Kauanko tämä niin raskas kiipeilyvaihe kestää???

Se on vaan uusi kehitysaskel ja lapsi on innoissaan oppimastaan.

Ole vaan vieressä ja seuraa, ettei mitään satu. Osaahan lapsi tulla oikella tavalla alas esim. sohvalta eli jalat edellä? Minusta näissä kaikissa jutuissa alkuinnostus menee aika äkkiä ohi, mutta tunnen myös lapsia, jotka vielä isoinakin kiipeilevät ties minne ja roikkuvat kaikissa vaarallisissa paikoissa :-). Ideahan lieneekin lähinnä, että lapsi kehittyy niin taitavaksi kiipeilijäksi, että voi vaikka sohvalle ja pois kiivetä ihan itsekseen. Sitä ei opi kuin harjoittelemalla.



Ja rattaisiin turvavyöt. Meillä on rattaissa ollut turvavyöt kiinni 7 kk:n iästä lähtien, koska nousi jo silloin seisomaan ja tuli laidan yli.

vastauksestasi. Annetaan tosi paljon tytön kiipeilläkin, alusta saakka se on saanut mennä, juosta ja kaatuakin aika vapaasti, sillä jo vauvasta alkaen huomattiin, että tyttö on erittäin liikkuvainen ja motorisesti tosi taitava. Onneksi tyttö osaa hyvin peruuttaa ja hoksaa tosi hyvin, miten uusistakin paikoista tullaan alas, mutta tottakai välillä hirvittää kun samanikäiset meidän tuttavapiirissä vain istuu ja katsoo vierestä eikä edes meinaa tehdä samaa.. Välillä tuntuu, että onkohan tyttö jotenkin erityisen vilkas. Ja justiin se, että tyttö on oppinut kaatumaan jotenkin luonnollisesti, on tosi suureksi avuksi, kun (*koputtaa puuta*) ainakin vielä ollaan säästytty isommilta kolhuilta vaikka jatkuvasti kuuluu kops jostakin.



Toisaalta sanoja ei tule kuin 5-6 vasta, ja niistäkin vain pari selvästi. Välillä pelottaa masuvauvan puolesta kun joutuu tekemään äkkinäisiä liikkeitä esikoisen " pelastamiseksi" .

...poika elokuussa 4 v ja kiipeilee yhä joka paikkaan... Alkoi n. 7 kk:n vanhana... Mutta lohtu on, että on nyt jo tosi taitava kiipeilijä, eli enää ei tarvitse ihan aina olla sydän syrjällään.



Tyttö on nyt 1 v 3 kk ja on ihan samanlainen. Ja itseluottamus on rajaton, eikä mitään osaa pelätä. Olen yrittänyt ottaa linjan (kuten ensimmäinen vastaajakin neuvoi), että antaa kiipeillä. Ja yritän vain opettaa alastuloa. Muistan, että esikoisen kanssa helpotti n. 1 v 8 kk kohdalla, silloin tuli jonkin verran järkeä päähän ja pystyi vähän jättämään yksinkin leikkimään (ja kun elämä tuntui helpolta, päätettiin yrittää toista lasta... ;-) ).



Toivottelen siis vain kestäviä hermoja! Ja aurinkoista kesää!



TEL ja kaksi kiipeilijää

Mun tyttö on kans just 27.3 täyttäny 1v3kk ja tosiaan ei vielä kävele ilman tukea. Seisoo kyllä ilman tukea sillon ku huvittaa. Ja meillä kiipeillään kyllä ihan joka paikkaan isoveljen koulupöydän päällekkin oli päässyt. Ja sohville, sänkyyn mennään mutta osataan kyllä tulla oikeenpäin alaskin on varovainen kokeili ensin käden kans mut ku ei ylettyny ni käänty toisin päin. Ja tänään tosiaan ku tuol puistos on semmonen liukumäki kiipeily juttu mis on semmoset portaat mitkä muistuttaa tikapuita ni oli jo kerinny toisel askelmalle kiivetä ennen ku ehin hätiin. Ja luulen et tää kiipeilyn oppiminen hidastaa nyt tätä kävelemään lähtemist. " äiti jo luulee et ei ikinä lähde" Aika pian nuo lapset kyllä oppii ton alastulon:)

ja neiti on pian 3½-vuotias. Kiipeily alkoi heti kun nousi pystyyn eli 7-kuukauden ikäisenä.

On aika taitava kiipeilija,mutta välillä hirvittää kun neidillä ei tunnu olevan minkäänlaista itsesuojeluvaistoa.

