nukutukseen menee aikaa noin puoli tuntia, toinen vanhemmista istuu vieressä. Tavoitteena on, että saisimme tytön nukahtamaan itse ilman vieressä istumista, mutta kaikki aikanaan...

Vielä pari kuukautta sitten olimme hyvin epätoivoisia, miten saamme saamme tytön nukkumaan omassa sängyssä, mutta nyt tilanne on toinen ja mieheni iloitsee siitä, että hänkin voi nukuttaa lastaan ja toimia iltapuuhissa tasavertaisesti minun kanssa.

minulla on ihan samanlaiset ajatukset tuosta nukuttamispuuhasta kuin sinulla. Aloinkin juuri lisäämään tähän pinoon vielä tuon ajatuksen että minunkin mies on nyt ollut oikein mielissään kun on päässyt enemmän mukaan vauvan hoitoon. Hän on innokkaana ilmoittaunut vapaaehtoiseksi rauhoittelemaan vauva yöitkuissa ja nukuttamaan häntä iltaisin. Minä olen hänellekin korostanut moneen otteeseen että ei ole ollenkaan kyse minun jaksamisestani, minähän teen mitä vaan lasteni eteen, mutta on kyse siitä, että pojat oppivat nukkumaan ja nukahtamaan. Minulla on nyt vahvasti semmoinen tunne että kuopus on nyt siinä herkkyysvaiheessa että on hyvä alkaa tehdä eroa nukkumisen ja syömisen välille. Ei meilläkään raaskita mitään unikoulua pitää, vaan vedetään vaan rajaa vähän pidemmälle, meidän vauveli kun itkee enimmäkseen vaan sellaista ' kevyttä kitinää' . Minustakin tuntuu (niinkuin joku muukin taisi sanoa tässä pinossa) että tein karhunpalveluksen sittenkin vauvelille sillä kun törkkäsin sitä tissiä aina suuhun pikkukitinöissä että saisin nukuttua. Siihen se taisi sitten aika tehokkaasti oppia. Näin sitä oppii virheistään. Toki vauvat on erilaisia ja tämä koskee vaan meidän vauvaa. Varmasti se voi monilla toimiakin.