Apua! Miten reagoitte 1-vuotian puremiseen?
Meillä on vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen tyttö ja kahden kuukauden ikäinen vauva. Nyt viime päivinä tyttö on keksinyt puremisen. Hän puree minua todella usein silloin, kun kiellän häntä tekemästä jotakin tai suljen jonkun laatikon tai kaapin oven niin, ettei tyttö pääse penkomaan laatikkoa tai kaappia. Myös mustasukkaisuutta ja huomionhakua on selvästi: kun syötän vauvaa, niin tyttö tulee puremaan minua ja yrittää myös lyödä vauvaa ja minua. Mitään kieltoja ei tyttö usko.
Onko muilla vastaavaa? Miten toimitte tällaisissa tilanteissa? Minä kiellän muutaman kerran, katson tyttöä silmiin ja selitän, ettei näin saa tehdä, mutta ei auta: tyttö tarraa käsillään jalkaani kiinni ja iskee hampaansakin kiinni. Uudestaan ja uudestaan. Jos isä on kotona, hän hakee tytön syliinsä, mutta jos olen yksin lasten kanssa kotona (niin kuin usein olen), niin vien tytön omaan huoneeseensa ja laitan oven kiinni. Hetken päästä haen takaisin, pidän sylissä ja selitän, ettei äitiä tai ketään muitakaan saa purra, koska se sattuu.
Olenkohan liian ankara? Ymmärtääkö noin pieni lapsi, että hän tekee nyt väärin ja satuttaa äitiä? Itse ajattelen niin, että lapsi hakee rajoja ja ne täytyy hänelle näyttää. Pelkään, että jos en puutu puremiseen yms, niin tyttö alkaa pian purra vauvaa ja muita lapsia esim. kerhoissa.
Miten te muut toimitte?
Kommentit (2)
minusta rangaistus ja kiellon selittäminen puremisesta pitäisi tulla heti, eikä vasta jäähyn jälkeen. Eli ota lasta vaikka käsistä kiinni, ja mene kyykkyyn lapsen tasolle ja sano matalalla vihaisella äänellä että ei saa purra, se sattuu äitiin. Ja sitten vaikka laita se purulelu suuhun ja sano että purulelua saa purra. Se on puremista varten. Sen jälkeen jätä lapsi istumaan lattialle hetkeksi ilman huomiota ja halauksia, vaikka lapsi itkisikin. Minä toimisin näin. Meillä puremista kokeiltiin 2krt viime viikolla ja se onneksi loppui siihen. En antanut purulelua suuhun vaan kielsin ja jätin 1v2kuisen lattialle yksin kiukuttelemaan kunnes rauhoittui.
Meillä oli apua purulelusta, jonka annoin lapselle kun häntä oikein suututti. Vedin oman käden sukkelasti pois alta ja toin lelun suuhun. Sanoin että kylläpä sinua suututtaa, pure tätä lelua. Nykyään tyttö (1 v 1 kk) puree puseronsa hihansuuta tarvittaessa :-)
Lapsi on tosi vihainen kun puree. Tunne on hänelle vaikea eikä hänellä ole keinoja käsitellä sitä. Minusta parhaiten lasta voi tukea antamalla hänelle sallittuja keinoja vihan purkamiseen. Hän oppii että saa olla vihainen eikä joudu yksin tunteidensa kanssa. Jäähy on minusta liian kova keino etenkin noin pienelle joka ei vielä ymmärrä asiaa, joten siitä luopuisin. Lapsi saattaa ymmärtää asian niin että hän ei saa suuttua vaikka tuntuisi pahalta.
Tsemppiä!