Kitisevä lapsi, väsynyt äiti - muita kitisijöiden vanhempia?
Meidän 3-vuotias tyttö on ollut koko ikänsä melkoinen kitisijä. Siis aivan oikeesti. Kyse ei oo mistään ohimenevästä ilmiöstä enkä oo koskaan oo tavannut toista yhtä paljon vikisevää lasta. Kitinää saa kuunnella joka päivä moneen kertaan aiheesta kuin aiheesta. Välillä tuntuu, etten kerta kaikkiaan enää jaksa sitä. Se käy niin hirveästi korviin ja hermoon.
Tyttö alkaa vinkua usein jo heti aamusta eikä mun käytöksellä näytä olevan siihen paljonkaan yhteyttä. Vaikka kohtelisin häntä miten iloisesti ja ystävällisesti, niin ei auta. Neiti on erityisesti kotona usein tosi huonotuulinen ja kärttyisä (onneksi hän osaa olla kuitenkin myös todella ihana ja aurinkoinen). Aiemmin ajattelin, että ehkä se menee iän myötä ohi, mutta kun tätä on " jo" kolme vuotta kuunnellut, niin välillä meinaa mennä usko.
Elääkö kukaan muu vastaavassa tilanteessa? Miten toimitte, kun kitinä vaan jatkuu ja jatkuu?
Kommentit (4)
Meillä on kuopus 1v5kk ja ollut myös koko pienen ikänsä aika vaativa lapsi. Hän on kuvaamasi " kitisijä" - päivään mahtuu paljon kitinää ja itkua, vaikka miten päin oltaisiin. Välillä tuntuu kyllä, ettei kerrassaan jaksa hänen kanssaan, mutta pojalla on sitten se toinenkin puoli - kerrassaan hurmaava ja iloinen pikkuvesseli, joka kikattaa ja pelleilee.
Se ollaan huomattu, että kotona poika ikään kuin tylsistyy ja kitinää on paljon, mutta kun ollaan kylässä / kaupassa / hoidossa, hän on itse aurinkoinen. Toisaalta hyvä niin, koska kotihan se pitää olla se paikka, jossa saa kiukutella. Mutta olisihan se kiva, jos kotonakin olisi joskus kivaa... ;)
Noh, eihän tässä maamme laulukaan auta, joten pakko on jaksaa ja toivoa, että joskus tilanne muuttuu. Miehen kanssa aina naureskellaan, että viim. sitten, kun poika armeijaan lähtee... Siellä saapi sitten narista kappareille... ;)
Tsemppiä ja otetaan lohtua siitä, että meitä on muitakin! Mukavaa loppukesää teille!
Aamu alkaa heti vaatimuksilla ja tuntuu, että olen hänen palvelijansa, vaikka pidänkin tiukat rajat ja meillä ei lellitä. Mutta hänen käytöstä pahentaa väsymys, silloin mikään ei ole hyvin. Kotona kitinä on yleistä, mutta kun ollaan " liikenteessä" niin hän on tosi helppo ja aurinkoinen ja ihana eli olen todennut, että hän on vain kotona usein turhautunut, koska pitäähän minunkin tehdä kotihommia ja aina ei keritä pyöräilemään, ulkoilemaan tms. välillä pitää odottaa.
Meillä poika kolme ja on kanssa aikamoisen vaativa lapsi ja kitistä jaksaa jos sille päälle sattuu! Välillä tuntuu että ei usko yhtään mitään mitä sanoo. Nurkassa istuminen ei yleensä auta yhtään mitään. Joka asiaan sanoo aina ei ei!! Kyllähän tuo tuommoinen käytös tietysti kuuluu ikäänkin mutta kyllä se kieltämättä välillä hermoille käy! :)
Meidän tyttö on myös ollut koko ikänsä melkoinen kitisijä ja mankuja. Meillä tilanne tosin jonkin verran helpottunut vuosien myötä. jo aika pienenä huomasin, ettei tilannetta auttanut yhtään, vaikka olisin kaikki hänen kotkotuksensa toteuttanut - pikemminkin päinvastoin. Jos yritin liikaa mennä hänen mielen mukaan, hän ihan villiintyi, eikä hetken kuluttua enää itsekään tiennyt, mitä oikein halusi. Itse asiassa meillä menee sitä helpommin, mitä tiukemat rajat jaksan pitää. Meillä pahimmat kitinät syntyy aivan jokapäiväisistä asioista: pukemisesta, pesuista, syömisistä ja nukkumaan menosta. Tänä kesänä uutena kitinän aiheena ovat tulleet kaverit. Ensin hän mankuu koko aamun, kun ei ole kavereita, sitten kun joku kavereista tulee ulos, on hän tietty väärä, eikä hänen kanssaan voi leikkiä.
Monestihan lapseen pystyy vaikuttamaan, kun suuntaa hänen huomionsa muualle, mutta tähän neitiin ei ole harhautus koskaan tehonnut, kuten ei kiristyskään ja lahjontaan en halua mennä, sillä olen varma, että siitä tilanne vain pahenee.