vauvakuumetta? (esikoinen 8kk)

.. vaikka esikoistyttäremme on vasta 3,5kk. Huomaan miettiväni lähes päivittäin koska olisi sopiva aika yrittää laittaa alulle toinenkin vauva.. Raskausaikani vierähtikin nopeasti ja tosi hyvin, ilman minkäänlaisia vaivoja.

Pieni tyttäremme on ollut niin helppo vauva ainakin tähän mennessä että en epäile yhtään ettemme pärjäisi kahdenkin kanssa. Toivottavasti seuraava vaan olisi edes puoliksi yhtä iloinen ja tyytyväinen :)



Kahden lapsen äideiltä kysyisinkin, että miten suuri ikäero olisi kaikista paras?

Ikäero 1v9kk. Aloimme yrittää kun vauva oli ½-vuotta, lähinnä koska halusin suht. pienellä ikäerolla, vaikka vauva oli päivisin vaativa, yöt sentään nukkui. Tulin siis raskaaksi, kun vauva oli 1-vuotta. Toka oli helppo vauva, eka tuli tosi mustasukkaiseksi, mutta sekin meni ohi. Se vaihe oli raskas. Nyt he ovat 5,5 ja toinen lähestyy 4 vuotta. Ovat oppineet leikkimään keskenään ja merkitsevät paljon toisilleen.

Nyt sitä mieltä kun tätä vauva-arkea ja uhmaikäisen kanssa luovimista on tässä jonkun viikon vietetty, että olisi kannattanut vielä odottaa vaikka vuoden. On melko raskasta nähdä tuon tytön mustasukkaisuus, joka purkautuu tappeluna ja kitinänä sillon kun imetän vauvaa ja vastaavasti tunnen huonoa omaatuntoa kun juttelen vauvalle ja pidän häntä sylissäni kun isompi katsoo minua alta kulmain. Yritän kyllä aina vauvan nukkuessa touhuta mahdollisimman paljon tämän isomman kanssa ja pitäisin sylissäkin, mutta hän on kovin vilkas ja meneväinen eikä taas silloin halua sylitellä kun syli olisi vapaa - mutta vauvan viedessä sylin hänkin haluaisi. Myös raskasta on koko ajan pitää silmällä lapsia, ei voi hetkeksikään jättää vauvaa esim. sängylle tai sitteriin tai mihinkään niin että tämä vanhempi ei ole katseeni ulottuvilla. On sen verran arvaamaton kun ei vielä ymmärrä että mikä sattuu toista, että voi heittää tai kalauttaa vauvaa lelulla tai vaan vääntää vauvan kättä tms. On stressaavaa koko ajan pelätä kun vauvalle vaihdetaan vaippaa tai muuten hoidetaan häntä tytön kanssa yhdessä, että ei ohimennessään tai äkkiarvaamatta satuta vauvaa. Kerrankin siskoni pitäessä vauvaa sylissä tyttö pukkasi päällään vauvaa päähän ja pelästyin aivan kamalasti. Onneksi ei mitään pahempaa kuitenkaan käynyt. Saattaa myös vetää jaloista tai painella silmiä jos vähäkään silmä välttää. Eli luulen että jos tyttö olisikin jo kolme vuotias, olisi meidän elämä hieman helpompaa, hän olisi varmasti omatoimisempikin ja ymmärtäisi paremmin asioita. Mustasukkaisuudesta en tiedä olisiko vähemmän vai enemmän jos olisi vanhempi; taitaa olla persoonallisuudessa, toiset helpommin mustiksia kun toiset. Eikä kaksi vaippaikäistä kovin helppo tilanne ole sekään...Kakkavaippoja saa välillä vaihtaa liukuhihnalla!



Että tämmöistä täältä, kannattaa tosiaan miettiä vielä josko odottelisit vähän suurempaa ikäeroa lapsillesi:)

Ja nyt kolmas tulossa. Eli kuopuksen (6kk) ja kolmosen ikäeroksi tulee 1v2kk. Meillä tärppäsi kolmannesta kierrosta, joten jos heti olisi tärpännyt ikäero olisi ollut vuoden.



Meillä on arki kahden kanssa sujunut ihan mukavasti. Aluksi sitä vähän meni luoviessa, kun kummatkin halusi jotain samaan aikaan ja tuntui ettei kädet riitä. Mutta siinäpä se on mennyt ja jotenkin nuo muksutki siihen oppii ettei äiti kaikkea ennatä HETI. Itse pidän pieniä ikäeroja hyvänä, kun on sitten kerralla ne muksut tehty ja ovat kavereita toisilleen.



Mulla alkoi oikeastaan vauvakuume heti kuopuksen syntymän jälkeen ja onneksi tuo mies oli samaa mieltä ;)



Mulla raskausajat ei ole olleet helppoja, mutta rakastan lapsiani yli kaiken ja heidän takiaan olen valmis nauttimaan raskaudestani.



Terveisin AIHA rv 6+4 ihanan pahonvoinnin ja väsymyksen kera

Tulin raskaaksi kun esikoinen oli 9kk. Halusimme lapset pienellä ikäerolla niin, että heistä olisi sitten toisilleen seuraa. Meillä on ollut erittäin rankka puoli vuotta kun esikoisella alkoi uhma vauvan syntymän jälkeen ja ilmassa oli myös paljon sisaruskateutta. Meidän esikoinen on erittäin temperamenttinen ja vilkas tapaus. Kuopus on rauhallinen ja herkkä. Olemme silti erittäin tyytyväisiä, että teimme näin. Tiesimme, että on rankat ajat tulossa ja olimme siihen henkisesti valmistautuneet. Nyt on sellainen olo, että koko ajan helpottaa. Esikoinen on laitettu päivähoitoon pariksi päiväksi viikossa, koska tuntuu, ettei hän jaksa katsoa vauvan hoitamista täällä kotona joka päivä. Kaikki lapset eivät varmasti vielä 2-vuotiaina kaipaa lisävirikkeitä, mutta meillä toimii näin. Olin ajatellut pitää molemmat kotona 3-vuotiaiksi, mutta suunnitelmat muuttuivat, ja muuttuvat koko ajan ihan lasten tarpeiden mukaan. Ehkä sitten kun pojat leikkivät yhdessä ei päivähoitoa enää tarvita. Jos ap sun tekee mieli lisää vauvoja, ei muuta ku niitä tekemään! :)