Gallup kotiäideille :)

Vielä sellainen, että tuleeko tiuskittua pienistä mitättömistä asioista silloin kun hermot ovat kireällä?

vielä enemmän). Onneksi yleensä on sen verran järkeä päässä etten ala perässä juoksemaan ja narisemaan :)

Meillä nyt 3 lasta tullut 4 vuodessa, joten taitaa mies olla jo tottunut. Raskausaikana olen aina ollut vielä pahempi, joten tämä taitaa olla nyt hänelle lähes lomaa..

Ja miehenkin mielestä on parempi että hänelle kiukuttelen enkä lapsille (tosin kyllä hermot menee lastenkin kanssa välillä).

Meillä on lapset 10 v, 6 v ja 1 v 8 kk. Kun on vain yksi pieni, hermoja ei kiristä eikä ole syytä kiukutella miehelle. Jos kuvittelen itseni miehen asemaan, ei olisi yhtään kivaa tulla kotiin, jos vaimo olisi kiukuissaan. Lasten kanssa menee hermo, jos isot tappelevat, mutta muuten meininki on ok.



Silloin kun esikoinen oli pieni, kiukuttelin kyllä miehelle, mutta nykyään ei enää äidin rooli ahdista eikä tarvi marista ;) Olen toivonut saavani lapsia ja onnekseni olen niitä saanut. Ei omien lasten kanssa niin kamalaa ole, että pitäisi olla raivoissaan.

Hermoja kiristää aika harvoin. Ehkä kerran kuussa olisi oikea ilmaus (ja kummasti usein päivää ennen kuukautisia). Silloin kiukuttelen ja tiuskin. Hermot todella menneet pahasti vain pari kertaa lasten aikana (ja silloin olen aina ollut hormonihuuruinen huonosti nukkuva muutaman kuukauden ikäisen vauvan imettävä äiti). Mies ymmärtää hyvin (vain ne pari isompaa räjähdystä tässä vuosien saatossa on mennyt miehellä yli hilseen).



Minulla kuitenkin jo pian 7v, pian 5v ja 1,6v lapset. Elämä kotona sujuu suht leppoisasti. Kotona lasten kanssa on minusta varmasti helpompaa, kuin töissä ja iltaisin lasten kanssa (itse väsynyt päivätöistä ja kaipaisi lepoa ja lapset väsyneitä hoidosta ja kaikki kotityöt ja ruoanlaitto vielä mahdutettuna pariin iltatuntiin ennen nukkumaan menoa). Ei tämä ole mitenkään kamalaa, kun asiaan on ensin totutellut ja luonut oman sosiaalisen verkoston.

mieheen eli tiuskin miehelle useamman kerran viikossa, vaikka itseäni yritänkin hillitä. Eihän se itsestäkään mukavaa olisi, jos toinen purkaisi kiukkuaan ja väsymystään sinuun. Oon yrittänyt asettua miehen asemaan ja lopettaa turhista asioista kiukuttelun mutta aina välillä se unohtuu... Itseäkin oikein ottaa päähän miten sitä ei voi hillitä sanomisiaan. Tämä pätee varsinkin illalla, kun on päivän jälkeen väsynyt ja usein vielä nälkäinenkin.

jänisjussi:

Meillä on lapset 10 v, 6 v ja 1 v 8 kk. Kun on vain yksi pieni, hermoja ei kiristä eikä ole syytä kiukutella miehelle. Jos kuvittelen itseni miehen asemaan, ei olisi yhtään kivaa tulla kotiin, jos vaimo olisi kiukuissaan. Lasten kanssa menee hermo, jos isot tappelevat, mutta muuten meininki on ok.

Silloin kun esikoinen oli pieni, kiukuttelin kyllä miehelle, mutta nykyään ei enää äidin rooli ahdista eikä tarvi marista ;) Olen toivonut saavani lapsia ja onnekseni olen niitä saanut. Ei omien lasten kanssa niin kamalaa ole, että pitäisi olla raivoissaan.

Jos hermoja välillä kiristää ja mieli tekee kiukutella (mikä on mielestäni ihan luonnollista) niin ei kai sen täydy heti tarkoittaa sitä että äidin rooli ahdistaa ja omien lasten kanssa olisi kamalaa??!!

Vaikka luulen että lahes jokaista äitiä jossain vaiheessa saattaakin äidin rooli ahdistaa ja joistakin äideistä saattaa ollakin kamalaa olla lastensa kans kotona, mutta eihän se kiukuttelu tai hermojen kireys suinkaan poikkeuksetta sellaisesta kieli?

Meillä on 1 ja 5 vuotiaat lapset ja kyllähän sitä joskus alkaa pinna kiristyä itelläkin.

Joskus menee useampi päivä, että kaikki sujuu ilman suurempia taisteluita lasten kanssa ja silloin on itelläkin mieli paljon rauhallisempi.

Mutta kun osuu se päivä, jolloin mikään ei suju mitenkään aamusta alkaen, niin siinä vaiheessa, kun mies tulee töistä, taitaa vastassa olla varsinainen pirttihirmu!

Ja minä ainakin kiukuttelen sitten nimenomaan pikkuasioista.

Onneksi mies tietää jo, että ei kannata lähtee siihen mukaan, vaan antaa mun höyrytä paineet pihalle. Kyllä sieltä sitten jo kohta hymykin löytyy.=))

Oisiko jotain pari kertaa viikossa, kun näin käy. Vähän vaihdellen.