Osittaisimetyksestä

Sairaalasta saakka osittaisimetyksellä on menty. Meillä tyttö oli iso syntyissään 5390g ja 55 cm. Alussa imetin ja aina päälle pullosta, joinain päivinä meni yli ltr korviketta rinnan päälle mutta vaihteli kovasti ja vaihtelee edelleen. Aloitettiin kiinteitä rauhallisesti kolmenkuukauden iässä kun neuvolanlääkäri näytti vihreää valoa. Tyttö täyttää ens viikolla puoli vuotta ja menee aamu- ja iltapuuro hedelmä- tai marjasoseen kera. Ja yksi liharuoka päivällä ja iltapäivällä tai illansuussa hedelmäsosetta tai kasvissosetta. Korviketta menee vieläkin ja tissimaitoa syö edelleen. Yöt nukkuu läpeensä. 5kk neuvolassa mitat oli 9300g ja 66cm.

Alussa tuntui työläältä yöllä ensin imettää molemmista rinnoista kun muutenkin söi hitaasti koska ei ollut oikea imuote ja sitten vielä päälle aina pullosta. Mutta olen kuitenkin tyytyväinen että jaksoin osaimettää ja nyt on ihanaa kun tyttö oikein hymyilee kun tissin änkee ja nauttii syönnistä ja tuleepahan äidilläkin vielä levättyä aina imetyksen ajan sängyllä. (imetän makuultaan)



En tiedä oliko mitään apua täsät mutta kerroinpa kuitenkin. ja kirjoitus voi olla sekavaa kun kiireessä kirjoitan kun tuo osaimetetty huutaa lattialla mahalleen....

Kirjoitin pitkähkön viestin ja sitten se ei tullutkaan keskusteluun, joten kokeilen nyt vain, tuleeko ylipäätään mitään... jotta uskallan vielä vastata.

tulihan se koeviesti. Taisi vain ehtiä vanhaksi se kirjautuminen.

Joo, meilläkin on koko ajan sekä imetetty että syötetty tuttelia. Alussa sitä tuttelia tarvittiin vain kerran illassa, enintään 100 ml, ja niin meni pitkään. Nyt poikamme (ensi viikolla 6 kk) syö kiinteitä, rintamaitoa ja tuttelia. Oikeastaan ihan samalla tavalla kuin edellinen vastaaja. Meilläkin aloitettiin 3 kk iässä, vaikka alun perin piti aloittaa 4 kk iässä. Syy oli vauvan vatsan huono toiminta: itkua ja vatsavaivoja oli ja kakkaa tuli viidenkin päivän välein. Ongelma poistui ja itkut hävisivät kun syötin päivittäin päärynäsosetta. Perunasta sitten aloitettiin 4 kk iässä.



En ole kokenut eri syöttötapoja hankaliksi, yöllä tosin ei koskaan ole tarvinnut korviketta lämmittää. Muutenkin useimmiten annoin rintamaitoa ja tuttelia eri kerroilla enkä samalla syöttökerroilla peräperää. Pidin vain huolta ettei vauvan tarvinnut huutaa nälkäänsä liiemmin.

Eli Soli sairastui ihan pienenä rs-virukseen ja oksenteli kaiken syömänsä ulos. Päädyimme sairaalaan tehoruokintaan nenämahaletkulla. Siitä, kun päästiin jatkettiin osittaisimetyksellä.



Itselläni oli tavoitteena koko ajan päästä täysimetykselle. Alussa korviketta meni valtavasti ja jossain vaiheessa oli pakko alkaa rajoittaa sen määrää, kun neiti kirjaimellisesti söi itsensä kipeäksi. Minäkin ensin syötin molemmat rinnat ja sitten annoin korviketta päälle. Aikaa saattoi ruokailuun mennä röyhtäytyksineen puolitoistakin tuntia!!!! Tuntui, että minä en tee mitään muuta kuin syötän vauvaa. Kolmen kuukauden iässä sitten korvikkeen määrä alkoi vähentyä kunnes neiti yhtäkkiä kieltäytyi täysin pullosta ja ryhtyi kokonaan rintalapseksi. Menimme sitten tissimaidolla puolen vuoden ikään ennekuin aloitteli kiinteät ja kyllä tuo siihen asti ihan kohtuullisesti kasvoi.



