miten kauan synnytystä voidaan jarrutella?

mä mietin tota lapsiveden menoa, että eikös se ola vauvalle vaarallistakin oleskella mahassa ilman lapsivettä? Mä olen ainakin kuullut, että jotain vauvaa oli pidelty masussa liian kauan kun vedet oli jo mennyt ja se vauva oli sit kuollut.



No mutta mulla supistukset alkoi viikolla 28. Ne pysäytettiin jollain pistoksella. Sit oli hetken vuodelepoa ja sen jälkeen kevyempää elämää, kunnes viikolla 34 meni lapsivesi ja vuorokauden päästä synnytys käynnistettiin.

paivaa vaille 27. viikolla. Suppareita tuli kerran minuutissa kun osastolle paasin Olin sita ennen saanut jo supistuksia vahentavaa laaketta suun kautta viikolta 24 asti ja makoillut kotona. Sain sitten supistuksia poistavan tipan (takalainen kauppanimi Prepar, vaikuttava aine ritodrine, joka on ns. " cardiac tocolytic" eli vaikuttaa seka sydamen etta kohdun lihaksistoon, sydameen toimintaa kiihdyttavasti ja kohtuun rentouttavasti) joka poisti lahes kokonaan supparit mutta josta oli aika rankat sivuoireet. Mulla oli tama tippa n. 1,5 vuorokautta kunnes se lakkasi toimimasta ja synnytys kaynnistyi uudelleen ja kohdunkaula aukesi n. sentin tunnissa. Silloin tippaan vaihdettiin toinen, uudehko laake nimelta Tractocile (vaikuttava aine atosiban, joka on oksitosiinireseptoreiden blokkaaja), joka pysaytti supparit kuin seinaan. Sain myos Celestan kortisonipiikit. Tractocilea sitten tiputettiin 48 h, jonka jalkeen tippa pitaa poistaa ja kokeilla suun kautta annettavaa laaketta (taas Prepar, mutta nyt tablettimuodossa). Mulla ei tuo suun kautta annettuna toiminut ollenkaan vaan jouduin ottamaan tabletin kerran kahdessa tunnissa (maksimiannos) ja siltikin supisteli koko ajan. Nain sinnittelin yon yli ja aamulla laakari kaski laittamaan mulle uudestaan Tractocile tipan 48 h:ksi. Sitten se taas poistettiin ja siirryttiin suun kautta annettuna Adalatiin (nifidipine), jonka kanssa supistelin mutta en massiivisesti. Adalatin kanssa poistuin sitten kotiin 2,5 viikon sairaalajakson jalkeen vauva edelleen masussa. Kotona olin vuodelevossa n. vkolle 36 asti, soin aluksi Adalatia mutta koska se laski mun verenpaineen liian alas jouduin vaihtamaan laakkeeseen nimelta Berotec (fenoterol, toinen " cardiac tocolytic" ) joka ei ole yhta tehokas. Supistelin edelleen aika massiivisesti (=satoja kertoja paivassa) mutta koska kohdunkaulani on mita ilmeisimmin kohtalaisen tukevaa tekoa vauva pysyi sisalla vkolle 37 asti jolloin syntyi, nopeasti ja helposti (olihan tuo varsinainen " tyo" tehty jo kuukausia ennen ;-)). Eli nainkin kauan voi pysya huonosta alkutilanteesta huolimatta. Mutta jokainen tilanne on tietysti taysin yksilollinen, mun ongelma on hurja supistelutaipumus mutta mulla ei ole varsinaista kohdunkaulan heikkoutta, kun taas jollain toisella ihan muutamakin supistus voi olla liikaa. Kuten sairaalassa mulle sanoivat niin heillekin taa on edelleen sellaista salatiedetta, koskaan ei voi ennustaa miten lopulta kay (paitsi tietysti edellisista raskauksista jos niita on saa jotain osviittaa). Tsemppia ja toivotaan etta teidan pikkuinen pysyy paikoillaan mahdollisimaan pitkaan!

