Annatteko sukulaisten/kavereiden hoitaa vauvaanne??
Ihan mielenkiinnosta kyselen et kuinka paljon annatte sukulaisten ja kavereiden hoitaa vauvaanne? Siis mummat, paapat, siskot,veljet.... Isiä ei lakseta mukaan.
Mä annan mun vanhempien ja siskojen vaihtaa vaipat ja pukea vaatteet. Pullostakin he saavat antaa maitoa päivisin mutta itse annan iltaisin ja vähintään joka toisen syötön. Sylissä saa tyttöä pitää kun hän on hereillä mutta nukkumaan laitetaan sänkyyn. Välillä tulee huono omatunto että annan tytön muiden hoidettavaksi. Vaikka kannatan sitä että lapsi oppii muidenkin hellään hoitoon.
Kaverit eivät ole vielä hoitaneet muuten kuin pitäneet sylissä.
Tulipa vielä mieleen että onko muilla tälläistä tapausta että äiti joutuu itse sairaalaan vauvan ollessa pieni ja mihin vauva on laitettu? Itse jouduin edellis viikolla sairaalaan äkillisesti yhdeksi yöksi ja vauva oli vanhempieni luona sen yön ja päivän. Vanhempieni luona siksi että mieheni ja tytön isä on polvileikattu eikä paljoa pysty kävelemään. Sairaalaan lastenosastolle olisi muuten otettu mutta nyt kun on tuota virusta niin en halunnut sinne tyttöä eikä lääkärit varmaan ois suostunu ku tyttö pullolla. Mutta jos samankaltaisia ikäviä juttuja niin ois kiva kuulla miten vauvan hoito järjestyy.. :)
hyvää uutta vuotta toivottelee äitee84 ja emma 2kk
Kommentit (11)
Näin meillä.
Mieheni ei pitänyt yhtään isyyslomaa, töitä oli/on niin paljon ettei millään voinut...seli seli!!
Mein vauva oli varmaan viikon tai 1.5vk kun äitini tuli meille siksi aikaa kun kävin kaupassa ja kirppiksellä, olin pois tunnin. Vauva nukkui koko sen ajan;)
Kun hän oli kahden kuukauden olimme mieheni kanssa hoitamassa parisuhdetta (joka oli tosi pahasti solmussa) leffassa ja syömässä. Vietiin poika ilta viideltä ja hain kotiin aamu 10. Eli yön oli pois. Oli siis mun vanhemmilla. Isäni on aivan haltioissaan pojasta ja halusin suoda hänelle sen ilon että saa olla pojan kanssa yönkin. Poika on täysimetyksellä joten pulloa jouduttiin sitten tietty antamaan, eikä myöhemminkään hylkinyt tissiä.
Poika oli vajaa 1kk vanha kun oli appiukkoni 60v.synttärit (yli 100hlö), pikkuveljeni tuli hoitamaan 17.30 ja tulin kotiin 21.30. Kerran antoi pullosta. (mulla alkoikin rinnat olemaan aikas piukeet jo silloin;))
Nyt 6pv on isomummoni hautajaiset pojan kummitäti tulee silloin meille. Luulisin että ollaan poissa 11-15.
Kaikki halukkaan on saaneet vaihtaa vaippaa ja vaatetta jos vaan haluavat ja syliin annan myös ilomielin että saan vaikka tiskattua rauhassa, on se liinassa poika, aika hankalaa tehä kotitöitä. Ja mies on aina töissä.
Mulla ei oikeastaan ole kuin kaksi ehdotonta juttua jota kukaan, edes minä itse ei saa tehä, on antaa mitään muuta kuin maitoa ja suulle ei pussata.
Niin ja onhan mun mummoni ja isäni kattoneet poikaa just jotain kauppareisuja tms. tunnin juttuja. Ja kun mulla on suursiivouspäivä ni pyydän jonkun ottamaan pojan vaunuihin ja menevän vaunuilemaan.
