♥SYYSTAAPEROIDEN TORSTAI♥

Nea nukkuu, mies lähti töihin. En enää 6 jälkeen nukkunu, ku annoin Nealla maidon ja sit taas vahdin miehen herätyskelloa :( Onneks Nea nukkui paremmin.



Voi Tuttis, *halaus*. Ihanaa, että ehditte koko perhe isomummoa vielä katsomaan! Kyllä varmasti oli ihan tarkoitus, että pojatkin sitten tulivat mukaan, kun ei hoitajaa löytynyt. En löydä sanoja, mutta voin sanoa, että ymmärrän niin hyvin surun ja ikävän. Paljon paljon voimia ja siunausta koko teidän perheelle! Ja ole itsellesi armollinen sen eilisen jutun suhteen. Tuntui varmasti kamalalta, mutta onneksi ei mitään suurta vahinkoa tapahtunut ja sait pojan kanssa käydä läpi asian.



Ynis kyselit kuulumisia, kiitos. Täytyy sanoa, että elän kuin unessa. En ole vieläkään ymmärtänyt, että isää ei enää ole. Tuntuu, että voisin soittaa hänelle ja tuttu ääni vastaisi puhelimeen. Tuntuu, että voisin lähteä Kouvolaan ja siellä isäni odottelisi ja katselisi ikkunasta, kun kävelen kohti ovea. Tuntuu niin epätodelliselta, että isäni ruumis on nyt arkussa kappelilla odottamassa hautaamista. Aivan kuin kaikki tapahtuisi jollekin toiselle. Lippu nostettiin sunnuntaina puolitankoon siellä rivitalon pihalla, sekin tuntuu kummalliselta, minun isäni muistoksi. Voi kunpa saisin isin takaisin...on niin ikävä! Välillä totuus iskee jysäyksittäin, isä on kuollut, nyt se on tapahtunut! Tuntuu, kuin joku iskisi puukolla vatsaan. Se ei voi olla totta! Ja kuitenkin on. Pienestä asti olen pelännyt isäni kuolemaa. Nyt se pelko on toteutunut. En oikein osaa, enkä halua, enkä jaksa itkeä. Tuntuu, että pakenen kaikkia muistoja, yritän työntää mielestä, vaikka se ei ole järkevää. Tiedän, että hautajaisissa itku viimeistään tulee, vuolaana ja lohduttomana, kun näen arkun ja lasken kukat oman isin haudalle. Neallekin on pieni kimppu, jonka saa haudalla laittaa. Nea ei tule pappaa koskaan muistamaan...tuntuu niin surulliselta. Huomenna siskoni tulee käymään, suunnitellaan hautajaisiin lauluja ja meidän puheita. Sitten huomen illalla tulee miehen vanhemmat viikonlopuksi kylään. Ihanaa nähdä, kun viimeeksi kesällä nähty heitä.



Tänään on onneksi taaperokerho. Puisto on järkyttävän hiljainen ja tylsä, väki on kaikonnut. Miten jaksan talven Nean kanssa ulkoilla siellä... Lähellä ei muitakaan puistoja ole. Tekis mieli muuttaa muualle.



T-P:lle jaksamisia ja muillekin! Mimmuli, tyhmää kun ei Kelalta saa tukea! :( Mua kyllä kiinnostaisi ne ruokaohjeet!



Mitähän muuta oli mielessä..en muista, joten poistun paikalta!



Enkeli1 ja Nea

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=5520733&p=&mpage=3&tmode=…



tuolla eilinen.



Eiliseen liittyen, Tuttis laitoin juuri matkaan sinulle halauksen; ota koppi.

Minun isoäitini 88-vuotias ja niiiiiiin rakas... Enkä minä ketale käy hänen luonaan ollenkaan tarpeeksi usein :(



Enkelille myös lämpöisiä ajatuksia ja jaksamista! Ja aikaa surulle, ettei se jää sisällesi.







Omat jutut tuntuu niin jonninjoutavilta, että jätän väliin...







