3-vuotias ei pidä äidistään...? :o(
Nyt alan jo ihan oikeasti olla epätoivoinen... Onkohan kellään muulla samanlaisia kokemuksia?
Meillä on 2 poikaa, 3- ja 2-vuotiaat. Olen itse päivät töissä, pojat päiväkodissa. Nyt vanhempi poika on jo muutaman viikon ajan johdonmukaisesti alkanut " suosia" isäänsä. On toki mukavaa että isä on suosiossa; isä ja poika puuhaavat paljon yhdessä asioita jne.
Tuntuu silti kurjalta, kun poika johdonmukaisesti sanoo: " Äiti ei ole kiva, vaan iskä on kiva" . " En rakasta äitiä, rakastan vaan iskää" . " Äiti voi mennä työmatkalle, iskä ei saa mennä työmatkalle" jne jne.
Kyse ei ole siitä, että isä olisi säännöissä/kasvatustyössä jotenkin löysempi tms. Poikien isä on ihan iokeasti ihan " huippuisä" ; puuhaa poikien kanssa paljon asioita, on johdonmukainen kasvatustyössään jne.
Onko tämä osa normaalia kehitystä, vai onko äiti-poika suhteessamme jotain ihan oikeasti mennyt / menossa pieleen? Olen vanhempana kipakampi luonne kuin mieheni ja jo ennenkin tuntenut syyllisyyttä siitä, että räjähtelen helposti jne jne. Nyt pohdin jatkuvasti mitä olen tehnyt väärin.
Rakastan poikaani yli kaiken, ja tuntuu tosi pahalta!
Onko kukaan törmännyt vastaaviin fiiliksiin?
Kommentit (6)
meillàkin vàlillà sanoo " àiti on ilkeà" " en tykkàà àitistà" " menen kaverini luokse asumaan ja otan kaverini àitin" olen vain sanonut pojalleni ettà jos hàn menisi pois àiti olisi ihan HIRVEAN surullinen... ja kaipaisin poikaani koko ajan....etkò sinà olisi surullinen? Poika alkoi itkemààn ja sanoi ettà ei halua mennà pois ja hànellàkin tulisi ikàvà àitià. itki ihan hirveàsti ja halusi syliin.... olen huomannut ettà nàità " kohtauksia" tulee enemmàn silloin kun torun hàntà tai " vietàn" enemmàn aikaa pikkuveljensà kanssa. Yritàn kannustaa esikoista nyt enemmàn ja sanoa hànelle useammin miten àiti tykkàà hànestà.
Lienee siis normaali kehitysvaihe tuo, että alkaa " jumaloida" sitä samaa sukupuolta olevaa vanhempaa ja toinen on sitten " nolla" =) Itse olen töissä ja mieheni kotona, mutta silti minä olen pop ja isi ihan " kamala" . Tyttäremme tosin inhoaa tällä hetkellä myös muita miehiä....
Sinänsä jänski juttu, että vanhemmalla tyttärellämme en aikanaan tuollaista kehitysvaihetta huomannut. Niin ovat erilaisia....
Me emme ole ottaneet henkilökohtaisina noita " isi on tyhmä, isi on ruma, isistä en tykkää jne." heitot. Huumorilla vaan =)
Vanha kunnon oidipuskompleksihan se siellä taustalla kummittelee... =)Freudin mukaan poika ratkaisee " isän kanssa käytävän kilpailun äidin omistamisesta" sopeutumalla ajatukseen, että äiti kuuluu puolisona isälle ja pyrkii sen sijaan korostamaan yhteenkuuluvuuttaan isän kanssa " me miehet" -hengessä.
Meidän kolmevuotias oli vähän aikaa sitten kovalla hingulla menossa naimisiin mun, eli äitinsä kanssa. Hellävaroen koetin selittää, että ei se käy koska äiti pysyy aina sinun äitinäsi ja sitten kun olet iso niin äiti on muutenkin jo vanha kurppa jne. Hetken tuumittuaan poika hyväksyi asian: " Ai niin, ei se käviskään. Sitten kun sä oot vanha, sä oot mun mummi"
Nykyään sitten olenkin hyvin usein " tyhmä äiti, " pahka" äiti, mä en tykkää susta äiti" . Juu ja kovasti on poika välillä pois muuttamassa ja etsimässä itselleen uuden äidin, jolla ei ole ainakaan näin tyhmästi kaksi tukkaa (=saparot). Pojan näkemyksen mukaan hän itse on isin apumies, kun taas mä olen arvoasteikossa alin, eli hänen apulaisensa. =) Mitenköhän mulla on jotenkin ihan erilainen käsitys meidän perheen hallitusmuodosta...
