Nukkumaanmenon vaikeus 1,5 veellä
Mikähän mahtaa olla syynä ja onkohan piankin ohimenevää, kun 1,5 vuotias lapsi alkaa itkemään siinä vaiheessa kun aletaan mennä nukkumaan. Tätä on kestänyt nyt vasta muutaman päivän, mutta tosi ikävää jättää aina lapsi huutamaan syliä ja äitiä yksinään sänkyynsä. Itkua kestää niin kauan kuin nukahtaa, ei onneksi kauaa. Sama toistuu niin yö- kuin päiväunillekin mennessä. Lapsi on nukkunut jo vuoden omassa huoneessaan ja mitään muutakaan muutoksia ei ole viime aikoina systeemeissä ollut. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Kiitos vastauksistanne.
Kommentit (3)
Poika on 1v3kk ja nukkunut syksystä asti omassa huoneessa, tottunut nukahtamaan itse ja nukkunut aina hyvin. Nyt valvotaan jo toista viikkoa.. argh!!! Eilen kokeilin tunnilla siirtää nukkumaan menoa illalla ja se auttoi, mutta tänään taas päikkäreille ei meinannut nukahtaa. Poikaa ei pysty nukkuttamaan, koska hän ei ole tottunut siihen ja ihmettelee vaan mitäs toi äiti tänne mun huoneeseen jää.... Voimia muillekkin asian kanssa painiskeleville (kyllä ne 10 vuoden päästä jo aikahyvin nukkuu =))
tapellaan nukkumaanmenon kanssa.
Poika 1v9kk ja parin kuukauden ajan on ollu tosi vaikeeta, kaveri keksii kaikki maailman temput, juoksuttaa hakemassa vettä, tahtoo välillä isiä, välillä äitiä, välillä on pipi millon missäkin paikassa jne. jos ei muuta keksi niin huutaa, rääkyy, itkee, potkii seiniä jne. Nukkuu lasten sängyssä jos on väsynyt ja nukahtaa heti. Jos lähtee hakemaan leluja, laitetaan pinnikseen. Meilläkin on aina nukahtanut itekseen, eikä osaa yhtään rentoutua jos huoneessa on joku toinen, eli nukuttaminen ei onnistu. Me on tehty ihan selkeet säännöt. Heti jos lähtee isosta sängystä hakemaan leluja, siirretään pinnikseen eikä pinniksestä pääse enää takas isoon sänkyyn. Vettä tuodaan vaan kerran kun pyytää maitoa. Itkuja rauhotellaan muutaman kerran, halataan, pussataan, pidetään sylissä muutaman kerran, mutta sitten jos ei rauhotu niin saa sitten itkeä itsensä uneen. Se on ihan kamalaa, mutta ainakin tämän kaverin kanssa sille huoneessajuoksemiselle ei tuu mitään takarajaa. Meillä on kuitenkin pitkät ja kattavat nukkumaanmenorutiinit jo muutenki. Joskus ei nuku ollenkaan. Pidetään se min. tunti sängyssä, ennen pidetiin jopa kaksikin tuntia, mutta ei se auttanut. Meillä ei auta unien myöhäistäminen eikä aikaistaminen. Huone on jo ilmastoitu ja pimennetty verhoilla. Joskus on sitte lähdetty autoreissulle iltapäivällä jos ei oo muuten uni tullu ja autoon kyllä nukahtaa. Ainut huonopuoli siinä on se, että kuopus (4kk) vihaa autoilua ja se sitten kiljuu koko sen reissun. On testattu sitäkin että annetaan olla hereillä koko päivän ja sekös se vasta kamalaa oli. Jätkä käy semmosilla kierroksilla että ei mitään rajaa. Jospa tämä tosiaan menis ohi jossain vaiheessa.
Meillä tyttö nukkuu jo lastensängyssä ja on kanssa nukkunut omassa huoneessaan lähes puoltoista vuotta. Nykyään ei jäisi millään nukkumaan vaan tulee monet kerrat pois sängystä sen sijaan että jäisi sinne nätisti nukkumaan kuten ennen vanhaan. Eikä auta nukkumaanmenoajan myöhäistäminen ei aikaistaminen, ihan sama kuinka väsy on tms kun aina vain taistelee unta vastaan. Taitaa olla vaan sellainen vaihe että kaipaa seuraa eikä haluaisi lopettaa päivän leikkejä lainkaan...