Pitkään vauvaa yrittäneet!!

Minä myös uusi täällä. Piti vihdoin rekisteröityä että pääsee kirjoittelemaan ja jotain vertaistukea tässä alkaa kaivata...

Minä olen 32v, kolme lasta ennestään edellisestä liitosta. Nykyisen miehen kanssa toivottu vauvaa 2,5v. Siinä ajassa on ollut yksi keskenmeno ja yksi keskeytys. Kahdesti siis olen ollut jo raskaana, mutta molemmat on päättyneet surullisesti. Nyt sitten alkaa yritystä keskeytyksen jälkeen olla takana jo 1,5v ja vauvaa ei vaan kuulu. Tämä on ihan käsittämätöntä. Kaikki aiemmat raskaudet (siis 5 yhteensä!) on saaneet alkunsa tosi helposti. Siksipä kai tämä tuntuukin nyt niin kamalalta, kun ennen on saanut kaiken ikäänkuin "liian helpolla".

Minua on jo tutkittu, ja tällä hetkellä luget käytössä. Mitään selvää syytä ei ole vielä löytynyt. tiputteluvuodoista (ennen menkkoja) olen kärsinyt sen keskeytyksen jälkeen ja siksi luget nyt kokeilussa.

Meilläkin siis miehen kanssa olisi ensimmäinen yhteinen lapsi toiveissa (miehellä ennestään yksi lapsi ed.liitosta). Vielä tämä vauvan tulon odottelu ei ole mitään kriisiä aiheuttanut, mutta itselläni alkaa henkisesti olla aika rankkaa. Kaikki ystävät ja omat sisarukset on siinä iässä, että perhettä perustetaan joten vauvoja tulee koko ajan joka puolelle, PAITSI meille :(



Sitä mietin että miten ihmeessä sen yrittämisen voisi kokonaan unohtaa...onko se mitenkään mahdollista??? Alan olla jo tosi kypsä koko hommaan.

Harmillisen Pitkään olette tekin yrittäneet :( On se harmi että pikkuinen antaa vaan odottaa. Onko miehes tavara jo tutkittu, onko ne ok? Mitä noi luget pitäis auttaa, mulla ei niistä oo vielä tietoa?



Mä ainakin alan olee jo ihan paskana kun joka kuukausi saa koota itsensä ja niellä pettymyksen ku menkat alkaa, oon sellanen kaikkimullehetinyt-tyyppi. No joo, eka lapsi antoi odottaa sen 6kk ja toka 1v enneku tärppäs, mut ei harrasteltu säännöllisesti, eikä mulla ollu ees kierrosta hajua, mutta nyt on varmaan tullu liikaa opiskeltua ettei pysty vaan antaa olla, vaan sitä mettii kokoajan :(



Mä oon menossa huomenna verikokeille, katotaan kilppariarvot jms. jos ei musta ala vikaa löytyyn niin miehen vuoro mennä testeihin. Mies on kyllä itse niin rauhallinen että en ihmettelis vaikka nuijapäät olis hieman hitaita :P



pitääkö tässä alkaa harrastaan seksiä kauheessa kännissä, rikkinäisellä kortsulla, jos vaikka tapahtuis vahinko ;P

Kyllä tämä aika on tuntunut PIT-KÄL-TÄ. Ja oma kärsivällisyys on lopussa. En sit tiedä onko tässä jo niin kauhea stressikin (mulla) yrittämisestä että se ei siksi onnistu. Kun voisi vaan unohtaa koko asian, ja siirtää sen taka-alalle. Taitaa olla kuitenkin mahdottomuus?!?!? Kaikki muut raskaudet mulla on alkaneet niin helposti,että hyvä kun on ehtinyt edes ajatella asiaa niin jo on oltu raskaana. Ihan liian helposti siis!!

Miehen simpat on vielä tutkimatta. Minut tutkitaan nyt kokonaan eka, kun oletettavaa on että vika on minussa. kaikki vaikeudet alkoi sen keskeytyksen jälkeen (samalla tehtiin myös kaavinta) ihan selvästi, niin vaikea on uskoa että miten miehessä nyt yhtä-äkkiä ois vikaa. Vaikka mistäpä sitä tietää. Kyllä mieskin tutkitaan jos ei nää luget nyt mulla tehoa.

