1,9-vuotias lakkasi sanomasta äiti?
Eli meillä poika tehny lakon äidin sanomisessa...kutsuu vaan äitiä äidin etunimellä. =( Surullista kun kuitenkin äiti haluaisin olla vielä hänelle. Onko kellään muulla samanlaista? Miten saisi pojan taas sanomaan äitiä äitiksi?
Kommentit (6)
Meillä myös esikoinen alkoi pari vuotiaana puhutella meitä etunimillä, miestäni se ei niin haitannut ja antoi tehdä niin, joten vieläkin kutsuu välillä isäänsä nimellä (ikää 3,5v) ja välillä isäksi, monesti myös käyttää sukunimeä. Minä en alusta alkaen ole tykännyt, että lapsi kutsuu minua nimellä joten en reagoinut mitenkään kun kuulin lapsen kysyvän nimelläni jotain, vasta kun sanoi äiti niin reagoin. Muutaman kerran kysyi minua nimeltä ja siihen se sitten jäikin koska huomasi, etten reagoinut siihen. Selitin kyllä tytölle miksi en halua, että hän kutsuu minua nimellä vaan äidiksi. Kuopuksen kanssa on varmaan sama edessä, tuttavien lapsilla myös ollut sama vaihe parin vuoden tietämillä joten on varmaan aika yleistä!
Meilläkin tyttö kutsui jossain vaiheessa meitä vanhempia etunimillä. Oli varmaan vajaa 2v. Lähes joka kerta kuitenkin sanoimme, että " Minä olen sinun äitisi, sano äiti vaan" . Oli kyllä sinnikäs ja jatkoi etunimien käyttämistä pitkään, kunnes sitten taas jossain vaiheessa lopetti sen ja alkoi sanoa äiti ja isä.
Ilmeisesti hän älysi, että äiillä on nimikin. Tämä meni kyllä ohi kun aina sanoi perään " äiti" .
Tosin vieläkin hän kutsuu nimeltä jollen reagoi hänen kutsuunsa halutulla nopeudella. Samoin hän tekee isovanhemmilleen :)
Hienoa ! Sinunkin n. 2v on tajunnut myös äidin olevan yksilö, jolla on nimi, ei pelkkä äiti. Samaan aikaan meiän tyttö jankkaa myös omaa nimeään ja perheen muiden jäsenten nimiä; ei siksi, että ei arvostaisi meitä vanhempina, vaan siksi, että on iloinen tajutessaan yhden elämän perusasioista : minä olen yksilö, sinä olet yksilö.
Näin mä olen asian ajatellut - ja lukenut...
Kyllähän se yhtä suloiselta kuulostaa oma etunimikin lapsen sanomana kuin äitikin...
Silloin ei parin kuukauden ajan sanonut montaakaan kertaa äidiksi. Isäänsä alkoi kutsua sitten myös vähän ajan päästä nimellä. Nyt kutsuu meitä suurimmaksi osaksi äidiksi ja isiksi. Onneksi oli siis vain lyhyt vaihe, koska mielummin olen äiti kuin XXX.
Aloimme kutsua toisiamme äitinä ja isänä aina kun puhuttiin myös keskenään lasten kuullen, niin lapsikin taas unohti etunimet.
Itse olen kutsunut omia vanhempiani etunimillä, kun puhun heidän kanssaan, niin kauan kuin muistan, eli varmaan pari vuotiaasta enkä tiedä miksi. Ei ole haittaa kai ollut. Sen olen huomannut vanhemmista sukulaisistani, että he tosiaan äidittelevät ja isättelevät ja mummottelevat ja papattelevat lasten ja lastenlasten kuullen toisiaan. Sitten kun ihan keskenään juttelevat, niin sitten käyttävät etunimiä tietysti. Omat vanhemmat eivät minulla ainakaan näin ole koskaan tehneet vaan aina käyttäneet etunimiä, ehkä siinä syy? Eipä tuosta ole haittaa ollut.