Pelottaako kätkytkuolema?
Mua on yhtäkkiä alkanu pelottamaan vauvan kätkytkuolema. On mulle aika vieras asia ja jotenkin on tullut pelko vauvan menettämisestä. on vaan kuullu että vauva muutaman kk:n iässä kuolee nukkuessaan eikä syytä ole.. vauvamme on nyt 3viikkoa vanha. En ole aikaisemmin osannut pelätä vauvan menettämistä tai edes terveyttä mutta nyt on tämä pelko yllättänyt. Onko kellään muulla samanlaisia ajatuksia?
Kommentit (3)
Minä pelkään vieläkin ja tarkistelen vauvaa usein, vaikka vauva lähentelee jo 5kk ikää ja riskitekijät meidän kohdalla on olemattomat. Vauva syntyi yliaikaisena ja hyvän painoisena, en polta yms. Kai se on ihan normaalia äidinvaistoa, koska muistan kuinka oma äitini lähetti minut pikkusiskon huoneeseen katsomaan hengittikö vauva, kun oli päiväunilla ja olin itsekin silloin pieni.
Mielessä on aina ajatus siitä ja menettämisen pelko on kova! En ole uskaltanut asiasta paljoa edes ääneen puhua, jotenkin tuntuu että sitten se ainakin tapahtuu :(
Onneksi meillä on isäntä samanlainen ja jompikumpi aina tarkastaa kun vauva on nukkunut kauan ihan hiljaa ja rauhallisesti. Hiukan täytyy mennä poskesta silittämään tai pistää sormi hänen nenän alle jotta tuntee hengityksen tai huomaa hänen liikahtavan.
Raskausaikana ei moinen edes tullut mieleen, mutta jo ensimmäisenä yönä sairaalassa olin herkeämättä hereillä ja koskettelemassa lasta.
Jostain sivuilta eilen luin (tais olla Libero-vaipat), että kätkyt-kuolemat on vähentyneet todella paljon (140stä 20een) kun ei olla enää suosittu mahallaan nukuttamista. Toisaalta kun meidänkin vauva viihtyy mahallaan nukkumassa välillä... ollaan ratkaistu asia niin, että hän saa nukkua välillä jommankumman mahan päällä. Siten hän on myös lähellä vanhempiaan ja tuntee olonsa turvalliseksi!
On silti hyvä huomata, etten ole ainut " pöllähtänyt" tämän asian kanssa :) Ja jos pieni posken silittely tekee meidän olon paremmaksi, miksi emme sitten tekisi niin. Ja tykkäähän se lapsikin siitä!
On, kaikkien kolmen vauva-aikoina sama menettämisen pelko ollut!!
Öisin jopa herään tarkastamaan useita kertoja vauvan hengittämisen, ja jos en kuule mitään, hädissäni tökkään poskeen jotta saan liikahtamaan vauvan. Välillä tuntuu ihan sairaalle nämä " pelot" . Mutta minulla myös pelko isompien tapaturmista, illalla kun nukahtavat(ts.hiljenee huoneessaan) joudun käymään tarkastuskäynnin isompien huoneeseen, kuvittelen mielessäni että ovat jollain onnistuneet jäämään esim.roikkumaan kaulastaan kerrossängynreunaan tms.
Mies pitää minua ihan kajahtaneena, kun kerron näistä peloista, mutta totta tosiaan, jatkuvaa vahtaamista pidän kuvitellessani että voin kaiken aikaa kaikelta lapsiani suojella.