Luget on keltarauhashormonia ja käytän niitä loppukierrossa tukena, että se keltarauhanen ei surkastu liian aikasin ja jaksaisi "kannatella" sitä raskauden alkamista. Samalla sen pitäis vaikuttaa tiputteluun eli vähentää sitä.

kyl se stressi väkisinki pukkaa ku ei natsaa ja kahtakauheemmin yrittää :( mä olen ainakin sellanen stressaaja tyyppi et ei mitään järkee, mies sit yleensä rauhoittelee ja muutenki jaksaa mua tälläsenä pakkomielteisenä oireiden seuraajana :)



Missäs vaiheessa sun kiertos nyt menee? Minkä ikäiset sun lapsia sulla on? Mun on 11 ja 4 veet :)

En minäkään voi enää olla stressaamatta, ei sitä streesiä voi mitenkään välttää kun yritys ei tuota tulosta. Paras ois kun vaan pystyis tosiaan unohtamaan koko homman ja piste.

Mulla alkoi just uus kierto. En oo enää laskeu monesko yrityskierto, ei huvita laskea :( Entäs sulla, mikä vaihe?

Mun lapset on 9, 7 ja 3v.

Jotkut mun kavereistä on tehny jo kaks lasta siinä ajassa kun me on yritetty saada edes sitä yhtä. Tasan ei mene onnen lahjat.. Tosin välillä tuntuu että mitä mä tässä valitan, onhan mulla kolme tervettä, ja ihanaa lasta jo. Pitäis olla onnellinen, eikä vaan haikailla muuta. Mutta vauvakuume on ja pysyy, toivottavasti vaan ei ikuiseksi kuumeeksi jää.

mulla nyt kp 12, eli ovista odotellessa..

juu, eihän tässä tarttis valittaa kun on jo lapsia ja kaikki muutenkin elämässä ihan ok, mutta kun jotain puuttuu. Musta tuntuu että jos me saatais edes yksi yhteinen lapsi, niin meistä tulis perhe (vaikka sitä jo ollaankin), ja se pikkuinen yhdistäis meitä vielä enemmän ja miehestä tulis ihan ekaa kerta isä ?



En ole katkera ja kateellien ihminen normaalisti, mutta se pieni piru nostaa päätään kun hullu ex-mieskin sai uuden naisensa kanssa lapsen 2 kk sitten, kun ei näistä meidän lapsistakaan oo koskaan pystyny huolehtimaan..sääliksi käy sitä naista (ja lasta) kun joku päivä tajuaa mihin on itsensä sotkenut, toivon ettei joudu kokemaan sitä samaa helvettiä minkä mä jouduin ex-ukkoni kanssa. Joten kuiteskin olen vielä onnellisessa asemassa, että minulla on nyt henkisesti terve ja rakastava mies jonka kanssa haluan perustaa oikean ja rakkauden täyteisen perheen ?



Täytyy vaan uskoa ja toivoa että se aurinko paistaa vielä meillekkin :)

Huomenna aloitan 5 päiväksi bromocripitiniä hedelmättömyyteen mutta luin sivuvaikutuksista. Onko kellään kokemusta?

Minulla kaksi lasta mutta mies on uusi eikä kolmatta kuulu.

valde: ootteko miten pitkään yrittänyt? mistä syystä tuota lääkettä syöt, hedelmättömyys kun on laaja käsite, onko sinua tai miestäsi tutkittu? sori, oon hieman utelias :)



ON: labratulokset sain tänään..ei mitään..kilppariarvot kunnossa, sokeri ok, hemoglop. 159, hieman korkeella (saattaa johtua noista mammavitamiineista kun niis on rautaa), leukosyytit hieman koholla, en osaa sanoa miksi..tiistaina meen lääkärille vielä jos se haluaa velä jotain tutkimuksia, mutta näyttäis ettei mussa olis mitään vikaa (ylipainoa lukuunottamatta ja ikää), eli siis tutkitaan seuraavaks miehen tavara..kp olis nyt 14 ja sain ovistikkuun vahvan plussan, joten mies on aikast kovilla seuraavat 3 pvää, mutta jos pikkuhiljaa tuottais tulosta :)

Saa udella. Meillä on vasta menossa 7 kierto, mutta mun aika käy vähiin kun minun sairauksien takia en kovin vanhana voi lapsia tehdä.

