Huhuilen Madua

jos sattuisit näkemään...

Olipas kiva huomata huhuilusi! ;o) Että terve vaan pitkästä aikaa!!!!



Viimeviikkojen teema on ollut ankara väsymys - lieneekö tuttua!? Pikku neitoset ovat nykyjään kovin vauhdikkaita ja pitävät maman nii-iin kovin kiireisenä, että iltaisin tuntuu olevan aina takki kovin tyhjillään. Huoh!

Iso E täytti juuri 2v ja on valtaisan uhman kourissa. Ja se kyllä näkyy ja kuuluu, ihan enemmän kuin riittämiin. Ja pikku E on saavuttanut vauhdikkaan 9 kk iän ja maailma kutsuu valloittamaan, joten perässä juostaan ja vaalitaan suuremmilta kolhuilta ja esikoisen kanssa kahinoinnilta... Päivän suuret ahaa-elämykset näkyvät myös yöelämässä, ja pikku E heräilee tiiviiseen tahtiin ja tissittelee tunnin välein (näin siis jo parin kuukauden ajan...)

Eli tiivistetysti sanottuna helppo alku on vaihtunut mahtavaan univelkaan ja täyteen hulinaelämään ;o)!



Kuinkas teidän pienet poikaset jaksavat ja kasvavat? Onko uhma jo rauhoittumaan päin? Jos oikein muistelen, niin eikös esikoisesi jo tuossa kesällä näyttänyt jo hyvinkin oman tahtonsa alkeita? Ja entäs pieni piipero sitten? Kovaa vauhtia isonveljen perässä?



Laittelen paremmin kuulumisia sähköpostiisi, ok? Yritän ennättää nyt nukkumaan ennen NightMilkBar:in avautumista!



Terkkulein: Madu

Kuulostaapa rankalta teidän arki, Madu. Oli kiva kuulla susta pitkästä aikaa. Mietin tässä vaan, että minneköhän päin meidän arki on menossa, kun viimeksikin olitte meitä ' edellä' , kun teillä on se vauveli vähän vanhempi kuin meillä. Eipä kuulosta lupaavalta... apua...



Meillä on vauveli nyt reilu 7kk, esikoinen reilu 2v1kk. Meillä oli tosiaan se pahin uhma heti vauvan syntymän jälkeen. Edelleen kaveri saa parit raivarit päivässä, mutta ei sentään joka ikisestä asiasta tarvi enää tapella. Saa nähdä onko tämä nyt vaan joku välivaihe ja uhma jatkuu sitten entistä kovempana lähitulevaisuudessa. Meillä tilanne kärjistyi tuossa loppukesästä niin pahaksi, että oli pakko laittaa esikoinen parina päivänä naapurin perhepäivähoitajalle kun olin kertakaikkiaan aivan loppu. Mulla loppu maidon heruminenkin kun olin niin univelkainen ja stressaantunut ja kuumuus vaan jatkui ja jatkui. Itse en olisi varmaan edes tajunnut miten poikki olin, mutta vauva meni yks päivä veteläksi ja säikähdin niin, että tilasin ambulassin. En ollut edes huomannut, ettei maitoa herunut kun imettäessäkin sai toisella kädellä torjua lentäviä esineitä. Niin, että olehan sinäkin tarkkana, ettet pääse liian väsyneeksi. Tuo tunnin välein tisuttelu öisin kuulostaa kyllä tosi rankalta.



Nyt meillä tosiaan on asiat vähän tasaantunu. Vauveli ei vielä liiku muuta kuin akselinsa ympäri ja sivuttain rullaamalla. Kävelytuoli otettiin eilen käyttöön ja se tuo veljeksiä ehkä vähän lähemmäs toisiaan, kun toinen ei enää makoile tuolla lattianrajassa. Muuten on kyllä vielä poijilla hyvin vähän yhteisiä leikkejä, vaikka isoveli mielellään niistä pikkuveljen nenää, ojentelee leluja ja antaa keinussa vauhtia. Yksi ilta oli jopa varsin riehakas kylpyhetki kavereilla kun läiskyttelivät vettä ja nauraa rätkättivät yhdessä. Ehkä se tästä sitten lähtee vähitellen...



Kirjottele tosiaan sinne sähköpostiin kun ehdit. Olisi mukava kuulla teidän arkikuvioista. Viimeksikinhän sain hyviä vinkkejä teiltä. Minäkin voin yrittää antaa jotain uhmavinkkejä, jos joskus tuntuu, ettei väsymyksen kourissa itsellä mielikuvitus riitä. Mulla ainakin on välillä vähän sellasta...



Onko sulla siellä ketään apuja miehen lisäksi? Tiedän, että uhmainen taapero on yksinäänkin enemmän ku tarpeeksi yhdelle ihmiselle.



Syksyistä viikonloppua toivottelee



Vilja ja pojat