Sovitaanko kuitenkin porukalla, ettei nuo taivaalla seilaavat harmaat sada?

" Olen kaunis puurakenteinen talo omalla 5240 neliön tilalla. Tiloihini mahtuu hiukan isompikin perhe, neliöni ovat 107/137 m². Minulla on 4h, keittiö, s, psh, wc, khh ja 2 lämmintä varastoa.



Lapsillesi tarjoan lyhyen koulumatkan ala-asteelle, n. 0,5 km. Lämpiän katto/lattialämmityksellä. Saunassani on heti valmis sähkökiuas."



Heh. Riihimäellä on kiinteistövälittäjä, joka kirjoittaa kaikki ilmonsa yo. muodossa. Saan aina hepulin näistä :D



m:)

Tuttiksen perheelle osanotto surussanne. Toivottavasti et pahastu, kun takertuisin yhteen asiaan. Mulle on opetettu, että lapsille pitäisi sanoa nimenomaan, että ihminen on kuollut, ei nuku. Ihan sen takia, että joskus voi tulla pelkoja nukkumaan menemisestä tuommoisessa yhteydessä. Fiksusti osaat kyllä hoitaa tilanteita, eli ei varmaan teillä niin käy, mutta varmuuden vuoksi.

Kerron tähän liittyen yhdestä tapauksesta. Siskoni menetti hyvän ystävänsä tämän ollessa 21v ja hän nimenomaan nukkui pois. Aamulla ei vaan herännyt eikä syytä tietääkseni löydetty. Hautajaisissa pappi toisti moneen kertaan nimellä mainiten: " A on nyt kuollut. Häntä ei enää ole." Pappi halusi siis korostaa asiaa, koska ihmiset oli niin järkyttyneitä ja tunsi, että ei se oikeasti voi olla totta.



Enkelille voimia hautajaisten suunnitteluun ja surutyöhön. Itkua ei toki pidä pakottaa tulemaan, mutta antaa tulla aikanaan. Asia tuntuu varmasti kaukaisemmalta, kun itse olet kauempana. Ja onneksi voit kuitenkin kertoa Nealla papasta. Eihän se toki sama asia ole, mutta kuitenkin.



Pekka yhä kuumeessa.







Hyppään vielä maalaiselämää -osioon. Viime vuonna tehtiin kodinhoitohuone tuvan päätyyn ja autotalli-varasto. Ne saatiin suunnilleen valmiiksi, mutta multakasa jäi pihaan. Mies siitä kesällä kärryllisiä levitteli, mutta yhä kasaa oli jäljellä. Mua rupes tympimään ja aloin sitä pikku hiljaa levittämään. Pari päivää sitten naapuri, miehen työkaveri (joitten allergiselle lapselle annettiin hirvenlihaa) oli sanonu, että hänen on pitänyt sanoa, että miehensä voi tulla traktorilla levittämään sen multakasan jos halutaan. Tänä aamuna oli traktori pihassa. 15 minuutissa oli kasa levitetty ja isot kivetkin viety mennessä pois. Nyt on piha kivan näköinen. Tosin sormet syyhyää, että pääsis rautaharavan kanssa tasaamaan. Hyvä asia, mutta arvatkaapa nolottaako.



Hyvää päivänjatkoa kaikille! Täällä ainakaan ei näytä sateiselta.



T@hti

ihan ekaksi iso halaus tuttikselle sekä enkelille ******jaksamista****



ja mersu, kiva että olet hengissä! ihqu tuo ilmoitus... ;)



ja sitten oma (.)

aamu alkoi taas ihan liian aikaisin. kello 9 mennessä kaikki aamuhommelit oli tehty, eli aamupuurot syöty, vaatteet vaihdettu, esikoinen saatu koulutielle, kämppä järkättyä (sisältää siis petien petaukset yms.) ja koirat käytetty aamulenkillä... nyt t eka unilla, nukkunee ehkä tuonne yhteentoista saakka. ja kello on vasta vähän yli 10 aamulla... huoh...! joko aamu alkoi tod liian aikaisin tai sitten olen vain niin tehokas (hehhehehehhhh... vitsivitsivitsivitsi!!!!)