Toivottavasti tää ei nyt kuullosta siltä et aina joku olisi hoitamassa kuin minä. Toiset eivät anna ollenkaan hoitoon ja mä suorastaan kannatan sitä et lapsesta tulee mahdollisimman sosiaalinen ja ettei vierastaisi muita ihmisiä. Mulle on aivan ihanaa omaa aikaa kun heitän matot pihalle ja saan kunnolla purkaa siivousneuroosiani. Ja olen siitä onnellisessa asemassa et mulla on paljon tukijoukkoja ja halukkaita auttajia. Välillä joudun kieltämään kun kaikki haluu tulla hoitamaan;)
Näin meillä, mut jokainen tyylillään ja tulee niistä lapsista ihan yhtä sosiaalisia ilman hoitajiakin.
annu ja aleksi 2.5kk
Muutamia kertoja olemme lähteneet kahdestaan puolisoni kanssa johonkin muutamaksi tunniksi ja silloin vauvaa on hoitanut kotonamme joko anoppi tai kerran lapsen kummitäti sisarensa kanssa.
Aluksi vauvaa pystyi hyvin hoitamaan ns. kuka tahansa (en imettänyt), ekat muutaman kuukauden, mutta nyt vauva on alkanut vierastaa, joten hommat eivät hoidu yhtä mutkattomasti kuin aiemmin. Muutama viikko sitten äitini hoiti yhden aamupäivän vauvaa täällä ja oli ollut todella hankalaa. Anoppiin vauva on tottunut niin hyvin, ettei vierasta häntä.
Minulla on ollut kiitettävästi omaa aikaa koko lapsen täälläolon ajan. Olen saanut monta monituista kertaa nukkua kellon ympäri (ja nykyään vauva nukkuu kahdeksisen tuntia syömättä), muutamia kertoja käydä elokuvissa tai teatterissa, joitain kertoja käydä shoppailemassa itsekseni.
Anoppi on ollut meillä siis apuna alusta lähtien n. kerran viikossa, hoitanut yön yli. Sittemmin on ollut harvemmin, mutta pidempiä aikoja kerrallaan. Ennen joulua anoppi lähestulkoon asui meillä pari viikkoa. Hoidamme vauvaa silloin kaikki kolme.
Puolisoni on ollut koko ajan myös kotona, mutta raskauspahoinvoinnin vuoksi ensimmäisinä kuukausina ei pystynyt hoitamaan paljoakaan (hoiti kyllä jatkuvasti yli voimiensa) ja yöhoidot hoidan minä edelleen.
Anoppi on ollut apuna lähinnä siksi, että olin melko sairas odotusaikana ja sen jälkeenkin (sappikivet) ja puolisoni tosiaan on ollut koko ajan kipeänä. Onneksi anoppi eläkeläisenä ja halukkaana on pystynyt auttamaan! On tullut monta kertaa mieleen, että omia lapsia menen kyllä taatusti auttamaan niin paljon kuin mahdollista, jos nämä lapsia joskus saavat.
Sairaalaan jouduin pariksi päiväksi vauvan ollessa viikon ikäinen. Silloin vauva sai olla onneksi kotona ja puolisoni ja anoppi hoitivat.
Olemme antaneet kaikkien pitää vauvaa sylissä, seurustella, vaihtaa vaippaa.. jotka ovat olleet meillä kylässä ja halunneet niitä tehdä. En ole oikeastaan laskenut sitä hoitamiseksi. Alkukuukausina kun vauva ei viihtynyt hereillä ollessaan kuin sylissä, oli aivan ihanaa, jos joku oli kylässä ja otti vauvaa syliin =)
Nyt vauva on alkanut siis vierastaa ja vierastaa tuota aktiivista kummitätiäänkin. Saa nähdä, mihin suuntaan tilanne muuttuu.
Helpotukseksi vauva on alkanut nyt 5kk iässä nukkua n. 4 tunnin mittaiset päiväunet, joten saamme sillä lailla omaa aikaa. Toinen voi tehdä jotain iltapäivällä eikä toisella kuitenkaan ole kovin rankkaa täällä vauvan kanssa kahdestaan.