Minulla pullosta eroon pääseminen oli tosi iso asia ihan senkin vuoksi, että koko ajan korviketta annettaessa pikuisella oli kovia vatsavaivoja, joihin Rela-tipat, Disflatylit yms. eivät juurikaan auttaneet. Todennäköisesti neiti on maitoallergikko, koska lopulta jätin omasta ruokavaliostani maitotuotteet pois paranivat ihottumat, hävisivät ilmavaivat ja saimme neidin lopulta nukkumaan öisin.

meni näin:



Lisämaitoa annettiin heti laitoksella ja sama jatkui kotona. Omaa maitoa kyllä riitti öisin hyvinkin mutta päivällä ei tuntunut koskaan olevan tarpeeksi. Alkuaika olikin stressaavaa kun piti koko ajan miettiä, että saiko se vauva nyt tarpeeksi rintamaitoa vai pitääkö vielä antaa lisäksi korviketta. Tein niin, että ensin annoin molemmista rinnoista ja sitten jos oli pian taas nälkäisen oloinen niin sitten vielä pullosta. Pikkuhiljaa syötöt vakiintuivat 2 tunnin välein sellaisiksi, että joka toisella kerralla annoin rintamaitoa ja joka toisella kerralla korviketta. Näin oli helpompaa, koska saatoin esim. lähteä vauvan kanssa liikenteeseen aina korvikeruokinnan jälkeen kun tiesin hänen saaneen tarpeeksi ja sitten taas myös rintamaitoa oli enemmän kun oli sen vuoro. Yöllä siis omaa maitoa tuli edelleen niin paljon, että pulloa ei yleensä tarvittu vaikka vauva söi 2-3 kertaa/yö.



Vauvan saavutettua 3kk ikä tapahtui sellainen ihana juttu, että omaa maitoa alkoikin riittää entistä enemmän ja yhtäkkiä päästiikin täysimetykseen. En mielestäni tehnyt itse mitään eri lailla, mutta ehkä vauva oppi tyhjentämään rinnat tehokkaammin, koska ne alkoivat sen seurauksena täyttyä nopeammin.



Aloitimme sitten kuitenkin kiinteiden maistelun 4kk iässä ja tällä hetkellä vauva on melkein 6kk ja syö aamupäivällä kasvissoseen, iltapäivällä hedelmäsoseen ja illalla puuroa sekä rintamaitoa usein, öisin edelleen 2 kertaa.



En tiedä, oliko tästä alkuperäiselle kysyjälle mitään hyötyä, mutta sen halusin tuoda esiin, että osittaisimetys kannattaa ja se voi jopa 3kk jälkeenkin muuttua täysimetykseksi.

Meilläkin aloitettiin osittaisimetys jo heti synnytyssairaalasta. Kävin siellä lypsämässä muutamia kertoja ja sain joka kerta tulokseksi 10ml maitoa. Eipä tuo siis vauvalle riitä. Kotiin kun tultiin lisääntyi maito hiukan ja nyt sain sitä lypsämällä 40 ml.



Joka imetyskerran jälkeen on siis annettu lisämaitoa. Ongelmaksi muodostui se, ettei vauva olisi jaksanut odottaa sitä, kun kävin hakemassa ja lämmittämässä maidon ja huuto oli aivan hirrrrrrveä! Vatsa myös tuntui olevan hiukan kovalla, vaikka kakka tulikin joka päivä.



Kiinteät aloitettiin 4kk iässä ja vatsa alkoi heti toimimaan paremmin. Nyt vauva on 6kk ja olen lopettelemassa imetystä syystä ettei maitoa enää tahdo riittää.