harmaalta näyttää tuo ilma ulkona, toivottavasti ei sada vettä päivälläkään. kummallinen marraskuun alku, lämmintä ulkona melkein 9 astetta ja aamulenkillä tein huomion, että pajunkissat kukkii! eli pääsiäinen taitaa olla tulollaan, eikä joulu. olen muuten ehdottomasti jouluihminen, eilen jo suunnittelin joulua ja talon koristelua, mutta ei todellakaan kehtaa vielä... pitänee odotella tuonne kuun loppuun asti.



sellaisin miettein tänä aamuna vielä huomisiltaan asti yh-äitinä oleva mimmu kera t:n ja masuasukin (rv31+4) sekä koululaisen (9vee) ja kahden koiran (lisäänkö listaan vielä akvaariokalat?)

Jaxua kilokaupalla ainakin Enkelille!







Ja kaikille muillekin tietty :)











(Toim. huom.: Seuraava lällätys ei ole kohdistettu Enkelille, vaan elon karmalle... ihan vaan varmistukseksi. Pus.)



Lälläskääkkää - mullapa ei ole syöpää! Paloja otettiin ja sitten huono mörköaines ja solumuutokset leikattiin viime viikolla puis. Patologilta tuli eilen tulos, että leikatun paakun reunat ovat puhtaat, eli nyt pitäisi olla puhtaat paikat. Kiitosnam ja eikun vauvojen tekoon... jahka nyt saa luvan, leikkauksen jälkeinen 3 viikon selibaatti jatQ vielä...



Myöskään ei saisi nostella " raskaita taakkoja" . <- toi ei varmaan tarkoita kymppäkiloista (ei ihan mutta melkein) vauvaa ja remontintekoa ja muuttamista... eihän¿



Puolitoista viikkoa vielä Isoon Muuttoon, sitä ennen saatava talo (Uusi siis) pusts-ren sekä maalailtua ja jyystettyä kuntoon (Helmin huoneeseen tulee helmiäisväriset seinät - ihQ). Siksi on meillä ihana positiivari äitini, jonka ensimmäinen vastaus ihan mihintahansa asiaan on aina " eeeeeiiiii" .



Niin että josko Hellusta tulee depre, niin tiedetään sekin minkä takia...

Mutta Hellu tykkää mummosta ja mummo Hellusta, joten mitäpä tässä valitan :)



Ja eikun pakkaamaan, nyt kun minulle on varta vasten annettu siihen mahdollisuus.

Hyvikset ja mannaa teillekin, kiitosnam,

m:)

Nyt vasta luin Tuttiksen eilisen viimeisen...



Lämmin osanottomme Teille!



m

Ihanaa, harmaus on väistynyt ja aurinko pilkistelee. Yöunet on vähinä, mutta vaikka onkin möykky tuolla mahassa ja suruinen olo, toisaalta helpottaa niin kovasti. Mummolla ei ole enää kipuja, ei tarvitse maata sairaalassa sängyn omana vuosikausia ja kuihtua silmissä, kuten miehensä joutui.



Kiitos ihanista sanoistanne ja tuestanne, sekä tässä että siinä autojutussa. Ihanaa että olette olemassa. Eilen kerhossa totesin, että on ne ihmiset siellä niin pinnallisia loppujen lopuksi. Minä suurella ahdistuksella kerroin autojutusta ja kukaan ei puhunut mitään, mietin että kannattaako ees avata suutaan...Mutta ei sanaakaan kommentiksi. Vain hiljaisuus, tuli vielä tyhmempi olo.