Meillä ongelmana on se että, kummit ja isovanhemmat asuvat kaukana ja hoitoapua ei siis ole saatavilla.Vanhempi lapsi meni ekaa kertaa yökylään mummille kun oli kolme ja on nyt kuusi vuotiaana ollut noin viisi-kuusi yötä hoidossa ja vauveli, puolivuotta ei muuta kuin kaksi kertaa isän kanssa, kun olin ajokokeessa.Olosuhteiden pakosta kasvan niin kiinni lapsiini, etten oikein enää uskalla tai edes halua antaa heitä hoitoon.En nauti baaris-illoista vaan olen mielummin lasten kanssa. Teemme paljon kaikkea yhdessä, emme vain istu kotona.Meillä toimii näin, mutta joku muu ehkä tarvitsee enemmin omaa aikaa ja tilaa.
Kaikki halukkaat ovat saaneet hoitaa/avustaa, kun nuita halukkaita on riittänyt. Lapsi on opetettu heti pienestä asti syömään myös pullosta, joka on helpottanut hoitoon jättämistä. Koska molemmat mummolat ja kummit ovat kaukana käy siinä niin, että lähtee sitten pariksi tai kolmeksi yöksi hoitoon... kun ei se ole mukavaa pienen kannalta olla vain yhtä yötä, kun matkaakin on vajaa 150kilsaa... ja saahan siinä sitten parisuhdetta ja asioita hoidettua sillä aikaa :)
Eikä kyllä vielä ole vierastanutkaan ketään, vaikka on jo 11kk. Siis on siinä varmaan ollut omat hyvätkin puolensa, että on saanut olla paljon muidenkin kuin äidin ja isän kanssa.
Olin ennen juhannusta ti-pe välin sairaalassa kovassa kuumeessa ja kivuissa endometrioosin aiheuttaman tulehduksen takia. Isä oli kotona sen aikaa ja kävi aina päivisin vauvan kanssa katsomassa. Imetys loppui silloin, ihan omasta päätöksestä :)
Näin meillä, neuvolan tätikin on sanonut ettei tiedetä mitään lasten hoidosta, kun on noin helppo... mutta ei ole ottanut sitä huomioon, että olen lähihoitaja ja päiväkodissa melko paljon työskennellyt, heh!
Hauskaa vuoden ensimmäistä viikkoa kaikille!
T: Viivi_84, Olli ja maha-asukki 24+1
Mutta eipä noita liiemmälti piisaa. Mummo vaan. Ja itse kun vielä imetän, niin ei voi muut edes syöttää, ei huoli pulloa ja korvikkeet ei kelpaa. Vaippaa ja sen sellaista ja nukutusta ja sylitystä kyllä saa tehdä. Apu joskus helpottaa kummasti, kun vauva pitää aina kantaa uneen... ja vauva 3kk onneksi ei ainakaan vielä vierasta, toisin kuin esikoinen jo tässä vaiheessa. Kyllä jo huomaa kuka ei ole isä ja äiti, mutta on vaan iloinen ja seurallinen tapaus. Ja sitten kun imetys loppuu joskus, niin saa jäädä vaikka jo heti yökyläänkin.
Niin juuri.
Tyttö on niin herkkä ja ujo tapaus etten ole uskaltanut antaa sitä kenenkään hoidettavaksi. Jos mun täytyy mennä jonnekin niin asia järjestetään niin että iskä hoitaa.
Välillä kyllä tuntuu että voi kun uskaltaisi antaa tytön vaikka mummolle hoitoon niin saisi itse hengähtää.. Välillä on hermot niin kireällä kun on sidottu lapseen 24/7.
Anoppi ja appi olivat viikon meillä juuri ennen vauvan syntymää. Auttoivat muutossa ja uuden kodin järjestelyssä ym.
Anoppi teki myös ruokaa valmiiksi jääkaappiin ja pakkaseen, niin ettei minun tarvinnut tehdä enää ennen eikä jälkeen kuopuksen syntymän.
Kun vauva syntyi ja päästiin kotiin, tuli anoppi parin päivän päästä takaisin meille auttamaan ja ulkoilemaan esikoisen kanssa, että sain levättyä tarpeeksi.