...vauva oli kolmiviikkoseksi asti koko ajan rinnalla, syömispaussit kesti lopulta vaan 5-20min ja vauva nukahteli rinnalle koko ajan, eikä ilmeisesti jaksanut imeä. Oli ehkä keltasuudenkin takia väsyneempi ja tällä htekellä luulen sen vaikutaneen maidontuotantoon. 3vkon iässä aloin antaa imettäessä apulaitteella lisämaitoa. SItä menee päivittäin 0-120ml.(tällä htekellä ennemminkin 120ml ja tarve tuntuu kasvavan....) Eli imetän samalla kun annan lisämaitoa.

JOs olen kerinnyt pumppaamaan, annan apulaitteesta ensin sen pumpatun maidon ja sitten korviketta lisäksi. Tarkoituksena olisi myös päästä eroon korvikkeesta. Pulloa ollaan muutama kerta annettu, mutta sen jälkeen tuntuu olevan hermostuneempi rinnalla. Toivon, että imetys onnistuisi, koska on se aika hankalaa sen apulaitteen kanssa - yöllä ei apulaitetta ole onneksi tarvittu, ja päivällä jotkut ruokailut selvitään pelkällä rintamaidolla.

Keskosena syntynyt tyttömme vietti reilut viisi viikkoa sairaalassa ennen kotiutumista. Sain imettää ekan kerran, kun tyttö oli 8 päivän ikäinen ja siitä kotiutumiseen asti kerran tai kaksi päivässä. Pumppasin maitoa sairaalaan, ja suht hyvin se riittikin.



Elättelin toiveita, että saisin tytön kotona rintalapseksi, mutta ei se niin helppoa ollutkaan. Keskosta ei voinut väsyttää liian tiheillä syötöillä eikä tyttö joskus kerta kaikkiaan jaksanut syödä rinnasta tarpeeksi. Tähän päälle vielä koliikki ja mahavaivat... Mulla väsymys vaikutti heti maidontuotantoon. Keskoskorviketta piti antaa joka tapauksessa, mutta koin asian silti aika rankkana. Tuntui, että imetys on sellaista, mitä vain minä voin antaa lapselleni. Kuka tahansa hoitaja osaa hoitaa, mutta vain mä voin antaa äidinmaitoa. Kun luovuin toivosta ja ajattelin, että syökööt mistä tahansa ja mitä tahansa, maitoa alkoi tullakin. Tyttö vahvistui, ja muutamassa viikossa ei tarvittu muuta lisämaitoa kuin vähän keskoskorviketta. Tyttö oli peräti yhden kuukauden täysin rintamaidolla ennen kuin kiinteät aloitettiin 4 kk:n iässä lääkärin suosituksesta (keskosuuden & pienen syntymäpainon takia), kuukautta alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin. Sen jälkeen maito riittikin hyvin muutamaa stressaavaa päivää lukuun ottamatta. Koskaan ei maitoa kuitenkaan tulvinut.



Jälkeenpäin ajatellen imetys oli mulle varmasti henkisesti tärkeämpää kuin mitä se oli vauvalle. Olihan se kätevää, varsinkin öisin, mutta vauva olisi kasvanut muutenkin.

En ole kokenut epäonnistuneeni imetyksessä. Tuntui pahalta, etten saanut vauvaa kasvatetuksi kohdussani pyöreäksi ja terveeksi palleroksi, mutta ei sille mitään voinut. Imetys onnistui olosuhteisiin nähden niin hyvin kuin mahdollista. Ilman äitini ja siskojeni tsemppausta en ehkä olisi jaksanut yrittää. Luulin, että maito ei nouse, että ensi-imetys heti synnytyksen jälkeen on lähes välttämätön imetyksen onnistumiselle, että pulloruokinta väistämättä tuhoaa imetyksen mahdollisuudet jne., mutta eipä se meidän kohdallamme onneksi noin ollut.



Koskaan ei kenenkään äidin pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, että antaa lapselleen ruokaa, tissistä tai pullosta!