Mä olen kanssa ollut tulkitsevinani tuossa " mä en ainakaan rakasta sua" -uhoamisessa äidinrakkauden vakuuttelun tarvetta. Poika on keksinyt myös takuuvarman tavan saada halittelijan sänkyynsä nukkumaanmenoajan jälkeen. Hyvin teatraalisesti hän kyynelehtii ja vollottaa " Kukaan ei rakasta mua!" Se on niin sydäntäsärkevän kuuloista, että mä en voi olla menemättä vakuuttelemaan rakkauttani, vaikka kuinka tiedän millainen pikku pelimies siinä kerjää vain nukkumaanmenon pitkittymistä.
Lapsilla on välillä erilaisia irtiottokausia omista vanhemmista,
ja se on aivan luonnollista. Ei minusta tuosta kannata pahemmin
" ottaa pulttia" .
Meillä esikoinen on myös aina tavallaan " suosinut" miehiä ja
isäänsä, kun on kerran poika itsekin. Toisaalta on äitikin
tärkeä, vain vähän eri tavalla.
Kun lapsi kertoo, että hän " ei tykkää äidistä" tai " isä on kivempi"
tai " äidin pitää mennä pois" , niin silloin totean vain rauhallisesti,
että hyvä on, mutta minä rakastan silti aina sinua todella paljon.
Välillä lapsi sanoo sitten samantapaisia asioita isälleen.
Nimittelyä en hyväksy alkuunkaan: tyhmäksi haukkuminen
yms. lopetetaan alkuunsa. Itse sanon aina, että se joka
sanoo toista tyhmäksi on itse tyhmä, kun kerran haukkuu
muita. Lisäksi selitän, että haukkumisesta tulee muille
paha mieli.
Silit lapsen mielipiteitä ja tunteita ei saa vähätellä, eikä lasta
saa mielestäni myöskään ahdistella ja vaatia lupauksia
rakkaudesta tms. Äidin rakkaus tulee olla aina ehdotonta:
se ei vaadi rakkautta lapselta, vaan minä ainakin rakastan
lapsiani, vaikka he sanoisivat vihaavansa minua (ehkä
joskus murrosiässä näin käykin).
Kerron myös usein lapsilleni, että rakastan heitä _yhtä_paljon_!
Sitä tuskin voi liikaa korostaa. Esikoinen saattaa kokea, että
äiti rakastaa nuorempaa/nuorempia sisaruksia enemmän, kun
äidillä luonnollisesti kuluu aikaa esim. pienen vauvan imetyksen
kanssa.
4v poika on isin apulainen, me miehet- asenteella. Itse saan melko usein kuulla olevani tyhma, " ma en ainakaan rakasta sua" ja " mee pois, isi voi hoitaa meita" - juttuja tulee myös sillon tallöin. Ei kannata ottaa henkilökohtaisesti mitaan noita juttuja :) Itse sanon vaan joko etta " joka toiselle sanoo, se on itse se" tai etta jaa, no mina ainakin rakastan sua... Taa on ihan normaali kehitysvaihe eika todellakaan tarkoita sita etta lapsi ei " oikeasti" pitaisi vanhemmastaan! Pain vastoin on hyva etta lapsi uskaltaa puhua (omalla tasollaan ja sanavarastollaan) kaikista mahdollisista ajatuksistaan aidille. Sehan on 100% luottamuksen ja turvallisuuden tunteen osoitus: Jos lapsen pitaisi varoa tyyliin " en saa pahoittaa aidin mielta, tai han jattaa minut" niin silloin olisi minusta enemmankin syyta huoleen..?
Meillä on noita kausia ollut aika ajoin. Nyt kolmevuotiaamme ilmoittaa tykkäävänsä vain isistä ja mummista, mutta ei äidistä ja pappasta. Itse olen ainakin tässä vaiheessa ajatellut, että se on ihan normaaliakin samastua isään ja tykätä isän kanssa touhuamisesta enemmän. Olen myös ollut huomaavinani, että joskus poika sanoo noin, koska haluaa minun sanovan, että minä ainakin tykkään hänestä. Poika haluaa myös kokeilla, minkälaisia reaktioita saa aikaan erilaisilla sanomisillaan.