Miten suhtautua 2,5-vuotiaan kiroiluun?
Kamala myöntää, mutta ärräpäitä on joskus päässyt meidän vanhempien suusta ja nepä ovatkin sitten tehokkaasti tarttuneet pojan sanavarastoon. Poika kyllä tietää, että ne ovat rumia sanoja ja niistä ei tykätä. Senpä takia hän kai niitä niin ahkerasti nyt uhmavaiheessaan viljeleekin. Onko hyviä vinkkejä, miten niistä pääsisi eroon, kun ne on kerran lapseensa tartuttanut?
Kommentit (5)
Muuten ovat kirosanat tuota rataa unohtuneetkin mutta levy jäi päälle " voi että" " voi hitsi" ja " voi vitsi" -sanonnoille, osaa käyttää ihan oikeassa yhteydessäkin, ettei vaan toistele muuten vaan. Sallitaan nuo pehmolausahdukset mutta varsinaiset kirosanat saa kyllä jäädä tulematta. Isovanhemmiltaan on oppinut niitäkin erityisesti, mutta jätetään aina tosiaan huomioimatta, niin ei ole toistaiseksi muistanut niitä sen pidemmälle. Ei kyllä saa alkaa kiroillakaan, eli siihen tullaan puuttumaan jos niin tapahtuu. Ja kielenkäyttö on siistiytynyt huomattavasti myös niillä " pahasuisilla" isovanhemmilla jo kun huomasivat että pieni toistelee ihan kaiken... ;)
päästi suustaan muutaman kerran kirosanan oltuaan n. 3v. Oli kuullut hoitopaikassa yhdeltä lapselta. Emme olleet huomaavinammekaan, joten sana unohtui. Syksyllä muutimme uudelle asuinalueelle ja naapurissa asuvat 5v. ja 4v. pojat kiroilevat tuon tuostakin. No tottakai sanat tarttuivat myös meidän pojille. Kun ekan kerran kuulin, hermostuin totaalisesti. Poikaraukat eivät tienneet, että olivat rumia sanoja ja olivat ihmeissään. Muutaman kerran vielä pääsi vahingossa kirosana suusta, mutta selvästi säikähtivät itsekin ja jopa pääsi itku ja nyt ollaan " kuivilla" noista sanoista. Emme itse kiroile lainkaan, joten mallia kiroilemiseen ei kotona ole. Mielestäni jo 4 ja 5v. kiroiluun tulee puuttua ankarasti,mutta myös sitä nuoremman, jos kiroilu jatkuu ja lapsi tietää, että sanat ovat rumia ja käyttää niitä siitä huolimatta. Mutta, jos vanhemmat kiroilevat, miksi lapsi ei sitä saisi tehdä???!!! Että katse vaan peiliin!!
2v3kk ikäinen tyttö tosiaan bongaa sanat ja kiroili ensimmäisen kerran jo vuoden iässä... Parhaiten meillä toimii totaalinen noteeraamattomuus. Kiroiluun ei mitenkään reagoida, ja tyttö kyllästyy sanoja hokemaan kun mitään vastakaikua ei tule. Toistaiseksi tämä on toiminut, sitä en tiedä mitä sitten jos ei enää toimikaan. Ehkä jonkin harmittoman sanan opettaminen tilalle?
Oma kielenkäyttö on muuten paljon siistiytynyt!
tuntuu huomioimattomuus tehoavan parhaiten. Pojalla ikää 2v3kk ja hyvin herkästi nappaa ja toistaa kaikki sopimattomatkin lausahdukset vanhemmilta sekä ventovierailta (tosin paljon myös sopivaakin tekstiä, kun on koko ajan äänessä:). Välillä on pokassa pitelemistä, mutta siihenkin tuntuu harjaantuvan.
Tsemppiä ja hermoja kaikille uhmaisten vanhemmille:-)
Meillä on tähän asti toiminut tuo, ettei olla oltu kuulevinammekaan kun kiroaa. Nyt on kuitenkin sellainen vaihe, että 3-v uhman kourissa hokee silti niitä sanoja ja aivan jatkuvasti.
Nyt ollaan sitten juteltu tytön kanssa ihan silleen rauhallisesti ja lattialla naamatusten istuen, että on olemassa sellaisia tuhmia sanoja, joita aikuiset käyttää ja ne on ruman kuuloisia ja niitä ei saisi sanoa.
Mutta meillä on myös luvattu, että jos jotain tippuu tai satuttaa itsensä tai on muuten " hyvä syy" , niin kyllä silloin voi kirosanan sanoa, jos siltä tuntuu. Muuten niitä sanoja ei saa " turhaan" sanoa ja kerrottu myös tyttöä huomioimaan niitä tilanteita, joissa äiti ja isi noita sanoja käyttää.
Tää on auttanut kun ei olla totaalisesti kielletty sanomasta niitä, vaan ohjattu " oikeaan käyttöön" . Nyt on mennyt jo taas monta päivää, ettei ole kuulunut yhtään kirosanaa. Saas nähdä miten kauan tätä jatkuu...