Arkeen. Äsken menin vaihtaan kakkavaipat isommalta tarkoituksella saunan vessaan ettei pienempi kiiku pöntölle, jonne yleensä salamana suunnistaa ja kiikkuu, kun muualle ei vielä pääse. Noh siellä sitten pesin pyllyä isommalta ja ihmetteli mitä pienempi mölisee. Jouksin äkkiä katsoon, kun ei tullut vaikkahuutelöin että täällä ollaan. Heh, siellähän se oli vessanpöntön päällä seisaaltaan ja ei päässyt pois!!!! Että sitten fiksuna jätin sen veskin oven auki. Onneksi ei tipahtanut, sillä veski ahdas ja varma loukkantuminen jos väliin seinän ja pöntön väliin luiskahtaa. Aamukin alkoi pissamerkeissä: pienemmällä taas pissat läpi, isompi sanoi herättyään että pissa tuli läpi lattialle. Minä en uskonut ja käskin vaan ottaa vaipan pois. Noh sitten uskoin kun meni lammikkoon räpimään ja pomppimaan :/ Että silleen.



T@hti, kiitos sanoistasi ja en loukkaannu. Oikeastaan hienoa kun uskalsit sanoa, en tuota ois osannut ajatellakaan. Täytyy korjata asia ja puhua asioista asioiden oikeilla nimillä. Todellakin lapselle voi tulla ihan väärä kuva ja pelko.



En tiedä onko tänään aika mennä hyvästeleen mummo. En ole koskaan itse nähnyt kuollutta ihmistä, joka toisaalta harmittaa (en mennyt omaa mummoani katsoon, kun voin pahoin Nyttysen odotuaikana, muka). Nyt aion olla rohkea ja mennä.



Jaahas, maallliset asiat kutsuu, toinen sontahousu haiskahtaa, yöks.



kiitos vielä :)

Tuttis

Tuttis, lämmin osanottoni suruunne.



Enkeli, sinullekin voimia. Älä työnnä muistoja pois. Muistele kaikkia hyviä hetkiä isäsi kanssa ja iloitse niistä.



Mersu, hyvät, että " paikat on puhtaat" , ja se ei ollut syöpää. Ota nyt rauhassa kuitenkin sen muutonkin suhteen, ettei tule takapakkia toipumisessa.





Kepa on jo unilla, kun tänään on muskari ja se pitää herättää aiemmin. Mun pitäisi jaksaa nyt siivota, kun mies on huomenna vapaalla. Ettei sitten mene päivä kotihommiin.



Jatu hoi! Olen tulossa tänään sun jumppaan, jos kaikki hyvin menee.



Nyt puuhasteluun!



Leppis

Meillä oli taas vaihteeksi yö from hell. Huutoa, kiljuntaa ja karjuntaa klo 03 - 05 tai jotain sen tapaista (en tiedä tarkkaa kellonaikaa kun Lilli on nyppinyt herätyskellostani viisarit). Pakenin ensin alakertaan sohvalle mutta sitten kun huomasin että miehellä alkaa hermo pettää niin vaihdettiin osia. Ei tullut paljoa taas nukuttua. Huoh.



Olen taas ruvennut miettimään noita allergiajuttuja. Lillillä näyttäisi olevan vähän näppylää suun ympärillä. Tänään on huulessa tummanpunainen kohta, lähellä suupieltä, en tiedä puraisiko vahingossa yöllä huutaessaan vai mikä siinä on. Jotenkin yhdistäisin kuitenkin nuo suun alueen näppylät raa' an omenan syöntiin. Täytyykin (Kerpun neuvosta vaarin ottaen :-) ruveta kirjoittamaan ylös milloin on omenaa annettu ja sitten seurata josko näppylät ja huutoyöt jotenkin liittyisivät siihen.



Mersu, ihqua että olet takaisin! Ihanaa että lääkärit saivat kaiken pahan pois. Ja helmiäisen väriset seinät kuulostavat tosi hienoilta! Itse olen ajatellut olohuoneeseen harmaita tapetteja, mutta katsotaan nyt.



Tuttis, otan osaa suruusi. Ajattelin kirjoittaa ihan samasta asiasta kuin T@hti, mutta T@hti ehti ensin. Ja kuulostipa ikävältä eilinen autoepisodi teillä, mutta tuskinpa siitä traumoja jää. Olet tosi hyvin hoitanut tilanteen juttelemalla pojan kanssa.