Mieheni äiti on hyvä anoppi. Hän ei tuputa omia tapojaan ja neuvojaan meille, vaan usein kysyy minulta, miten teillä tehdään tämä ja tämä asia.
Jos kerron hänelle jostain asiasta/ongelmasta lasten suhteen, hän kertoo miten on toiminut jos on ollut vastaavassa tilanteessa.
Hän ei kuitenkaan oleta minun toimivan samoin kuin hän.
Aina halutessaan ostaa lapsille jotain, hän kysyy ensin meiltä mikä olisi tarpeellista.
Meillä on sellainen hyvä tilanne että on paljon tuttavaperheitä ympärillä ja todella lapsirakkaita sellaisia. Ystävät ovat kovasti hoidelleet heti vauvan syntymästä asti, kun ovat olleet meillä kyläilemässä ja minusta on ihana vain kattoa vierestä.. ja se ilo on ystävälle niin iso kun saa vaihtaa vaipan tai pukea puhtaat vaatteet yms.. haluan että lapsestamme tulee sosiaalinen ja ei vierastaisi kovin kovasti. " hoitoon" vauva on jäänyt isällensä, kun heti synnytyksen jälkeen teki mieli pienille happihyppelyille ja mikäs sen parempi hoitaja kuin oma isä! lähikaupassakin on kiva katsella hyllyjä oikein kunnolla ja ottaa hetki omaa aikaa. Minusta näissä ei ole mitään ihmeellistä.
Jos jotain äkillistä sattuu ja tarvitsemme hoitajaa lapsillemme, silloin oma äitini hakee lapset luokseen (edellyttäen ettei miehenikään voi lapsia hoitaa, hänellä muuten myös polvi leikkaus edessä. Hänelle jo 4. kerta).
Jos taas tiedämme hoidon tarpeesta etukäteen silloin pyydämme mieheni äidin luoksemme tai viemme lapset miehen vanhempien luokse.
Esim. Kuopuksen syntyessä äitini haki esikoisen luokseen ja piti esikoista luonaan sen aikaa, että myös varpajaiset tuli hoidettua.
Samoin toimimme myös kesällä, kun kolmas lapsemme syntyy.
Lapset vajaa 5v ja 11kk.
Poikaamme, vajaa 6 kk, ovat tähän asti hoitaneet siskoni, äitini sekä isäni uuden puolisonsa kanssa. Muidenkin sylissä saa kyllä olla mutta edellä mainitut ovat myös vaihtaneet vaippoja, syöttäneet ja nukuttaneet. Myös muutama kaveri on joskus vaihtanut vaipat. Mieluiten annan siskoni hoitaa poikaamme, sillä hänen kanssaan poikamme on ollut todella paljon ja viihtyy parhaiten. Torstaina poika menee toista kertaa yökyläänkin siskolleni jotta saan nukuttua univelkoja pois. Poikamme on alusta asti syönyt rinnan lisäksi hyvin myös pullosta joten hoitoon jättäminen on sikäli ollut helppoa. Yleensä olen pumpannut maitoa etukäteen evääksi mutta välillä on saanut myös tuttelia. Nyt yökylään menokin on jo paljon helpompaa kun poika syö pääasiassa kiinteitä ja maitoa yöllä enää 1-2 kertaa.
Eli niin isovanhemmat kuin muutkin sukulaiset, kaverit ym. saavat ilomielin pitää tyttöä sylissä niin paljon kuin haluavat, samoin vaihtaa vaippoja ja avustaa muissa hoitotoimenpiteissä kuten pukemisessa. Mukavaa on itsekin saada välillä hengähtää. Mielestäni vauvallekin tekee hyvää oppia olemaan myös muiden kanssa.
Varsinaisesti hoitoon en vielä aivan pientä antaisi ellei ole pakko. Meillä vauva on ollut kerran mummolla hoidossa 6 vuorokauden ikäisenä olosuhteiden pakosta eli muutaman tunnin vietti siellä ollessani lääkärissä. Muutoin ei ole vielä hoidossa ollut, enkä koe siihen olevan tarvettakaan.
T: N@lle ja tytöntylleröinen kohta 5kk :)