Ainokaiseksi jäämisestä...
Millehän palstalle tämä oikein kuuluisi... Kysäisen nyt täältä jos täällä olisi näkemystä...
Meillä on poika 2,5-v ja itselläni kova vauvakuume. Mies ei ole lämmennyt ajatukselle, vaikka ollaankin yhdessä puhuttu, että lisää lapsia halutaan joskus. Nyt kun keskusteltiin, mies ilmoitti, että on aivan kyllästynyt vauvajuttuihini ja että asiaa voidaan harkita viiden vuoden päästä. Hän aikoo kouluttautua uuteen ammattiin, eikä halua vauvarumbaa kesken opintojen.
Minusta tuntuu kamalalta, että poika eläisi lapsuutensa ilman sisaruksia, jotka itselleni ovat olleet rakkaita leikkikavereita ja myöhemminkin erittäin tärkeitä ihmisiä elämässäni. Päätin nyt totuttautua ajatukseen, että poika jää kokonaan ainokaiseksi, niin sitten jos mies joskus haluaakin toisen, se on iloinen yllätys.
Tuntuu vaan niin kamalalta haudata haaveensa isosta lapsikatraasta, mutta eihän elämässä aina voi saada mitä haluaa... Olisiko jollakulla lohdutuksen sanoja? Jotain hyviä puolia siinä, että perheessä on vain yksi lapsi? Millä ajatuksilla voisin psyykata itseni hyväksymään tämän tilanteen?
Miehen päätä on turha yrittää kääntää, hän pyörtää päätöksensä ihan itse, jos niin on tapahtuakseen. Tai pikemminkin uskon hänen innostuvan toisesta lapsesta pikemmin, jos minä pystyisin unohtamaan koko jutun ja hyväksymään vaan nykyisen tilanteen.
Kommentit (7)
Nojoo, puolivitsillähän minä tuon laitoin.
Meillä mies ilmoitti kolmannesta, jotta EHDOTON EI..... Meni kolme kuukautta ja kas kummaa hänkin alkoi puhua, jotta josko me nyt kuitenkin. Ja sitten alkoi itse tivata, että se kolmas tehdään sitten nyt heti eikä sitten kymmenen vuoden päästä =)
Ei siis oikein kyllä ole apuja antaa, mutta toivoa on niin kauan kuin toivoa on =)
Heh, tuo kerjääminen ja ikäeroon vetoaminen on jo käytetty ja siihen mies juuri kyllästyikin... :o) Uhkasi ihan, että rupeaa olemaan poissa kotoa (en tiedä tarkoittiko kapakassa roikkumista vai mitä), jos vielä jatkan jankuttamista. :o)
Tämmöisiä juttuja tossa jo itsekin mietiskelin:
* Voidaan parin vuoden päästä lähteä pojan kanssa kahdestaan matkustelemaan (miestä ei matkailu kiinnosta), mikä olisi hankalaa pikkusisarusten kanssa
- Ei enää vaipparumbaa tai yövalvomisia
- Vain yhden lapsen uhmaiät koettavana
- Äitikin voi pian taas harrastaa lähes entiseen tapaan, kun ei ole uusia kotiin sitovia palleroisia ja poika alkaa käydä harrastuksissa yksin (siis esim. muskari muuttuu lasten ryhmäksi entisen vanhempi-lapsi-ryhmän sijaan, ja äiti voi vaikka shoppailla tai lenkkeillä sen aikana)
- Helpompi harrastaa pojan kanssakin, esim. käydä uimahallissa, kun ei ole useampaa valvottavana
- Yhteistä aikaa miehen kanssa enemmän ja nopeammin, kun ainokainen kasvaa yökyläilyikään :)
- Ei tarvi jännittää uutta raskautta, onko tuleva lapsi terve, sujuuko synnytys hyvin, kuinka esikoinen sopeutuu...
...