Tänään tulee anoppi ja appiukko meille. Appiukolla on huomenna joku työkeikka Helsingissä niin tulevat jo tänään meille yöksi ja jäävät viikonlopuksi, miesväki tekemään remonttia ja me naiset sovitaan keskenään lastenhoitovuoroista ja toinen pääsee myös remontoimaan ja pakkaushommiin.



Pitäisi siis vissiin siivota. Juu, menen. Aloitan nyt.



T. Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥

Voimia suruissa tarpoville.











Meillä sylipäivät jatkuu. Sassalla eilen kuumetta 39-39.9 ja tänään heti aamusta 40.2. Eilen käytin lääkärissä kun meillä 40 astetta on kaks kertaa vieny Jorviin osastolle 4vrk:ksi. Labrat oli kuitenki ok. Eli virus jyllää rajusti. Kiittäen Valtsun äitiä joka poikansa perhekahvilaan toi kaksi viikkoa sitten vaikka poika yski keuhkojaan pihalle...... No ni, nyt neiti nukahti syliin! saiskohan tuon sänkyyn?? Yritän.



Kerppu

Lehtipuhaltimet. Niillä saa miehet puhalleltua kätevästi lehdet pois. Eikä tarvitse haravoida. Ja naapurit tykkää, samoin parvekkeella nukkuvat paaperot.

Että ottaa pannuun, kun pitää kaupungin ukkojen oikein monen puhaltimen voimin pitää kammottavaa mölyä tuolla partsin alla. Onhan sinne muutama lehti lentänytkin tuolta 100 metrin päässä olevasta puusta... GRRRR!!!



LEppis

Tuttikselle ja Enkelille voimia surutyöhön.



Tuttikselle vielä että rohkaise mielesi ja käy katsomassa mummoasi vielä viimeisen kerran. Pois lähteneet kun ovat niin levollisen ja kauniin näköisiä. Rypyt, uurteet ja murheet on kasvoilta pois pyyhkäisty. *Halaus*



Pekalle paranemisia!



Sini tuli eilen portaat kolin kolin alas. Isi seisoi vieressä mutta sai onneksi kiinni ennen laattalattialle kolahtamista.. Yöllä Sini huuti 1½h, olisiko särkenyt vartaloa portaiden pyörimisen jäljiltä tai sitten hampaita. Annoin Panadolia mutta jos neiti herää, uudestaan uni tulee n. 2h kuluttua.



Eilen kävin katsomassa lastenhuoneen tapetteja.. Ihania.. Kun nyt vain tietäisi kumpi tulee..



Iltavuoro kutsuu, 10 minuuttia sitten tuli töihin pyyntö, täytyy mennä!



Mukavaa päivää kaikille!



Lila75

Alkaa olla vakiintunut tapa syödä ja lukea samalla kuulumiset ja sitten alkaa hommiin, touhu-Iivari nukkuu;)







Tuttis: Otan myös osaa suruusi, kovasti voimia. Todella ikävä tuo autojuttu, mutta kyllä se kuitenkin varmaan unohtuu. Ja jos ei unohdu, niin käytte asiaa useasti läpi ja selität yhä uudestaan miksi niin pääsi käymään. Me kaikki olemme inhimillisiä ja monen monta kertaa sitä saa miettiä etä miksi en nyt tehnyt niin, vaikka aina muulloin teen.





Enkelille myös paljon voimia ja anna surulle aikaa. Mies, joka menetti äkillisesti isänsä muutama vuosi sitten, toteaa aina, että ainut mikä pitää ihmisen tuollaisessa tilanteessa järjissään, on se ettei tilannetta tajua kuin pienen palan kerrallaan. Me myös suremme kovasti sitä, ettei MOtti tavannut ihanaa pappaa ollenkaan, mutta kerromme sitten paljon hänestä ja tahdomme uskoa että paappa kyllä tietää, että hänelle on yksi lapsenlapsi lisää.













Omat asiat tuntuvat nyt niin hirmuisen pieniltä.