Minulla vedet meni 32+3 viikolla. Vesien meno johtui todennäköisesti sikiökalvojen joutumisesta kohdunkaulakanavaan. Lanka oli minullakin, mutta se oli jossain vaiheessa pettänyt. Vesien menon jälkeen meni vielä viikko ennen kuin synnytys käynnistyi. Hirveästi sitä ei enää siinä vaiheessa estelty, koska viikkoja oli jo 33+3.



Onnea sinulle!

Hei,



Mulla kanava alkoi lyhentyä rv 23 ja jouduin suoraan äitipolikäynnillä kirjautumaan sisään sairaalaan. Edellinen raskaus oli päättynyt epäonnisesti ennenaikaiseen synnytykseen rv 24, joten olin äitipolilla vähän väliä tämän raskauden kanssa. Osattiin onneksi seurata nyt.



Makailin siis vuodelevossa rv 23 --> rv 34. Paikallissairaalasta siirrettiin aika pian yliopistolliseen sairaalaan. Kohdunkaula aina vaan vähitellen lyheni ja lyheni. Päivä kerrallaan mentiin, kun sisäsuu oli avoinna ja kalvot pullotteli aina vaan pidemmäs. Mulla ei onneksi ollut suppareita (ainakaan en paljon tuntenut) eikä erityisiä tulehduksia. Pissatulehdusbakteereihin sain kuurin ja ureaplasma hoidettiin. Vauva sitten pysytteli masussa rv 39 saakka. Mulla oli mitä ilmeisemmin kohdunkaulan heikkous.



Vuodelepo oli mulla hyvä. Lankoja mietittiin silloin rv 23, mutta oli kuulemma myöhäistä silloin.. kalvot oli niin tulollaan. Erikoislääkärit päätti sitten yhdessä laittaa vuodelepoon, ei muuta mahdollisuutta. Mentiin siis aina viikko kerrallaan ja sitten tutkittiin tilannetta varovasti, aina tuli lisää toivoa kun uusi viikko pyörähti. Vauvan mahdollisuudet kasvoi koko ajan. Mahdollisuus -%:eja selviytymiselle tuli seurattua ahkerasti vauvalehdistä ja netistä..

Täytyy sanoa että oli tosi stressaavaa aikaa, mutta nyt on pikkuinen jo tomera, potrakka vauveli ja nukkuu parhaillaan päikkäreitä pinniksessä.



Voimia teille kaikille, jotka painitte näiden asioiden kanssa..

vuodelevon aikana söin supistuksenestolääkettä päivittäin ja jotain sain jos vähänkin tuntui että nyt supistaa... verenpainelääkkeitä ne taisi olla.. ei tarvinnut tippaan laittaa. Sillä saadaan vahvempaa troppia, jos meinaa alkaa syntymään. Edellisessä raskaudessa, joka päättyi rv 24, yrittivät keskeyttää tipalla, mutta oli synnytys jo liian pitkällä.

Supistukset alkoivat rv.28 kunnolla,10- 3 minuutin välein. Seurailin niitä levossa kaksi tuntia ja sitten päätimme lähteä sairaalaan (eivät olleet kovin kivuliaita), kun eivät rauhoittuneet. Käyrän oton jälkeen synnyttäjien tehovalvontaan ja suoraan tractosile-tippaan ja nesteytykseen. Vatsalle laitettiin kaksi nitrolaastaria (käytetään myös sydän-infarkteissa, auttaa lihaksia rentoutumaan...) sekä pyllyyn pistettiin kortisoni-piikki,vauvan keuhkoja kypsyttämään. Sitten olin 3 viikkoa sairaalassa vuodelevossa, välillä nitrolaastareita vaihdellen ja tipassa. Tractosilea annettiin muutaman " kuuri" , muuten jouduin sitten juomaan nesteitä hurjan määrän ja pissahätä oli jatkuva. Olo oli hutera, mutta supistukset saatiin rauhoittumaan ja pääsin kotiin, kun lupasin olla vuodelevossa enkä tulisi käärön kanssa sairaalaan. Vielä jouduin kahteen otteeseen sairaalaan vuodelepoon ja lupa piti kysyä jopa veskissä käyntiin! Estelyt lopetettiin rv.37 ja rv.40 syntyi ihana poikamme =)



Joten kovasti peukkuja kaikille jotka nyt ovat samassa tilanteessa!!





