Miten toimia kun isosisko lyö????

Minulla esikois-poika 2,8kk ja nuorempi poika 1v2kk ja esikoinen on ollut alusta lähtien hirmuisen mustankipeä!Meillä samat kuviot;tuupitaan,tönitään,kaadetaan,lyödään,potkitaan,purraan,tukistetaan,ryöstetään lelut," kannellaan" jne.Esikoinen meillä_todella_kovapäinen,kuriton,villi,ja hankala tapaus kaikin puolin :-/.Meillä ei ole mikään auttanut tilanteeseen,edes aika :-((.Olen kokeillut kaiken jäähypenkeistä,takavarikoituihin leluihin,säännösteltyyn mehuun (oli aiemmin " kovaa valuuttaa" ,ei enää),häpeänurkkaan jne.Mikään ei ole auttanut.Kovasti olen yrittänyt selittää ja havainnoillistaa kaikkia asioita,ja varsinkin kivun tuottamisesta on ollut paljon puhetta.Poika ymmärtää,mutta " unohta" saman tien puhutun.Ymmärtää syyllisyyden tunteen,itkee tuntiessaan syyllisyyttä,mutta on vielä liian pieni muistaakseen puhutut asiat.On kaikin puolin muutenkin hyvin ' itsenäinen' ja omapäinen.On oikea rasavilli jäärä jannuksi!Toivon vaan että jonain päivänä muistaisi ja ymmärtäisi.Siihen asti on pidettävä silmät selässä ja pää kylmänä.



Tsemiä!!

t.mp

Sama ikäerokin. En silloin laittanut jäähylle, mutta aika hyvin toimi sellainenkin, että kaltoin kohdeltu pääsi syliin ja sai lohdutusta, isompi sai olla huomiotta. Muutamassa kuukaudessa nuo oppivat jo leikkimään keskenään, ei ehkä leluilla, mutta muuten isosisko ohjasi yhteisiä toimia.



Nyt viisivuotias joutuu kyllä jäähylle pienemmän lyömisestä.

olin ihan pulassa tuon esikoisen kanssa ja meillä toimi lopulta jäähypenkki sekä vastapoolina esikoisen kanssa kaksin touhuaminen ja kehuminen. huomiotahan tuo haki ja mustasukkainen oli, joten neuvolan ohjeilla edettiin: lyömisestä joutuu jäähylle ja ei saa huomiota, kun taas kun nätisti käyttäytyy (leikkii ilman lyömisiä, hoitaa apuna vauvaa) saa kovasti kehuja. ja sitä ihan omaa aikaa myös jolloin vauva jää isille ja äiti sanoo että mennään kulta askartelemaan ihan kahdestaan ja haluan olla sun kanssa kaksi sinä ihana esikoinen.



en usko että meillä pelkkä jäähylle pistäminen olisi toiminut, vaan myös se positiivinen huomiointi ohessa myös. aikamoiseksi palauteautomaatiksihan sitä itsensä tuntee, mutta toimii.

Eli kun vauvamme on nyt vuoden, ja alkanut liikkua, niin mustasukkaisuus tuli vasta ja kaikki sama taistelu meilläkin menossa.



Yritän meillä jo mainittuja konsteja, jäähyä, huomiotta jättämistä, mehun yms. säännöstelyä ja säännöllisiä ruoka-aikoja ja isommalle paljon huomiota... ja pienemmälle kanssa, ettei mene sotkemaan isomman leikkejä ja " kerjäämään" köniinsä joskus oikein. Ei toimi oikein hirveän hyvin, aika taitaa olla ainut joka auttaa. Kyllä se uhkailu ja kiristys ja lahjonta ja jäähyily yms. yleensä auttaa sen verran, että selvitään jotenkin. Mutta ei se auta itse ongelman syihin.



Erityisesti tylsistyminen ja nälkäisyys, ja muu turhautuminen, väsymys aiheuttaa noi pahimmat tilanteet. Joten ne pitää vaan yrittää ennakoida. Ja tarvittaessa otan vaikka sitten isomman syliin, jos pienempi viihtyy paremmin leikeissä sen aikaa, että saan vaikka ruoan pöytään tms.

Usein tulee pidettyä pienempää turhankin takia sylissä " turvassa" vielä, vaikka osaakin jo liikkuakin. Kun pitää isompaa samasta syystä, ettei se pääsis kiusaamaan pienempää, kaikki sujuukin. :) Alussa voi olla pientä protestointia, mutta ku yhdessä vaan aletaan kokata niin kyllä se tottuu. ;)



Mutta välissä tuntuu että ei jaksaisi itse millään aina. Vinkkejä tännekin, kun maalaisjärjellä tässä vaan yritetään pärjäillä. Kasvatusoppaista ei tunnu olevan apua, kun niissäkin vaan usein todetaan kylmästi viimeisellä sivulla, että perhesuunnittelun paikka olis voinut olla, ja että nämä opit eivät päde kun perheessä on yhtään n. 2v - 2.5v ikäerolla alle 3v lapsia... Hehheh. Ei siis auta kuin yrittää itse huolehtia omasta jaksamisestaan niin sitten sitä jaksaa maalaisjärjellä. Tsemiä.