Mulla on siis kaksi lasta mutta miehelleni on ensimmäinen. Olen tähän asti raskautunut helposti mutta nyt en. Lääkäri kokeilee tuota lääkettä koska joku arvo oli minulla hieman matala loppukierrosta. Nyt on lähete menossa tutkimuksiin ja seuraavaksi on kai miehen tutkiminen koska mitään näkyvää vikaa ei minussa näy. Verikokeita ja ultrat minulle tehty.

Toivotaan että tuo lääke auttaa.

toivotaan että se lääke auttais :) Mä meen lääkärille taas tiistaina, katotaan mitä se meinaa, laittaako lähetettä polille vai tutkitaanko miehen tavara ennen sitä..mahtaako se laittaa miehelle lähetettä labraan jos pyydän, vakkei mies ole mukana, voihan se sitten mennä te lääkärille kun tulokset on tulleet, mene ja tiedä..ääh, oon niin tumpelo näissä kun ei oo kokemusta :/

Ovis tuli ja meni, nyt piinaillaan 2 pitkää viikkoa, kumpa se ei olis taas turhaa :(

Samanlaiset kuviot on ollu täälläkin silleen, että myös mun exä sai uuden naisensa kans vähän aikaa sitten lapsen ja se tuntuu todella "törkeältä" kun aattelee miten huonosti se on huolehtinu nää meidän kolme yhteistä lasta.Mutta ONNEKSI mulla on nyt ihana mies, eikä tarte enää katella sitä lapsellista exää, en jaksais hetkeäkään.



Me myös kovasti toivotaan että saisimme oman, yhteisen lapsen. Ja uskon että se vaikuttaisi yhdistävästi koko perheeseen. Sitä toivon hartaasti, oikeestaan mitään muuta en enää toivo...

teilläkin sellanen kuvio :/ Meillä nää muksut ei oo vuoteen ollut isänsä kanssa tekemisissä, niin pahasti se homman sössi itse, että oli pakko vihdoin viheltää peli poikki kokonaan. Isompi ei ees halua olla tekemisissä ja pienempi ei ees tajua koko hommaa :/ Eikä biologisuus isää tee, enemmän nykyinen on isä muksuille..onko teillä muksut tekemisissä isänsä kanssa?



No joo, PIINAAVAA tää odottelu..vasta dpo 2..mä tuun taas hulluks, jotain tarttis kehittää et sais ajatukset muualle, mut ku oon työttömänä tällä hetkellä ja neiti koulus ja poikaki käy hoidossa ja kerhossa ni mä pyörin täällä kämpässä päivät yksin ja rokun kaikenmaailman vauva sivustoilla, ei oo tervettä ei :/

valitettavasti sellanen kuvio täälläkin. Mun lapset käy isänsä luona epäsäännöllisesti, tosin nuorin ei käy ollenkaan.



Eilen tuli taas yksi raskausuutinen lähipiiristä. Näitä tulee välillä joka viikko vähintään yksi. Ja joka kerta se riipaisee. Ei enää jaksa iloita toisten vauvoista, ei millään. Minusta on tullut aika katkera :( vaikka en haluaisi!



Mä en enää jaksa laskea kiertopäiviä juurikaan. Ovista koitan jaksaa laskea ja välillä testatakin, mutta muutoin on into mennyt koko hommasta..

Kyllähän se aina riipaisee..mun yks hyvä ystävä ilmoitti lokakuunlopussa että odottaa vauvaa vuoden yrittämisen jälkeen..ennestään meillä saman ikäiset lapset (11 ja 3), tottakai onnittelin ja ajattelin että nyt meni oikeeseen osoitteeseen kun hänen isänsä ja äitinsä oli molemmat kuolleet ihan pieneajan sisällä :( Nyt mun paras ystävä kertoi että alkavat yrittämään esikoista, ikää hänellä jo 30. toivon todella että hän tulisi nopeesti raskaaksi, mutta mietin että vaikka en ikimaailmassa hänelle voisi olla katkera että raskautuu, mutta jos se tapahtuu ennen minua, niin mikä on todellisuus ? Toki olen ollut hänelle tukena kaikissa elämän muutoksissa, hän taas minun. Ystäväni on esikoiseni kummitäti ja oli mukana synnytyksessäkin tukena niin mun on aika "maksaa" takaisin ja antaa kaikki mahdollinen tuki hänelle..



dpo 5..joteski taas tuntuu samanlaiselta ku muutkin kierrot, joten alan valmistautumaan jo ettei tärpi taaskaan, kuka hitto tässä jaksaa olla positiivinen vaikka kyllä tarttis..