*tiitiäinen rv.jo komeat 33* supistelee :/

Eli siis sairaalaan vk 22+0 ja silloin supisteli ja kohdunkaulaa ei juurikaan ollut. Makasin sitten viikolle 34+4, jolloin lapseni syntyi. Paljon laittoivat kaikenlaisia lääkkeitä supistuksia hillitsemään ja terve poika syntyi. Tsemppiä!

Minulla oli muutama vuosi sitten suht sama tilanne. Taisimme silloin jotain kokemuksia vaihtaa.



Minulla supparit alkoi siis hyvin alussa myös rv 12-14. Rv 13 ei vielä kokeissa streptokkia löytynyt.

19+6 hakeuduin äitipolille suppareiden takia, luulin että minulla on pissatulehdus. Ei ollut pissistä, mutta kaikkea muuta kyllä=( Streptokokki jylläsi, samoin yleisinfektio trikomonas. Kanavaa oli jälellä jotakuinkin 1,5-1,8cm, painaessa väheni vielä alle senttiin. osastollehan sitä jouduin ja siellä makasin sitten viikoille 30 saakka.

rv 24 tuikittiin kortisonit ja muutoin vain maksin ja sain tarvittaessa supistuksiin lääkettä ja streptokokkia yritettiin hoitaa muistaakseni ainakin neljällä kuurilla. Ei pysynnyt se vaiva poies ei sitten millään.

Lankaa mietitiin silloin rv 20, mutta juuri noiden infektioiden ja sen takia, että lapsivesipussi pullotti kanavassa (ja vauvan jalat siellä) ei lankoja arvattu lähteä laittamaan. Vedet jos olisi siinä mnnyt niin streptokokki olisi tehnyt tuhojaan ja raskaus olisi takuulla päätynyt vielä keskenmenoon.

Kaikki onneksi sujui niin hienosti kun vaan hienosti voi sujua. RV minut koitutettiin kotiin makaamaan. Ja kotona en todellakaan tehnyt muuta kun makasin, pakolliset kontrollit kerran viikossa kävin äitipolilla. Rv 34+ synnytys käynnistyi, mutta vielä saivat esteltyä ja poika syntyi vihdoin 38+1.



Vedenmenosta sen verran, että sairaalassa kämppiksenäni oli semmoinen tapaus jolla vedet oli menneet rv 23+, siirrettiin Lahdesta tampereelle. Sai muistaakseni jonkin pahan infektionkin ja synnytys käynnistyi useammn kerran, mutta raskautta saatiin aina vaan jatkettua ja vauva voi hyvin. Rv 30 olivat siirtäneet hänet takaisin lahteen kotisairaalaan makaamaan ja siellä todellakin makasi niin kauan, että synnytystä lähdettiin käynnistelemään rv 37 ja tyttö syntyi kunnossa vihdoin rv 38+. Olihan siellä sitten myös niitä surullisempia tapauksia, että vedenmenosta ei mennyt kun se hetki, että vauva syntyi vaikka mitä olisivat tehneet.

edellisen lapsen kanssa saatiin langan avulla tosiaan pidennettyä odotusta rv20 aina tonne rv36 asti. synnytystä åpysäyteltiin useampaan otteeseen.



tällä kertaa mulla on tilanne hieman huonompi kohdunlkaulan pituuden kanssa ja streptokokki löytyy. lisäksi oli joku emätintulehdus. lauantaina nousi kuume ja päädyin synnärillä käymään- sanoivat että kalvo pullottaa hieman huonsti ja keskiviikkona äitipoli, jossa pitäisi päättää jatkoista.



supistuksia estävät lääkkeet mulla on aikaisemmin toimineet hyvin, mutta tuo strepto huolestuttaa ja mahdollinen vesien meno.



mom rv21+3