Projekti Uusi Elämä etenee, mutta ei ole vienyt väsymystä mennessään. Tuntuu että voisin nukahtaa istualleen ja yöheräämiset on tuskaa. Mutta kuitenkin iloitsen siitä, että olen saanut jotain aikaan. Projetit varaston siivous, kiitoskorttien teko, joululahjojen hankinta, yleinen järjestys ym. muu pienet hommat etenevät hitaasti mutta varmasti. Onhan minulla sentään oma pikku kaveri apuna;)





Eilen Motti istui ekaa kertaa kaupassa siinä autokärryssä. Oli niin innoissaan ettei meinannut nahoissaan pysyä ja heti kärryn nähtyään tajusi mistä on kyse, kapusi kyytiin ennen kuin kerettiin tehdä mitään. Oli niin suloinen että!



Eetvartti puhui tunteiden näyttämisestä. Juu, meillä näytetään tunteet sekä hyvässä että pahassa, ei minustakaan tunnu hyvälle jos sanotaan että lopeta, ei tuossa nyt mitään ole. Annan Motin purkaa pahan olon pois ja lohdutan jos on tarpeen, harvoin se kauaa kestää.



Mersu: Hieno Homma että olet terve!



Sassalle ja Pekalle paranemista!



Nyt äkkiä hommin ennenkuin apulainen herää;)



Aavis ja MOtti



PS:Kun lukee noita rakennus ja remotti kuvioita alkaa nousta itselläkin kuume että jotain pitäisi tehdä!

Taustalta ilmoittautuu tämä.

Kovasti surua nyt on :( Inhottavaa.

On vielä mustaa ja pimeääkin.

Ilmakin on siis suruinen.

Enkelille voimia surutyöhön.



Täällä ei uutta.Velipoika leikataan kolari onnettomuuden takia toistamiseen viikonloppuna.Pelottaa,paha leikkaus.



Miehellä revähti reisilihas,urheilussa.Saikulla,kipeä näyttää olevan.

Onneksi mulla on loma,ei tulis mitää neidin hoidosta.



Juu talokuume " tarttuu"

Me ollaan haudattu talo asia mutta..

Löydettiiin ihan helmi paritalo/rivitalo huudi.Valmistuu tammikuussa.

4huonetta keittiö,sauna,maalla mutta ei ihan niin maalla kun nyt.Eli lähempänä kavereita,kirjastoa,kauppaa yms.

Maanantaina pankkiin,tänään ihastelemaan.

Hinta juuri sopiva,materiaalit ihania!



Kellojen siirto oli mahtava homma!Siis pyörremyrsky Hilman kannalta.

Nukkuuu tosi pitkiä yöunia ja viime viikolla ei keritty mihkää!

Puoliyhteentoista,kymmenee!

Nyt siis talviaikaa ysiin,puol kymmeneen.

Päiväunet vähän lyhentynyt ehkä pari tuntia max.

Illalla menee ysiltä edelleen petiin,kasvaa vissiin kun nukkuu niin kovin.

Kävelee kuin pojat,jumbossa eilen ei saanut pitää kädestä kiinni ;)

Ihana,hirmu vauvakuume!!!



Nyt kutomaan,kauhea vimma.

Huomenna Laatuaikaa miehen kanssa.

Siskon luo ja ollaan hotellissa koko porukka yötä,siellä on sellaset megapileet jotka sisko järkännyt.



Hauskaa Viikonloppua kaikille

ramika ja uinuva hilma

Tuttikselle lämmin halaus ja osanotto.



Mene vaan mummoa katsomaan, äitiäni kun kävin kattomassa niin pelotti ihan hirveästi. Pelko oli turha, äiti näytti hyvin levolliselta ja aivan kuin olisi nukkunut rauhallista unta, siitä jäi itellekin levollinen mieli.



Hilu

Osaanottoni sureville. Ihmisenlämpöistä läheisyyttä toivotan suruanne jakamaan.



