Reilu 2-vuotiaan yöhuudot

kyse on varmaankin ihan pahoista unista, muistelen että nuo unet alkavat siinä 2 v iässä.

Meillä pojalla ihan sama homma, heräilee usein 1-2 krt yössä hirveään itkuhuutoon. On niin unessa ja sekaisin että rauhoittelu vie pitkän aikaa. Mitään erityistä poppakonstia ei taida olla. Meillä näkyy unessa herkästi päivän jännittävät tapahtumat, mutta vaikka olisi ihan normaali erittäin rutiininomainen arki voi noita yöllisiä huutoja silti tulla.



Meillä on myös 3kk vauva, joten välillä heräilevät molemmat vuoron perään.



jaksamista yöheräilyjen kanssa! eiköhän se aika tee tehtävänsä.

Meillä myös 2½v joka yleensä parikertaa yössä saa armottoman huutokohtauksen. Millään ei meinaa huutamista lopettaa. Otan ihan reippaasti syliin ja hyssyttelen hetken (välillä aika mielenkiintoista poukkoilevaa ja kaarella huutavaa tenavaa hyssytellä..) Kun lopulta rupeaa nyyhkyttämään annan joko vesihuikan, tai käytän pissalla, että herää, muuten sama huuto jatkuu heti. Lisäksi kävelee unissaan useamman kerran kuukaudessa. Niinä öinä ei välttämättä kilju.



En edes vielä uskalla toivoa, että yötsembalot rauhoittuu, sillä myös 6v esikoinen huutaa öisin. Näkee painajaisia ja ties mitä... Kaikki jännät jutut tulee uniin.



Lisäksi on kohta 5v tyttö joka käppäilee unissaan. Välillä molemmaty neitokaiset hiippailevat samana yönä, että toisen kun saa sänkyyn takaisin, niin toinen lähtee... Tämä 5v ei koskaan ole saanut samanlaisia huutokohtauksia kuin kaksi siskoaan.



Lisäksi on 4kk vauva :)

Kiva kun löytyy kohtalotovereita. Meilläkin ilmeisesti alkaa yölliset seikkailut, viime yönäilmestyi puoli viiden maissa vanhempien makuuhuoneeseen.

Vinkkejä otan vastaan jos joltain löytyy jokin poppakonsti jolla yöt sais rauhottumaan.

poika on nyt 2v2kk, ja noin kuutisen viikkoa ollaan yöllä herätty kerran, kaksi, kolme, tai jopa kolmen vartin välein..



poika kääntyilee levottomasti, kitisee ja huutaa, mutta oikeaa itkua se ei ole. ei rauhotu hyssyttelemällä silittämällä tms, millä yleensä.



huutaa " minä en.." " enkä vaamatti.." " ei.." jne.



vaikuttaa, että silittely ja muu vain pahentaa tilannetta. joskus kitinä menee nopeasti ohi itsestään, kun ei koske, mutta aika reiluun ääneen yritän pimeässä herätellä. jos valot laittaa, on hepuli hirveä.



joskus on kyllä pakko ottaa vielä unessa oleva huutava poika syliin, ja herättää täysin, kun ei tunnu muuten rauhoittuvan.

siitä tulee sitten ainakin puolentunnin rauhoittelu, ja uni jatkuu vanhempien välissä, kunnes poika on nukahtanut kunnolla, ja siirrän takaisin omaan petiin, oman sänkyni viereen.



että täälläkin on levotonta.



kotona ja hoidossa kaikki sujuu päiväsaikaan hienosti, poika on iloinen ja aktiivinen, ja kiltti.

kai tää on joku vaihe, vai?



-e-

enkä ole osannut sitä yhdistää mihinkään tiettyyn elämänvaiheeseen tai päiväohjelmaan tms. Liittynee pahoihin uniin ja mielikuvituksen kehittymiseen.



Meillä alkoi noita olemaan joskus kahden vuoden tienoilla. Nyt tyttö on 2v8kk eikä taas hetkeen ole ollut. Tässä 8kk:n aikana on ollut pari-kolme jaksoa, jolloin näitä huutokohtauksia on ollut. Mutta ovat loppuneet yhtä nopeasti kuin alkaneetkin. Kestoltaan ehkä reilu viikko kerrallaan.



Ja tosiaan ei rauhoittunut mihinkään. Samassa huoneessa nukkuu vielä vauva, mutta hän nukkui niin sikeästi ettei herännyt vaikka sisko huusi parikymmentä minuuttia täyttä kurkkua. Nyt voisi varmasti jo herätä, kun ei nuku enää niin " vauvanunta" (nyt ikää 7kk).



En enää edes muista miten hänet sitten rauhoittelin.. Syliin ei tullut, eikä koskea saanut. Mitä tahansa kysyi, vastaus oli EIIII!!! Oli puoliksi hereillä ja puoliksi unessa, tai ainakin siltä vaikutti.



Ainakin se auttoi välillä, että sanoin, että hänen vesipullonsa (on öisin tipaton nokkamuki sängyssä kun on kovasti janoinen öisin) on tippunut, että nalle (unikaveri) on varmasti taaaaaas sen potkaissut lattialle, ja sitä sitten olen ääneen ihmetellyt ja kummastellut miten hassu nallesta on tullut jne. Sitten tyttö on siitä vähän ilostunut ja lopettanut itkun. Tämä toimi ainakin jossain vaiheessa. Muutoin muistaakseni vain odotin, että itku lakkaa tai sain suostuteltua nukkumaan meidän väliin. Tulee sinne välillä öisin itsekin, tai sitten huutelee äitiä aamuyöstä että haluaa väliin.



On onneksi ohimenevää ja aika kausittaista. Netistä luin jotain silloin, googletin muistaakseni hakusanoilla kauhukohtaus/yöllinen kauhukohtaus tms. Tuli ihan joku asiantuntijan juttu aiheesta.

Me viemme tytön vessaan pissalle heti kun alkaa liikehtiä ja äännellä levottomasti ( siis ennen itkua ). Ja aina tekeekin isot pissat. Niinä öinä kun ei uneksi kovasti niin ei myöskään pissata. Joskus kun ollaan vain rauhoiteltu ja käyty vierellä, niin on ollut aamulla sänky märkä.



Toki pahoja unia nähdään meilläkin. On nähnyt jo kesästä saakka unia jossa lintuja on sängyssä. Joinakin aamuina tai päikkäreiden jälkeen ilmoittaa iloisesti että nyt ei ollut lintuja sängyssä! En ymmärrä mistä moinen on tullut!

Esikoisen huutokohtaukset alkoi pian 2-vuotissynttäreiden jälkeen. Oltiin juuri muutettu uuteen taloon, ja ajattelin että huutelu johtui uudesta talosta, ja huoneesta ja maaseudun pimeydestä. Yöllä on todella pilkkopimeää... Yövalo ei auttanut. Rauhoittui sylissä, mutta heräsi taas pian huutoon jollen nukkunut vieressä. Me otettiin askel taaksepäin ja otettiin poika samaan huoneeseen nukkumaan, omaan sänkyynsä tosin, ja johan loppui huutaminen. Onneksi makuuhuone on iso, että koko nelihenkinen perhe mahtuu mukavasti samaan huoneeseen! Mulla ei ollut sydäntä odottaa että huuto loppuu itsestään. En minäkään halua nukkua yksin, miksi sitten kaksivuotiaan pitäisi...