Laita rattaissa valjaat kiinni,vaikka protestoisi sekä hanki kaupankärryjä ja syöttötuolia varten erilliset valjaat.

Meillä ainakin olisi tullut kolinalla alas molemmista ellei olisi ollut valjailla kiinni.

Nykyisin neiti sentään malttaa hieman istuakkin paikoillaan,ettei joka paikaan tarvi köyttää.

Meillä kiipeilyvimman ohella myös karkaileva ja joka paikkaan juosten menevä neitokainen.

Välillä katselen huokaisten lapsia ,jotka vain istuvat kiltisti vanhempiensa vieressä ja kaupoissa kävelevät heidän vierellään.

Toisaalta en vaihtaisi tuota ikiliikkujaa mihinkään muuhun. Neiti on sen verran onnellisen näköinen liikkuessaan,ettei aina raski kaikkea kieltää.



Teilläkin motorisesti lahjakas lapsi ja kiipeily kausi varmaan jatkuu vielä tovin,mutta onneksi lapsilla on melko hyvät suojelusenkelit.

Toisaalta on lohduttavaa lukea, ettei meidän poika olekaan ainoa kiipijä. Tuntuu tosiaan välillä niin lohduttomalta katsoa kavereiden sylissä istuvia viilipyttyjä!!



Meillä on kävelty 6 kuukautisesta asti sohvanlaitoja pitkin, 8 kk vanhana poika kiipesi ekan kerran sohvalle, 10 kuisena syöttötuolin kautta ruokapöydälle (katsomaan ikkunasta ;)) ja nyt 1 v. 5 kk meno jatkuu yhtä hurjana. Uusimpana juttuna itse syöttötuoliin kiipeäminen sekä sängyllä juokseminen ja siitä heittäytyminen suorin vartaloin. Sylissä meillä ei poika ole koskaan viihtynyt, vaan aina on pitänyt olla menossa. Ja voitte uskoa että sen on myös annettu kiipeillä valvovan silmän alla, mutta kyllähän sitä täytyy jo turvallisuudenkin takia kieltää paljon. Eikä mielestäni kiipeily pöydillä ole muutenkaan sallittua...



Paikallaan istumassa ei ole pysynyt " köyttämättä" puoleen vuoteen, joten rattaissa ja syöttötuolissa istuu aina valjaissa! Tosin aina jossain vaiheessa menee hermo kiinni olemiseen =D



Eli neuvoja en varsinaisesti pysty antamaan, mutta hyvin voin kuvitella, miltä tuntuu. Ja ainakin meillä taitaa geenit kiipeilyyn olla perinnöllisiä - itse olen kuulemma ollut samanlainen ja voin vakuuttaa, etten ainakaan enää kiipeile korkealle ;)

nuorin (tällä hetkellä 4v) kiipesi 1,5 vuotiaana parvisängylle vaikka otettiin tikkaat pois ja aika pian oppi tulemaan alaskin. alkuun koitin estellä, mutta turhaan ja niin sitten seisoskelin vierellä valvomassa , ettei mitään satu ja poika (kuten muutkin meidän lapset) oli alta kaksivuotiaana oikea pikku " veikka gustafsson" . Meillä on kotona portaat jotka on opittu n. vuoden iässä kulkemaan moelmpiin suuntiin ja paras neuvo on kyllä tuo edellä mainittu vierellä valvominen, mitä pikemmin oppii turvallisesti kiipeämään ja laskeutumaan, sitä helpommalla itse pääsee =) Me asutaan sellaisessa ympräistössä jossa on paljon kallioita ja muuta kiipeilymaastoa ja lapset on pienistä pitäen saaneet paljon siellä harjoitella, eikä tarvitse enää tuon nelivuotiaankaan perässä juosta katsomassa, ettei putoa. Harjoitus näköjään tekee oikeasti mestarin =). Noi valjaat rattaisiin ja esim syöttötuoliin on olleet ihan ehdottomat jossain vaiheessa, etenkin kun kaksosislla oli kiipeilyharjoitukset menossa, en ois ikinä saanut niitä hengissä ruokittua jollen ois valjvastanut kiinni tuoliin! Ja siinä on samalla tullut opittua myös se, ettei ruokapöydässä pompita ja kiipeillä vaan syödään =) Jaksamista ja kärsivällisyyttä toivottelen kesän hikisiin päiviin tulevan vuoristokiipeilijän kanssa =)