Uhmiksista...

Tekevätkö teidän uhmaikäiset pahojaan paljon?

Kiukkua ja raivareita uhmaikäisellä riittää, mutta siis tarkoitan tällasia kukkaruukkujen mullista tyhjentämistä, koristehiekkojen lattioille kaatamista, puhtaiden petivaatteiden repimistä lattialle ja niiden pyörittämistä, salaa kiipeilemistä keittiössä ja kaappien availuja ja sieltä esim keksien nakertelua yms yms..

Tuntuu hassulta kysyä tällaista, vaikka tuo meidän 2,5 vuotias tyttömme on toinen lapsemme, mutta ensimmäinen lapsi on kertakaikkiaan ollut niin kiltti aina että en edes muista onko hän tehnyt koskaan samanlaista.



Yksikin aamu tuossa herätessäni, olin torkkunut vuoteessa tyyliin " toinen silmä auki" noin 20 minuuttia lasten heräämisen jälkeen, ja tuo ihana terminaattorimme oli jollain kumman kiipeilysysteemillä saanut käsiinsä minun ehkäisypillerini.

Löysin ne vessan lattialta ja hädissäni rupesin laskemaan että montako pilleriä puuttuu, ja sain luvuksi 4kpl.

Tietysti luullut niitä nameiksi, vaikka olen monta kertaa pilleriä napatessani sanonut että nämä ovat äidin lääkkeitä, ei karkkeja.



Luin lääkeselosteen pakkauksesta ja soitin myrkytystietokeskukseen kun numero oli selosteessa, ja kysyin että voiko se olla vaarallista.

Sanottiin että vain pahaa oloa voi hieman tulla, ei muuta, että ei tarvitse huolehtia sen enempää.



Tämän jälkeen lukitsin lääkkeet niin korkealle että hyvä että itse edes saan ne otetuksi. Muita lääkkeitä meillä ei kyllä edes ole koskaan esillä ollutkaan, ja nuokin oli aika korkealla hyllyllä kuiva-ainekaapissa.



Isoveljen (4,5v) kanssa keksitään kaikki pahat silloin tällöin, mutta enemmän raivon partaalle saa se että tyttö saa päähänsä jotain omaa, jotain sen verran pahaa ettei isoveli uskalla sellaista tehdä.



Kengät levitellään kenkätelineesta eteisen lattialle ja se on, ahh niin ihanan hauskaa tytön mielestä!

Dvd-telineestä leffat alas lattialle, kynät kiipeillään hakemaan ja piirrellään seinät, matot, kaapit ja lattiat. Tätä osaa harrastaa myös isoveli.

Tämä on siis tällaista tavaroiden alas vetämistä, lattioille levittelemistä, kiipeilemistä, salaa syömistä jne.

Ja kyse ei ole siitä että olisi nälkä, eikä kyse myöskään ole siitä että äiti ei jaksaisi katsoa lastensa perään vaan tuo tuntuu kaikki tapahtuvan aivan silmän räpäyksessä.

Kun tytölle juttelee, vaikuttaa hän kuitenkin varsin fiksulta ja kun kysyn että saatko sinä tehdä niin, niin vastaus tulee kyllä kuin apteekin hyllyltä että en saa. Kun esitän kysymyksen niin että mitä sinun pitää tehdä jos esim tyttö on sotkenut huoneensa kamalaan kuntoon niin saan kokonaisen lauseen oikeaksi vastaukseksi.



Tämän äidin jaksamus alkaa olla lopussa, arjesta ilo hävinnyt.

Arki on yhtä tavaroiden suoristelemista, lattioiden ja pöytien pyyhkimistä, tiputettujen tavaroiden nostelemista ja kahdelle terminaattorille huutamista, omien raivareiden ja itkun pidättelemistä jne...

Tässä osa arjestamme, ja pakkohan tähän on vielä purata sekin, että toi helv***in imurikin hajosi, samoten televisio, ja mieskin on kärttyinen aina raskaista töistä kotiin tullessaan!

Anteeksi kovasti...



Että tekevätkö muiden lapset kovasti pahojaan vai onko tytössä jotain kummaa? :)