Onneksi meidän poika on hoidossa pph:lla, niin siellä pääsee elämään arkea ja opettelemaan sosiaalisia taitoja muiden lasten kanssa, vaikkei omia sisaruksia tulisikaan.
Titania *yrittää hammasta purren psyykata itsensä näkemään hyviä puolia yhden lapsen politiikassa ja unohtaa sisarusparvessa kasvamisen edut ja raskauden ja vauva-ajan ihanuuden... :o/
Tuota ehkäisystä huolehtimista minäkin ajattelin ehdottaa miehelle, mutta hän on niin laiska, että sitten jättäisi sänkyhommat kokonaan. Nytkin aloite tulee useimmiten minulta, joten valitettavasti meillä tuo johtaisi vain selibaattiin... ;o) Mies-raukka nääntyy työtaakkansa alla...
Mutta toivon ja uskon, että meilläkin se miehen pää jossain vaiheessa kääntyy ja sitä asiaa edesauttaisi nimenomaan se, että minä osaisin pitää suuni kiinni ja olla vihjailemattakaan koko asiasta. Hänellehän saattaisi jopa tulla hätä käteen, jos huomaisi minun tosissaan päätyneen yhden lapsen politiikkaan...
meillä on sama tilanne, kylläkin sillä erotuksella että en itsekään ole kovin innostunut ajatuksesta toisesta lapsesta. kaksi- ja kolmelapsiset perheet on niin kauheen meluisia ja tuntuu että niiden vanhempien koko aika menee lasten kaitsemiseen. vaikka kuinka olisi seuraa toisistaan.
hyviä puolia :
- on varaa satsata yhteen enemmän, vaatteet, lelut, tulevat harrastukset, koulutus !!
-saa nopeammin itselleen omaakin aikaa
-yövalvomiset jne jo ohi, saa nukkua öisin rauhassa ja tarpeeksi pitkään
- on varaa matkustaa enemmän, mitä enemmän lapsia, sitä enemmän maksaa lentoliput jne
-on kuitenkin vähemmän hoitamista kun kahdessa
-ei jatkuvasti tarvi ajatella että onko kohtuullinen ja oikeudenmukainen ja tasapuolinen varmasti
- ei jatkuvasti tarvi selvitellä heidän keskinäisiä nahistelujaan
huonoja:
-kaikki munat yhdessä korissa...
- vain yksi lapsi parka joutuu huolehtimaan sitten yksin joskus vanhemmistaan (ehkä, jos huolehtii)
-vaarana itsekeskeisyys jos saa kaiken ja kaiken huomion aina
-lapsella ei ole sitten ketään jonka kanssa jakaa vastuuta ja juoruja ja huolia vanhemmistaan
-tuleeko lapsesta yksinäinen ? no se on varmaan kiinni itsestä ja vanhemmista
eli summa summarum: hyvät puolet näyttävät olevan oman siis vanhempien helppouden ja oman jaksamisen kannalta ja mukavuuden kannalta perusteltavissa. huonot puolet liittyy enemmän huoleen lapsen hyvinvoinnista...
Pystytkö " jäädyttämään" vauvakuumeesi? Tässä myös syitä:
*Ehdottomasti enemmän rahaa käytössä ja myös aikaa lapselle, samalla lapsen kasvaessa myös omaa aikaa.
*Vähemmän syyllistämistä lapselta mustasukkaisuuden vuoksi (esim. " miksi tuo sai sitä ja sitä ja minä en koskaan saa" ). Tässä voi kokea olevansa hyvä vanhempi ja ei tosiaan tarvitse miettiä oikeudenmukaisuutta lasten kesken (josta jokaiselle lapselle varmasti jää vähintään jokin pieni muisto kuinka lapsuudessa jokin tuntui epäreilulta sisarusten kesken).
