Vierastaminen...

Meidän pojalla oli 3kk aivan kauhea vierastus, vierasti aivan kaikkia mummeista neuvolantätiin. Ja kotona tuo ei ollut niin pahaa, mutta vieras ihminen yhdistettynä vieraaseen paikkaan, se oli kaikkein pahin. Isi ja äiti olivat ainoat " turvalliset" . Tuota kesti johonkin 4kk muistaakseni, ei siis kovinkaan kauaa.

Siedätyshoitoa en suosittele, eli kannattaa vaan pitää vauvaa omassa sylissä, jos tuntuu ettei ketään vierasta hyväksy. Miksi suotta toista huudattamaan, jos aitoa hätää kuitenkin on. Eiköhän tuo piakkoin jo ohi mene :)

Meidän esikoinen alkoi vierastaa n. kahden kuukauden iässä. Emme heti edes tajunneet hänen vierastavan, sillä en voinut millään uskoa vierastamisen alkavan noin aikaisin. Pahin vaihe kesti puoli vuotta.



Senkin jälkeen esikoinen oli tosi arka aina noin parin vuoden ikään asti, jolloin hän " reipastui" . Itse olin kurkkua myöten täynnä naapureita ja muita, jotka toitottivat, että olin ollut liikaa lapsen kanssa, kun hän niin vierasti. Etten muka ollut kuljettanut häntä tarpeeksi enkä alistanut vieraiden " rääkättäväksi" .



Onneksi luin jostain vauva-/lapsilehdestä, että arkojen on annettava olla arkoja. Meillä vierastaminen meni ohi, mutta joillakin se voi jatkua ainiaan. Mehän olemme eriluonteisia.



Isovanhempien voi olla vaikea hyväksyä, että pieni kullanmuru vierastaa. Itselleni se oli hyvä syy pitää lapsi itselläni, eikä laittaa häntä heti kiertopalkinnoksi sukujuhlissa. Me olimme aina kylässä pitempiä pätkiä kerrallaan, jotta lapsi ehti tottua vieraisiin ja leikkiäkin (siis sitten isompana). Ja minäkin ehdin juoda kupposen kahvia, ilman kintuissa/sylissä roikkuvaa lasta.



Ota ihan rauhallisesti, anna lapsen vierastaa. Pidä häntä sylissä ja anna tuntea, että vanhempien aknssa tästäkin koettelemuksesta selviää. Aurinkoista ja lämmintä kesää sekä pitkää pinnaa toivottelen :-)