Onko muita 4-vuotiaana lukemaan oppineiden vanhempia paikalla?
Kiinnostaa vaan, että miten tavallista tuo on. Ja pitkästyyköhän lapsi aikanaan eskarissa/koulussa tavaamiseen?
Kommentit (6)
Esikoinen oppi 3-vuotiaana, yksi oppi 4-vuotiaana. Muutkin ovat oppineet ennen kouluikää lukemaan. Kukaan ei ole pitkästynyt koulussa, koska oppilaat jaetaan ryhmiin lukutaidon mukaan. Sitä paitsi suurin osa kouluun menevistä osaa nykyään lukea. Eskaria lapsemme eivät ole käyneet.
Päiväkoti ehdottelee nyt että esikoinen menisi kouluun 6v:na, mutta en taida suostua. Tyttö on kyllä muutenkin oppivainen ja näppärä, laskee kolmannen luokan matikankirjaa, ja opiekelaa avaruusasioita kirjoista, on nyt 5v. Mutta saapahan olla vielä ilman koulun paineita vuoden kuten muutkin ikäisensä. Eiköhän ne opettajat osaa eriyttää niitäkin, jotka osaavan hieman keskimääräistä enemmän. Sitä paitsi nykylapsista suurin osaa lukea kouluun mennessään, koska oppivat sen eskarissa.
Oli koulussa pari ensimmäistä vuotta edellä muita, mutta pikkuhiljaa muut ottavat kiinni. Hyvä opettaja osaa ottaa tasoerot huomioon. Ensimmäisinä kouluvuosina erot ovatkin huomattavia. Tyttö sai lisätehtäviä ja vaikeampia kirjoja tehtäväkseen tunneilla ja auttoi myös muita oppilaita. Kannattaa muistaa, että aikaisin lukemaan oppivat lapset saavat käsiinsä lehtiä, kirjoja yms., jotka eivät ole heidän ikäisilleen tarkoitettuja. Aikaisin lukevat eivät kuitenkaan ole yhtään sen kypsempiä käsittelemään " aikuisten juttuja" , kuin muutkaan ikäisensä :)
ja saatan olla hiukan muinaismuisto kertomaan kokemuksistani, mutta en pitkästynyt koulussa, koska meillä oli edistyksellinen opettaja ja äidinkielen tunnit luin omia kirjojani, kun muut opettelivat lukemaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että tavuttaminen on tärkeä taito myös kirjoittamisen kannalta ja sitäkin olisi hyvä harjoitella, vaikka lukeminen sujuisi jo.
Sitten hiukan tuoreempaan esimerkkiin: mieheni siskontyttö oppi lukemaan varmaan jo 3-vuotiaana ja on kieltämättä ollut toisinaan pitkästynyt tunneilla. Siinä vaaditaan opettajalta hyvää silmää ja eriyttämisen taitoja, ettei niin kävisi.
Kummipoikani on näitä " ihmelapsia" , jotka oppivat lukemaan 3-vuotiaana ja laskevat kertol´talua 5-vuotiaana, mutta sosiaalisissa taidoissa ja itsenäisyydessä ei ollut nii kehittynyt, joten vanhemmat eivät todellakaan edes harkinneet aikaisemmin kouluun laittoa, mikö oli mielestäni oikea hyvä päätös. Ja olen ymmärtänyt, että pojan kohdalle on sattunut hyviä opettajia, jotka ovat osanneet antaa tason mukaisia lisälaskutehtäviä etc.
Se on kyllä totta, että Suomen koulusystemistä voi päästä läpi ällän papereilla oppimatta kunnolla opiskelemaan, kun selviää niin helpolla, mutta en usko että se parista ekasta luokasta vielä on kiinni.
siinä 5-v synttäreiden paikkeilla. Jo esikoulussa luin toisille lapsille ääneen kirjoja, aikuisia kun oli vähän ja meitä lapsia paljon. Ekalla luokalla luin kotona mm. Viisikoita ja muita ihan kunnon kirjoja. Jouduin kuitenkin koulussa toisten kanssa opettelemaan kirjaimia ja tavaamista, mikä oli turhauttavaa. Koulunkäynti oli todella tylsää ja tuntuu, että sen ansiosta en koskaan oppinut kunnolla opiskelemaan ja tekemään töitä sen eteen, kaikki oli liian helppoa. Pidemmälle opiskelu ei kuitenkaan onnistu lukematta.
Uskon (ja toivon) kyllä, että nykyään otetaan vähän paremmin huomioon erilaisuus. Kannattaa myös vaatia sitä koululta, sillä kaikille on tärkeää saada onnistumisen tunteita uuden oppimisesta!
En osaa yhtään sanoa, kuinka tavallista tuo aikaisin lukemaan oppiminen on. Minulla on kyllä monta tuttua, jotka on oppineet lukemaan 4-5 -vuotiaana.
Niin, ja itse opin kyllä ihan opettamatta, vain kyselemällä kamalasti ;)