*Kavereiden kanssa kyläilyt helpompia isompia, kun sisarukset ei " roiku" kannoilla ja halua kanssa leikkiä. Eli yksilapsisella perheellä voi jopa lapsella olla helpompi luoda kaverisuhteita, koska kotona olevia sisaruksia ei tarvitse huomioida (vaikea yhtäaikaa sopia kyläilyjä, useampilapsisessa perheessä ei aina oteta niin mielellään kavereita kylään koska lapsilauma voi kasvaa helposti kaksinkertaiseksi ja meteli älyttömäksi, monilapsisessa perheessä sisarukset saattavat leikkiä keskenään eikä niinkään luoda kaverisuhteita).
*Kyläilyt perheen kanssa helpompia, kovin moni kun ei välttämättä tykkää monilapsisen perheen laumasta.
*Yksi lapsi on helpommin rauhallinen, kun ei tarvitse riehua ja tapella sisarusten kanssa. Elämä on ehdottomasti rauhallisempaa.
Eiköhän näitä hyviä puolia yksilapsisena perheenä olemiseen ole löydettävissä...
Meillä mies heltyi kolmanteen lapseen (no joo hänellä neljänteen) kun en enää puhunut asiasta ja annoin hänen itse miettiä rauhassa ja päättää. Samalla kai näki tuo suruni luopumisesta tuosta ajatuksesta että saisin vielä yhden lapsen (siis kai lapsen haluaminen on itsekäs halu). En kuitenkaan halunnut miestä alkuun käytyjen keskustelujen jälkeen painostaa, sillä minusta hänenkin piti haluta lasta, eikä tehdä/yrittää sitä vain minun vuokseni - tämän kun sanoin miehelle, niin tuntui jotenkin olevan se käännekohta miehen ajatuksissa. Sitten jätin mieheni rauhaan ja kummasti tuo muutaman viikon ajatteluaika sai hänet muuttamaan mieltään (mutta sitä ennen " pehmittelyä" ja keskustelua asiasta oli ollut jo vuosi).
Hyviä pontteja keksitte, muutos ja insinööriäiti!
Uskoisin pystyväni unohtamaan vauvakuumeen, kun oikein ponnistelen. Olen aika altis innostumaan uusista asioista ja ehkä joku uusi harrastus tai vastaava saisi ajatukset pois välillä jo ihan fyysiseksi oireiluksi edenneestä vauvakuumeesta. :o)
Kuinkahan kaiken tämän vauvakuume-energian saisi kanavoitua työntekoon, kun keskittymiskykykin tuntuu tämän takia olevan ihan kateissa ja työpäivät kuluvat henkiseen haahuiluun... ;o)
POikani on 2v 1kk ja nyt alettiin yrittämään toista vaikka jo kauan oli ajatus ettei toista tehdä ikinä.Itselläni tosin se johtui siitä kun ajattelin että ainoa lapsi saisi niin paljon enemmän huomiota vanhemmiltaan,enkä kaivannut toista.Nyt kuitenkin vauvakuume on nousuut siitä asti kun poika oli1v5kk ja nyt sitten jo yritys päällä.Minulla oli tuo niin lähellä vielä hetki sitten että päätän ettei toista tehdä joten voin sanoa että siinä on paljon hyviä puolia siinäkin.On helpompaa,lapsi saa täyden huomion,voi harrastaa kalliimpaakin harrastusta isona kun ei tarvia sisaruksille harrastuksia maksaa....siinähän niitä tulikin.Itse olemme päätyneet toiseen lapseen joka jäisi sitten viimeiseksi niin sen takia koska ajattelin että yksi kaveri ja sisarus pojallemme voisi olla hyväksi ja ikäerosta ei toivottavati tule iso jos hyvin käy ja itelläni kova vauvakuume.Jos haluat toisen niin voit yrittää vihoviimeisintä konstia eli kovaa kerjäämistä ja vetoamista siihen että ei lapsille saisi tulla liikaa ikäeroa ja jos tämä ei auta niin sitten ei voi mitään.Yksi lapsi perheessä on ihan hyvä,mutta silloin tarvitaan niin paljon muita kavereita perheen ulkopuolelta että lapsi saa seuraa.