Pikavilkaisulla muistikuvat pinoista jää siihen. Muistia rasittaa 1001 keskeneräistä asiaa omassa elämässä, jotka varaavat kapasiteetista 97%. Esims känny on jäänyt eilismatkan varrelle, koska muistiyksikköni sähköttivät vain: ruo-kaa. per-heel-le. vau-val-le. mai-to-a. lap-set. nuk-ku-maan. mie-hen. kai-na-loon. Vähemmän tärkeät asiat jäivät hoitamatta.



Nelihenkisen perheen tavaroista kuorma-autollinen on jaoteltavia, omat paikkansa omaavia tavaroita. Kaksi peräkärryllistä tavaraa tekee se loppusälä, mille normaalitaloudessa ei ole paikkaa, joka lainehtii lattioilla, kertyy kasoiksi pöytienkulmille ja peittää laatikkojen pohjat.



Nyt mainittu määrä romua + huoneellinen työkaluja ja remonttitarvikkeita peittää valmistumassa olevan talomme lattiapinnan kokonaan. Muutto on pääosin kestopainajainen, josta ei ikävä kyllä voi herätä.



Ei elämä nyt ihan niin karmivaa ole, olemme tilapäissijoituksessa vanhemmilla ja Poikasella on täällä hyvä kaveri. Mummola on aika siisti, tai oli ennen meitä... ja Kukkanen on oppinut tepsuttamaan, peruuttamaan ja kiipeämään.



Sellaissii,

Kukkuu

Ihquu et Mersu oot terve.

Tuttikselle osanottoni ja lämmin halaus :-(



Minä myös muistan lukeneeni tuosta että lapsille voi tulla pelkoja jos sanotaan että nukkui pois.

Kävin katsomassa omaa mummiani ja ukkiani hautajaisissa ja hyvä muisto siitä jäi..sai vielä silittää ja sanoa hyvästit..



Enkelille halaus ja voimia!!



Mersu:Ihanaa että tuli hyviä uutisia :-)



Leppis:toivottavast pääsen illalla tulemaan,vanhukset vielä kylässä.

Lehtipuhaltimien ihanuus huoamttu myös täällä,aamulla 7.45!!!AAARRRRHHH!!!



Nyt ei ehi muuta...



jatu

niin jospas viettäisin oman hetkeni kanssanne.



Kiitos vielä. Menemmekin vasta sitten kun mummo on arkkuun laitettu.



Enkeli, en osaa edes kuvitella suruasi, varmasti tuntuu siltä että ois kuin unessa ja toivoo että herää ja kaikki onkin vaan pahaa unta. Mun menetyt ihmiset ovat lähinnä vanhuksia ja yksi setä, mutta ei ketään ihan läheistä ja nuorta. Vanhusten on aika mennä kun elon polkuja on tarpeksi kuljettu, mutta nuorempia ihmisiä tahtoisi niin pitää lähellään ainiaan. Ja sen päivän kun omia vanhempiaan tai sisaruksiaan saattaa viimeiselle matkalle, pitäisi olla niin kaukana... Haleja ja jaksamista arjen keskelle. Onneksi on nämä nuoret suvunjatkajat, he saavat hymyn surevankin huulille, ajatukset muuhun.



Tämänpäivän syntisaldona on tappelu äidin kanssa, kun on mulla kuulemma omakin mummo, jota voisi käydä katsomassa. Mutta ja mutta, aina selityksiä. On vaan niin vieraantunut ja jotenkin ei osaa yksin mennä. Mitä sanoa, kuinka pojat viihtyy pienessä kopperossa. Mummo kyllä ilahtuisi niin kovin. Ehkä huomenna...ja joksu se huominen on vaan myöhäistä. Menen huomenna. Piste.



Mersu, ihanaa kuulla sinusta ja että kaikki onkin hyvin. Paastoilun jälkeen yritystä kehiin ja Hellulle kaveri eiks joo ;)



Ankkis, kurjalta tuo yönne kuulosti. Voisikohan se ruokapäiväkirjanpito olla paikallaan, varmaankin. Omppu kurjimuskohan Lilliä kiusaa. Meillä sitä omppua ei anoppi antaisi muka lapsille kun ei sula, mutta hää onkin ite niin herkkämasuinen ja kaikki närästää ja nousee kurkkuun, niin enpä välitä niistä kommenteista.



kerpun Sassalle paranemista, kamalaa kuumetta kyllä on! Toisaalta hyvä ettei kokeissa mitään löytynyt ettekä sairaalaan jääneet, mutta varmaan ahdistaa kun ei tiiä mikä jyllää ja kuinka kauan.



