Unikoulun tavoite?
Lapseni on nyt 10 kk ikäinen. Unikoulu aloitettiin reilu kuukausi sitten tositarkoituksella. Edelleen lapsi menee nukkumaan kovan huudon kanssa, itseasissa alkaa huutaa jo siinä vaiheessa kun tajuaa, että sänkyyn ollaan laittamassa ja herää öisin huutamaan. Iltahuudolle en enää loksauta korvia, huutelee siellä surkean ja epätoivoisen kuuloisena 10-30 min. Öisin joskus onnistuu jatkamaan unia ilman apua, mutta usein täytyy käydä ottamassa syliin ja sitten laitetaan takaisin sänkyyn, jossa huutaa taas aikansa ennen kuin nukahtaa.
Yleensähän sanotaan, että unikoulu kestää noin 3 yötä. Olemmeko päässeet koulullamme siihen tulokseen kuin pitääkin, vai onko jokin mennyt pieleen. Olin nimittäin kuvitellut, että unikoulun tulos on se, että lapsi jää noin vain sänkyyn ja nukkuu sitten yön läpi. Ainakin kun on jo näinkin " vanha" eli ei enää syö öisin.
Kommentit (4)
Meillä tyttö rupesi itkeskelemään yöllä tunnin välein 6kk ikäisenä. Tissiteltiin ja hyysäiltiin yöllä, kunnes tilanne meni siihen, että tyttö söi yöllä tosi hyvin. Jopa niin, että seuraavan kerran suostui laittamaan jotain suuhunsa klo 14. Eli eka unikoulu pidettiin 8kk ikäisenä, kunnon vanhanaikainen huudatusunikoulu. Huutamista kesti ehkä 5 yötä, mutta huuto väheni yö yöltä. No tällä päästiin eroon yösyömisestä. Parin kuukauden kuluttua rupesivat yöt taas olemaan levottomia, pidettiin taas unikoulua. Nyt yöt rauhoittuivat 3 yössä. Tytön ollessa reilun vuoden, pidettiin lempeämpi unikoulu, se kesti varmaan kuukauden. Neljäs unikoulu pidettiin varmaan joskus 1,5v:n tietämillä. Tuloksena tästä kaikesta: 3,5v tyttö nukkuu meidän välissä.
Nyt olen sitä meiltä, ettei unikoulu sovi kaikille. Esim. meidän tyttö on todella huono nukuja, vielä nykyäänkin saattaa herätä keskellä yötä. Välillä hiipii kaikessa hiljaisuudessa omaan huoneeseen leikkimään. Kun serkkunsa (18v) oli meillä yökylässä vähän aikaa sitten, oli kömpinyt hänen viereensä nukkumaan keskellä yötä. Aloittaessani noi unikoulut, uskoin vakaasti niiden auttavan. Mutta mieli on kummasti muuttunut.
vaivaa noin 8-10 kk ikäisiä lapsia. Käsittääkseni ei unikoulua noin pienelle saa edes pitää. Unikoulussa ei myöskään jätetä pitkäksi aikaa itkemään vai jätetäänköhän ollenkaan. Meillä on 9kk ja kärsii kovasti äidin ikävästä ja on ollut hoidossa yön yli ja elämä paheni. Vauveli vain lähelle nukkumaan jotta herätessään näkee äidin. Nukuta vaikka syliin, kaikki neljä on meillä tossa iässä kun lähtee liikkeelle nukutettu syliin ja ajatella nukkuvat kivasti omiin sänkyihinsä. Aikaansa kutakin vaikka ei nyt millään nukahtaisi se voi olla vain väliaikaista. Se nukahtamiskeino joka tepsii kaksi viikkoa ei ensi viikolla tehoa. Hetken hyppii vaikka yhdellä jalalla jos se vain tepsii.Kuka sitö omaa lastaan jaksaa huudattaa? Ei kukaan,kaikilla on paha olla. Nukuta vauvelisi vaikka telvisiota olohuoneessa katsellen, ne ei vielä tossa iässä oleajattelultaan niin kehittyneitä että hoksaisivat. Ajattelu ei ole kehittynyt unikoulu ideaan. Kirjavinkki Lapsen salaperäinen maailma!! Kirjoittajaa en muista.
Tietenkin itkuissa on eroa. Kiukkuitku ei kai ole niin vakavaa, mutta surkea itku ei varmaan ole lapselle hyväksi. Meillä 8 kk poika jonka nukkuminen vaihtelee suuresti. Nukutan yleensä rinnalle tai syliin tutin kanssa ja yleensä nukahtaa suht nopeasti. Sitten siirrän sänkyyn ja jos havahtuu ja alkaa itkemään niin otan takaisin syliin ja nukutan uudestaan. Joskus havahtuu kun siirrän sänkyyn mutta hetken ähellyksen jälkeen jatkaa uniaan.
Yöllä syötän 1-3 kertaa. Nukahtaa heti uudestaan. Jos ei niin nukutan syliin. Yöt on siis vaihtelevia, yleensä on helppoa mutta joskus yöt levottomia. Itkettämistä en ole harrastanut enkä aio harrastaa.
Lapsen parasta ajatellen en usko ainakaan " kovan" unikoulun olevan hyväksi. Lapsi kaipaa läheisyyttä ja turvaa ja itkullaan osoittaa ettei kaikki ole nyt kunnossa.
Sanoisin, että kannattaa kyllää luottaa omiin tunteisiin ja maalaisjärkeen. Jos lapsen itku tuntuu pahalta, se pitää pyrkiä lopettamaan.
Jaksamista öiden kanssa!
(kerroinpa vain omia kokemuksia ja ajatuksia... Perheet ja lapset on tietenkin niin yksilöllisiä että paha mennä kaikista tapauksista sanomaan ;)
Lapsemme 13kk ikäinen jo ja unikoulut käyty. Meni siihen että lapsi rupesi pelkäämään koko makuuhuonetta eli sinnepäin kun illalla vietiin/mentiin niin jo alko paniikinomainen huuto. Todettiin että tämä ei voi olla oikein, ennen ei mitään kammoa sänkyä ja makuuhuonetta kohden. Lopetettiin unikoulu koska huudot pidenty tosta 35minuutista yli tuntiin. Mietittiin että eihän tämä voi olla oikein. Nykyään, iän myötä, lapsi menee nukkumaan hienosti, ilman huutoa, tosin isän tai äidin pitää olla nukahtamisvaiheessa pinniksen vieressä ja kättä haluaa pieni hypistellä (vanhemman siis). Koen että en pysty omaa lasta piinaamaan kun ei kerta kaikkiaan yskin pysty/halua nukahtaa. Lyhyt on ihmisen vauva-aika ja uskon että aikaa kun kuluu niin menee vielä parempaan suuntaan. Perusturva on kuitenkin annettava, pieni kun ihan selvästi haluaa läheisyyttä. Noh, kukin tavallaan, näin meillä.