Lila, hui onneksi ei tytölle pahemmin käynyt. Että nuo ehtiikin joka paikkaan. Meillä on nyt kiikkumisyritystä joka paikkaan ja kerhossa kun on niitä pieniä tuoleja niin eiköhän niissä aina kiikuta ja äidin sydän lyö sataa kun huomaa vaaratilanteen. Eilen oli hyvä onni, kun tipahti tuolilta sai pienen kaverinsa housunpuntista kii eikä jysäyttänyt päätään kivilattiaan. Kylläpäs oli lisälyöntejä pumpussa.



aavis, voin kuivtella Motin ilmeen kaupan kärryssä. Täytyykin kokeilla laittaa meidän Nyttynen siihen kun isompiin kauppoihin joskus lähdemme (täältä n. 100km ;) ), uskon ilmeen olevan melkoisen. esikoinen ei oo niihin suostunut kuin kerran meneen, outoa.



Ramika, toivottavasti velipoikasi leikkaus sujuu hyvin. Tuollaiset tapahtumat ja jutut pysäyttää varmasti. Jaksamista siis sinne teillekin. Ja rukousta jotta kaikki menisi hyvin. Tämä pimeys ja lumettomuus tekee surustakin synkempää. Tulisi valo ja lumi. Iloisempiin asioihin: kuulostaa ihanalle tuo löytämänne asunto. Muistan sen tunteen kun löysi sen KODIN. tiesi heti, että se on se oma.



Haikeudella vähän kuuntelen remppajuttujanne. Mies eilen juuri sanoi ettei meidän taloon remppoja tehdä tai mitään ylimääräsitä ennen kuin on pakko. No eipä oo ees tarvinnut juuri tehdä. Joatin pientä, maalata puolipaneelit muutettuamme ja boordit laittaa. Ovenrivat vaihtaa. Siinä meidän " rempat" . Ai niin salaojitus tehtiin, toinen puoli odottaa tekijäänsä eli kaivuria ;) Vaikka tuo monitaituri onkin niin kaipa nuo remppahommat pelottaa. tapettejakaan ei suostu vaihtaan, kaipa pitää ite alkaa opetella.



Kukkuun kukkaselle onnea uusista etenemismuodoista :) Ja tsemiä muuttourakkaan.



Mun ukkokööri nukkuu kaikki päiväuniaan. Mä meen tekeen makaroonilaatikkoa...

Tuttis

Tuttis: Otan osaa suruunne! Jaksamista. *rutistus* Onneksi ehditte koko perhe vielä hyvästellä rakkaanne. Rakkaan näkeminen viimeisen kerran on usein helpottava ja asiaa konkretisoiva. (Etenkin kun hän kuoli ns. rauhallisesti eikä onnettomuudessa tms.) Hän on siinä, muttei kuitenkaan ole. Näkeminen saattaa helpottaa oloa, mutta kyllä surutyön pystyy käymään läpi ilman näkemistäkin.



Enkeli: Niin sitä pien ihminen käsittelee pikku hiljaa asiat. Sopivan pieninä palasina, ettei ihan romahda koko suuren surutaakan alle. Ei kai sitä muuten jaksaisi niitä hautajaisjärjestelyjä. Halauksia!



Ramika: Toivottavasti veljesi leikkaus sujuu hyvin. Haleja ja jaksua!



Ankkis: Jaksua salapoliisityöhön eli allergiametsästykseen!



Mersu: Ihq, että olet selkä! =D Upeaa myös, että pahikset on saatu veke. Pikaista paranemista ja lykkyä yritykseen! Ja Smuik!



-Mimmuli